Eilen illalla (su ilta klo:noin 23.00) yritin jonkinlaista astraalimatkaa/shamaanimatkaa ja tavoitteeni oli tavata oppaani tai joku joka on hyvin viisas ja jolta voisin saada vastauksia tai ohjausta.
Eilinen yritys oli ensimmäinen ainakin vuoteen.
Noh... sytytin kynttilän.... laitoin nauhoitettua ukkosen ääntä soimaan hiljaa taustalle.... rentouduin... sitten.. Näin kuvan metsästä. Edessäni oli iso kivi ja muuta kamaa mikä luonollisesti kuuluu metsään.... sitten taustamusiikissa kuului hieman kovempi ukkosenjysähdys ja hetkessä maisema muuttui äärettömäksi viljapelloksi. Vilja(en tiedä mitä viljaa se oli) oli jo kypsynyt ja oli noin rintakehäni korkuudella. uudestaan ukkonen jysähti. Sitten näin about 500 metrin päässä mustapukuisen hahmon(sillä oli musta kaapu). En ole varma oliko se nainen vai mies(tai ihminen).
Noh, minä sitten lähdin kävelemään hänta kohti. Taivas oli synkkä ja salamoi(luultavasti johtui taustamusiikista). Multa oli muuttunut mutaiseksi ja kävely oli hieman hankalaa. Noh... kävelin kuitenkin kohti tuota hahmoa..... mutta pian huomasin että vaikka kuinka kävelin, en ollut yhtään lähempänä sitä. Yritin juosta hänen luokseen, mutta silti matka pysyi yhtä pitkänä. Sitten pysähdyin ja yritin huutaa hänelle "Hei! Kuuletko minua?" ja jotain vielä... mutta mitään ääntä en saanut tulemaan ulos suustani.
Synkällä taivaalla välähti salama ja ukkonen jyrisi. Hetkessä seisoin jossain meren keskellä, veden päällä. Oli kova myrsky. Tuo sama hahmo edelleen edessäni... yhtä kaukana. En edelleenkään päässyt lähemmäs häntä. Sitten yhtäkkiä olin kallion kielekkeellä, meren rannalla. Tuo mustakaapuinen mies/nainen/olento seisoi ihan vieressäni ja katsoi merelle päin. Yritin sanoa hänelle jotain mutta mitään sanoja ei kuulunut suustani, vaikka kuinka yritin puhua. Kun yritin ja yritin ja yritin.. ilmna tuloksia, hän/se kääntyi minua kohti(en nähnyt hänen kasvojaan kaavun takia), katsoi hetken ja taas kääntyi katsomaan merelle päin.
Jotenkin olo tuntuin väsyneeltä ja päätin lopettaa. Menin nukkumaan.
Se että en pystynyt sanomaan yhtään mitään ja se että hän/se ei sanonut minulle mitään, vaivaa minua hyvin paljon.
Jotenka...... Erityisesti sinä, Marcel, jolla on enemmän kokemusta astraalimatkailusta/shamaanimatkailusta, vastaa jos kykenet kysymykseen "Mistä tuo mahdollisesti johtui?" Myös Aquarius, pyydän että vastaat jos osaat, ja kaikki muutkin tietenkin voivat vastata.
Kiitos jo etukäteen!
Eilinen yritys oli ensimmäinen ainakin vuoteen.
Noh... sytytin kynttilän.... laitoin nauhoitettua ukkosen ääntä soimaan hiljaa taustalle.... rentouduin... sitten.. Näin kuvan metsästä. Edessäni oli iso kivi ja muuta kamaa mikä luonollisesti kuuluu metsään.... sitten taustamusiikissa kuului hieman kovempi ukkosenjysähdys ja hetkessä maisema muuttui äärettömäksi viljapelloksi. Vilja(en tiedä mitä viljaa se oli) oli jo kypsynyt ja oli noin rintakehäni korkuudella. uudestaan ukkonen jysähti. Sitten näin about 500 metrin päässä mustapukuisen hahmon(sillä oli musta kaapu). En ole varma oliko se nainen vai mies(tai ihminen).
