Jouduin viime keväänä hankkimaan ensimmäiset silmälasini. Ennen silmälasien hankintaa minulla ei ollut erityisiä silmäoireita, vaikka toisinaan silmissäni oli kirvelyä ja punoitusta erityisesti silloin kun olin työskennellyt päätteellä tai lukenut pitkään. Joskus oli myös lievää päänsärkyä.
Varasin ajan näöntarkastukseen hetken mielijohteesta nähdessäni lehdessä erään optikkoliikkeen mainoksen. Jotenkin mieleeni tuli ajatus, että minun kannattaisi käydä optikolla varmuuden vuoksi, koska näköäni ei oltu tarkistettu millään tavoin sitten lukioaikojen, jolloin terveydenhoitaja oli todennut näköni erinomaiseksi.
Kun menin näöntarkastukseen, minua tietysti hieman jännitti määrätäänkö minulle silmälasit vai ei. Pidin kuitenkin todennäköisempänä, etten tarvitsisi vielä laseja. Olihan näköni mielestäni edelleen hyvä. Niinpä olinkin hieman yllättynyt, kun ystävällinen naispuolinen optikko totesi perusteellisen näöntarkastuksen jälkeen näköni olevan siinä pisteessä, että ensimmäisten silmälasien hankinta oli tullut ajankohtaiseksi.
Minulla todettiin lievää kaukotaitteisuutta ja pientä hajataittoa. Optikko määritteli silmälasieni voimakkuuksiksi OD 0,50 -0,50 90 ja OS 0,50 -0,25 90. Siinä ei sitten auttanut muu kuin ryhtyä sovittelemaan optikon avustuksella erilaisia pokia nenälle. Valitsin itselleni kevyet ja huomaamattomat ns. hengettömät pokat, koska ne istuivat hyvin nenälleni ja tuntuivat mukavalta.
Reilun viikon kuluttua näöntarkastuksesta sain optikkoliikkeestä tekstiviestin, jossa ilmoitettiin lasieni tulleen. Niin menin ruokatunnilla hakemaan lasini, jotka odottivat minua kotelossaan. Hieman jännittyneenä otin lasit kotelosta ja asetin peilin edessä nenälleni nuo ihkaensimmäiset omat silmälasini. Kokeilin katsella niiden läpi eri etäisyyksille, ja totesin näkeväni terävämmin lähietäisyydelle, mutta kauas katsellessa ei ollut suurta eroa. Jätin kuitenkin lasit päähäni, maksoin ne ja palasin työpaikalleni.
Haettuani silmälasini pidin niitä päässä työpäivän loppuun saakka, ja huomasin näköni terävämmäksi kuin vuosikausiin. Silloin viimeistään ymmärsin silmieni todella huonontuneen lukioajoista sen verran, että apuvälineiden käyttö näkemiseen oli tarpeen.
Viime kuukausien aikana olen käyttänyt silmälaseja aina töissä, koska pankkivirkailijan työssäni tarkka näkö varsinkin lähietäisyydelle on tärkeää. Vapaa-ajallani olen käyttänyt laseja lukiessani, tietokoneella työskennellessäni ja televisiota katsellessani. Yhä useammin lasit jäävät päähäni koko päiväksikin. Koska pokani ovat hengetöntä mallia, en aina edes huomaa, että minulla on " rillit " nenällä. Katselen mielelläni maailmaa lasien läpi, koska näköni on silloin terävämpi, vaikka näen edelleen hyvin ilman lasejakin.
Nuorempana kuvittelin, etteivät silmälasit sovi minulle, mutta tämä käsitys on viime kuukausina lopullisesti muuttunut. Silmälasit sopivat minulle hyvin, ja ne ovat tuoneet persoonaani uutta syvyyttä. Silmälasien hankkimisen jälkeen olen alkanut tuntea itseni aikuiseksi naiseksi, mikä ei ole lainkaan huono asia. Kaiken lisäksi läheiseni ja työkaverini ovat antaneet laseistani pelkästään positiivista palautetta.
Pian silmälasihankintani jälkeen pari vuotta vanhempi sisareni kertoi kärsineensä samanlaisista silmäoireista kuin minäkin ennen lasien hankintaa. Kehotin siskoani käymään optikolla, ja hän varasi ajan näöntarkastukseen. Kuten arvata saattoi, myös isosiskolleni määrättiin hänen ensimmäiset silmälasinsa, ja minä sain kunnian olla makutuomarina, kun hän valitsi itselleen pokat.