Noh, minä sitten lähdin kävelemään hänta kohti. Taivas oli synkkä ja salamoi(luultavasti johtui taustamusiikista). Multa oli muuttunut mutaiseksi ja kävely oli hieman hankalaa. Noh... kävelin kuitenkin kohti tuota hahmoa..... mutta pian huomasin että vaikka kuinka kävelin, en ollut yhtään lähempänä sitä. Yritin juosta hänen luokseen, mutta silti matka pysyi yhtä pitkänä. Sitten pysähdyin ja yritin huutaa hänelle "Hei! Kuuletko minua?" ja jotain vielä... mutta mitään ääntä en saanut tulemaan ulos suustani.
Synkällä taivaalla välähti salama ja ukkonen jyrisi. Hetkessä seisoin jossain meren keskellä, veden päällä. Oli kova myrsky. Tuo sama hahmo edelleen edessäni... yhtä kaukana. En edelleenkään päässyt lähemmäs häntä. Sitten yhtäkkiä olin kallion kielekkeellä, meren rannalla. Tuo mustakaapuinen mies/nainen/olento seisoi ihan vieressäni ja katsoi merelle päin. Yritin sanoa hänelle jotain mutta mitään sanoja ei kuulunut suustani, vaikka kuinka yritin puhua. Kun yritin ja yritin ja yritin.. ilmna tuloksia, hän/se kääntyi minua kohti(en nähnyt hänen kasvojaan kaavun takia), katsoi hetken ja taas kääntyi katsomaan merelle päin.
Jotenkin olo tuntuin väsyneeltä ja päätin lopettaa. Menin nukkumaan.
Se että en pystynyt sanomaan yhtään mitään ja se että hän/se ei sanonut minulle mitään, vaivaa minua hyvin paljon.
Jotenka...... Erityisesti sinä, Marcel, jolla on enemmän kokemusta astraalimatkailusta/shamaanimatkailusta, vastaa jos kykenet kysymykseen "Mistä tuo mahdollisesti johtui?" Myös Aquarius, pyydän että vastaat jos osaat, ja kaikki muutkin tietenkin voivat vastata.
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hiljaisuus on kielistä suurin.
hmmm....
tänä iltana yritän uudestaan.
Kiitos vastauksestasi!
100 % varma en tietenkään voi olla, mutta Kuulosti alemman tason hengeltä. Lisäksi tuo tuntemasi väsymys (+äänettömyys ja tummat maisemat sekä liikkumisen vaikeus) viittaa siihen, että enemmänkin se olio halusi sinulta energiaa kuin että hän olisi ollut valmis sinua auttamaan ja että olit "alemman" tason puolella (kyse tietysti voi olla myös kokemattomuudestasi shamaanimatkoilla, mutta voi johtua myös alempien henkien tekemisistä).
Shamaanimatkoilla (/meditointimatkoilla) ei aina se ensimmäisenä vastaantuleva olio/henkilö ole se oppaasi. Ja astraalimatkoilla ei kannata mennä etsimään oppaita, ne matkat ovat toisia tarkoituksia varten.
Olithan maadoittanut ja suojannut itsesi? maadoitus ja suojaus pitää tehdä myös shamaanimatkoilla.
Niin minäkin vähän luulen että tapaamani olento ei ehkä ollut kovin ystävällinen.
Sanoisinko, että tuo voi olla erittäin vaarallistakin. Varsinkin jos ei edes tiedä mitä on tekemässä. Siitä saattaa olla huomaamattaan suuret karmalliset vaikutukset seuraaviin elämiin, kun menee pelleilemään henkimaailman kanssa. Hieman siis varoituksen sanaa, mutta jokaisellehan on myös annettu se oma tahto.
Aion jatkaa "kokeilujani" ja varmuuden vuoksi pyydän myös valon henkien tukea.
Viimeisen kerran... vuosi sitten kun lähdin tällaiselle "matkalle", olin erään maatilan ladossa, jossa ennen muinoin oli lehmäteurastamo. :)
Noh... keskityin ja lähdin "leijailemaan" kunnes tömäsin johonkin hyvin pahaan. Tuntui niin ahdistavalta että oli pakko lopettaa. Kun avasin silmäni, tunsin että edeleen ympärilläni ole jokin voimakas "paha voima". Minulle kuitenkin tuli voimakas tuntemus siitä että minua kyllä suojellaan ja kun tuo "paha" yritti jotenkin vaikuttaa minuun, ympärilläni oli muuri joka suojasi. Toi kesti jotain 5 minuuttia kunnes "paha" heikkeni ja katosi.
Tuon jälkeen minulla oli yöllä kuumetta ja parin päivän päästä oli taas.
Eli tiedän kyllä että tämä ei ole mikään leikin asia.
Jos ihminen tekee hyvää ja tahtoo hyvää, ei niillä karmisilla vaikutuksilla pitäisi niin kauheasti pelotella ihmisrukkia. Selväähän tietenkin on että itsekkyys, ahneus yms. aina kostautuu, harjoitti niitä millä tasolla hyvänsä. Jos esim. eräänlaisesta mentaalisesta ahneudesta hinkuaavinkuaa jatkuvia "erikoisia" kokemuksia, niin ehkäpä sitten ollaan vähän joron jäljillä. Ei myöskään tietenkään kannata tehdä mitään arveluttavia sopimuksia kaikenmaailman mömmiäisten kanssa.
Mielestäni kaikilla tasoilla pitää harjoittaa samoja hyveitä kuin täälläkin. Kyllä se siitä sitten... Turha kauhistelu ja pelottelu kannattaa unohtaa ja muistaa että maltti on valttia.
(Kohta tähän muuten tulee joku uskovainenkin taas uhkailemaan helvetillä ja tulikivellä... Ja se ei ole kivaa.)
Ei kai Artturi ole pelle... ;)
Onko kukaan nähnyt tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa nimeltä "Riivattu"?
Siinä kaikki saa alkunsa pikkupojan kiinnostuksesta spiritismiin. (tätinsä aloittamana) Kun "täti" (veikkaan, että koko täti oli jonkin asteen demoni) kuolee, alkaa tapahtua hirveitä. Tätiä muistuttava nukke alkaa puhua ja kehottaa poikaa syvemmälle henkimaailmaan.
Jonkin ajan kuluttua poika on riivattu, eli voimakkaamman pahan hengen valloissa...seuraukset ovat kauheat. Eli kiroilusta ja tavaroiden lentelystä väkivaltaan sekä kohdistuen muihin ihmisiin että itse poikaan...verijälkiä rinnassa jne...
Loppuleffa menee siinä, kun katolinen pappi yrittää ajaa pahaa demonia ulos pojasta...se tapahtuu vasta eristetyssä luostarissa monien munkkien läsnäollessa ja rukouksen ja tiedon voimalla..
Demoni ajoi itse asiassa takaa sitä pappia, ja se pikkupoika oli vain "syötti", mutta karmea oli kohtalo joka tapauksessa...ennen kuin demoni saatiin ulos. Sitten hän pystyi jatkamaan normaalia elämää.
Tämä tarina on kuulemma tosi. Elokuva oli hyvin tehty ja siinä oli selvä varoituksen sana.
>> tavoitteeni oli tavata oppaani tai joku joka on hyvin viisas ja jolta voisin saada vastauksia tai ohjausta.
Et sinä kyllä kovin viisas ole, kun lähdet viisautta henkimaailmasta hakemaan. Parempi olisi ensin tutkia, mitä hyvissä kirjoissa on viisautta. Onhan niitä sellaisia seurojakin, missä henkistä kehitystä opiskellaan. Luultavasti voit olla aivan tyytyväinen siihen, mitä niistä saa. Käy nyt ensin koulusi loppuun.
Oletko koskaan kullut Silva-menetelmästä? Se on mielenhallinta menetelmä, jossa aktivoidaan mm. uusia aivon osa-alueita (varsinkin oikeaa aivopuoliskoa). Ko. tekniikan avulla voidaan luoda mm. ns. mielen laboratorio, jossa voi kommunikoida itse valittujen oppaiden kanssa. Oppaakseen voi valita arvostamansa henkilön, , humanoidin tai ihan kenet haluaa. Pikku hiljaa harjoitusten avulla pystyy hyvinkin selkeästi kommunikoimaan oppaansa kanssa ja saa häneltä neuvoja ja kommentteja. Merkittävä asia Silva-tekniikassa on, että jo aivan ensimmäisessa harjoituksessa pahalle "ohjelmoidaan" lukko, eli menetelmä ei aiheuta eikä sitä voida käyttää pahaan. Silvalla voi mm. hallita ja estää kipuja sekä auttaa muita ihmisiä. Itse olen opetellut ko. tekniikan jo useita vuosia sitten ja todennut sen toimivaksi. Eikä siinä ole mitään mystiikkaa, kyseessä on pelkistetysti sanottuna vain aivojen sähkötaajuuksien hallinta. Mm. Skeptikkojen yhdistys on suhtautnut ko. menetelmään myönteisesti, vaikka se nyt ei tietenkään ole välttämättä mikään meriitti. Lisää tietoa löytyy netistä.
Mutta nyt olen :) Kiitos!
Tuontyyppinen meditaatio tai itsensä tutkiskelu kuulostaa hieman joogalta...no, yhtä kaikki tuloksena on mielentila, jossa asioita näkee vähän laajemmin.
Mielestäni shamaanin asema Suomessa on sidoksissa siihen miten kaukaa ja miten erilaisesta kulttuurista hän tulee, sekä siitä, millainen kielitaito hänellä on ja käykö hän työssä tai opiskeleeko.
Kielitaidoton ja kotona oleva shamaani on käsittääkseni hyvin eristynyt. Hän elää jollain tavalla yhteiskunnan ulkopuolella.
Tapasin kerran mm. ensimmäistä lastaan odottavan shamaanin, joka ei osannut kertoa edes osoitettaan.
Ongelmatilanteita on myös ollut. Varsinkin alkuvuosina olin liian varovainen seikkailemaan shamaanien kanssa. Olisi pitänyt käydä enemmän kulttuuridialogia, "näin meillä, entäs miten teillä", siten olisi vältytty molemminpuolisilta väärin- ymmärryksiltä.
Joskus on myös vaikeata ymmärtää, onko asia tai "sääntö" ihmisen oma periaate vai shamaaniyhteisön määräämä.
tällästä tällä kertaa.
HYVÄT IHMISET!siis mikä tämä shamaanimatkat ym mainitsemanne juttunne on?olen asiasta kiinnostunut mutta en tod tietäväinen.Eli miten voi harjoitella noita juttuja?pitääkö käydä joku kurssi?mistä saa tietoa?mitä asia hyödyttää,siis mitä te ihmiset saatte noista matkoista,onko matkat pelkkää mielikuvaa vai oikeaa henkimaailmaa?haitat?hyödyt?sekoamisen vaara?
Rajatieto: hyllyltä löytyy ainakin 1 hyvä kirja joka kertoo shamanismista. En muista mikä sen nimi on, mutta se on sellainen pieni kirja, jonka kannessa on valokuva kivisestä käytävästä ja otsikko on vihreällä kirjoitettu ja tekstin ääriviivat ovat keltaiset.
Tuosta kirjasta saat PALJON tietoa shamaniasmista.
Minun käsitykseni asiasta on se, että mietiskelyn avulla päästään "tiettyyn tilaan", joka voi sitten matkasta riippuen olla mukava tai vähemmän mukava...eli siinä voi kokea rentoutuvansa, mutta aika usein yksinkertaisesti väsyvänsä tai tuntevansa sen ns. "pahan läsnäolon", josta monet puhuvat. Eli tuloksena on sitten aika raskas ja painava, suorastaan vähän sekava olo jälkeenpäin...siksi sitä ei voikaan suositella kaikille.
Ja näemmä näitä "henkiä hakemalla" voi useinkin törmätä vähemmän toivottuihin henkiin. Ei väsymys ja sekava tila voi olla hyvästä...vaan pahasta hengestä.
Mutta on hyviäkin henkiä. Jos niihin haluaa yhteyden, pitää kuitenkin varoa, ettei ensin joudu pahan kanssa tekemisiin.
MINÄ en käy kursseja, enkä edes lue paljoa alan kirjallisuutta...jos nyt edes alasta on kyse. Tutkin vain lähinnä itseäni ja ympäröivää (henki)ulottuvuutta...
Se mustakaapuinen hahmo, jota et saanut kiinni, saattoi olla symbolinen kuolema. Vaikutti ainakin siltä. Moni on nähnyt juuri tuon "tumman hahmon" liittyen kuolemaan tavalla tai toisella. Mutta se fakta, että "se ei vastannut", etkä "saanut sitä kiinni", todistaisi siitä, että vielä ei ole sinun aikasi. (eikös se olisi ihan loogista)
Ihan loogistahan tuo on.
Tulin myös ajatelleekseni että ehkä sillä oli jotain tekemistä oman "pimeän" puoleni kanssa.
Niin. Miksi ei? Kaikilla meillähän on oma "pimeä puolemme"...ja koska sitä ei monastikaan valvetilassa saa tuoda esiin, niin unet ovat sitten sitäkin kummallisempia, vai mitä?
Ja ehkä sen hahmon näkeminen oli jonknlaista halua kuolla..? En tiedä tilannettasi, mutta kyllähän kaikilla on "näitäkin hetkiä", tai ainakin minulla on.
Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että koska se hahmo "juoksi karkuun", se tarkoittaa, että vielä ei ole "sinun aikasi".
Itselläni on ainakin HYVIN voimakas halu elää ja kokea. Eli ei minulla ole ainakaan mitään kiirettä pois.
Nyt tarkemmin ajatellen tulee mieleen, että Jungin termi "varjo" sopisi hyvin näkemääsi hahmoon - jos siis oletetaan että kokemuksesi voidaan aukaista kuin mikä tahansa uni psykologisten termien avulla.
Varjo on se osa ihmisen psyykeä, minkä hän työntää sivuun, tiedostomattomaksi osaksi itseään. Kaikki se mitä ihminen ei voi itsessään hyväksyä. Ei välttämättä mitenkään pahaa... Esim. jos haluaisi nähdä itsensä mucho macho -miehenä, saattaisi Varjo ilmaantua unessa neitihomon hahmossa. Yleensä Varjon ilmaantuminen saattaa kertoa siitä että ihminen on mennyt liian pitkälle siinä mitä hän kovasti yrittää olla, hän on korostanut jotakin persoonallisuudenpiirrettään liikaa, ja sen vastakohta uhkaa näivettyä pois. Kokonaistietoisuus ei voi sietää sellaista tappomeininkiä, ja yleensä pitää huolen siitä että vastakohtakin saa olla olemassa edes jossain määrin. Vaikkapa vain unessa.
Tästä voisi kehitellä kaikenlaista filosofiaa että onko olemassa ns. hyvää ihmistä ollenkaan! Esim. kauhean yltiöpositiivinen tai auttamishaluinen saattaa tietentahtoen vältellä oman negatiivisuutensa tai itsekkyytensä kohtaamista. Hän tuudittautuu siihen näkemykseen että eihän hänessä ole ollenkaan noita "huonoja" piirteitä.
Mutta kuitenkin kaikkia luonteenpiirteitä tarvitaan kutakin ajallaan, tai muuten ihmislaji ei edes olisi hengissä!
Sinun viestisi oli tähän menneessä antoisin :) ([en mitenkään väheksy muiden viestejä!!!])
astraalissa ei pysty puhumaan voi vain liikkua...