Kun minä ja vanhempi sisareni oltiin jo hankittu nenällemme lasit, ilmoitti myös kolme vuotta nuorempi siskoni varanneensa ajan optikolle. Hänkin halusi varmuuden vuoksi tarkistuttaa näkönsä, vaikka hänellä ei erityisiä silmäoireita ollutkaan. Tästä huolimatta myös pikkusiskolleni määrättiin ensimmäiset silmälasit, ja olin mukana valitsemassa pokia hänenkin nenälleen.
Nyt olemme sitten kaikki sisarukset ainakin osa-aikaisesti silmälaseja käyttäviä, alkavassa keski-iässä olevia pitkiä blondeja. Meillä kaikilla on samaa lievää kaukotaitteisuutta ja hajataittoa.
On aika jännä juttu kuinka näkö voi vuosien kuluessa muuttua. Minulla ja siskoillani oli nuorempana erittäin hyvä näkö eikä ollut puhettakaan silmälaseista, mutta vuosien aikana näkömme on sen verran muuttunut, että tarvitsemme jo silmälasit.
Näkö heikkenee varmaan kaikilla iän myötä, mutta ei kaikilla kovin paljon. Esimerkiksi isäni on 70 v., mutta tarvitsee vain lukulasit samoin kuin 67-vuotias äitini. Myöskään 93-vuotias isoäitini ei tarvitse kuin lukulasit. Vanhemmat sukupolvet ovat siis säilyttäneet näkönsä paremmin. He eivät tosin ole käyneet kouluja ja opiskelleet niin paljon kuin minä ja sisareni, jotka olemme kaikki melko pitkälle koulutettuja. Lukeminen ja tietokoneella työskentely varmasti syö näköä, ja sen vuoksi silmälasien tarve tulee aikaisemmin kuin ehkä muuten.
Varasin ajan näöntarkastukseen hetken mielijohteesta nähdessäni lehdessä erään optikkoliikkeen mainoksen. Jotenkin mieleeni tuli ajatus, että minun kannattaisi käydä optikolla varmuuden vuoksi, koska näköäni ei oltu tarkistettu millään tavoin sitten lukioaikojen, jolloin terveydenhoitaja oli todennut näköni erinomaiseksi.
Kun menin näöntarkastukseen, minua tietysti hieman jännitti määrätäänkö minulle silmälasit vai ei. Pidin kuitenkin todennäköisempänä, etten tarvitsisi vielä laseja. Olihan näköni mielestäni edelleen hyvä. Niinpä olinkin hieman yllättynyt, kun ystävällinen naispuolinen optikko totesi perusteellisen näöntarkastuksen jälkeen näköni olevan siinä pisteessä, että ensimmäisten silmälasien hankinta oli tullut ajankohtaiseksi.
Minulla todettiin lievää kaukotaitteisuutta ja pientä hajataittoa. Optikko määritteli silmälasieni voimakkuuksiksi OD 0,50 -0,50 90 ja OS 0,50 -0,25 90. Siinä ei sitten auttanut muu kuin ryhtyä sovittelemaan optikon avustuksella erilaisia pokia nenälle. Valitsin itselleni kevyet ja huomaamattomat ns. hengettömät pokat, koska ne istuivat hyvin nenälleni ja tuntuivat mukavalta.
Reilun viikon kuluttua näöntarkastuksesta sain optikkoliikkeestä tekstiviestin, jossa ilmoitettiin lasieni tulleen. Niin menin ruokatunnilla hakemaan lasini, jotka odottivat minua kotelossaan. Hieman jännittyneenä otin lasit kotelosta ja asetin peilin edessä nenälleni nuo ihkaensimmäiset omat silmälasini. Kokeilin katsella niiden läpi eri etäisyyksille, ja totesin näkeväni terävämmin lähietäisyydelle, mutta kauas katsellessa ei ollut suurta eroa. Jätin kuitenkin lasit päähäni, maksoin ne ja palasin työpaikalleni.
Haettuani silmälasini pidin niitä päässä työpäivän loppuun saakka, ja huomasin näköni terävämmäksi kuin vuosikausiin. Silloin viimeistään ymmärsin silmieni todella huonontuneen lukioajoista sen verran, että apuvälineiden käyttö näkemiseen oli tarpeen.
Viime kuukausien aikana olen käyttänyt silmälaseja aina töissä, koska pankkivirkailijan työssäni tarkka näkö varsinkin lähietäisyydelle on tärkeää. Vapaa-ajallani olen käyttänyt laseja lukiessani, tietokoneella työskennellessäni ja televisiota katsellessani. Yhä useammin lasit jäävät päähäni koko päiväksikin. Koska pokani ovat hengetöntä mallia, en aina edes huomaa, että minulla on " rillit " nenällä. Katselen mielelläni maailmaa lasien läpi, koska näköni on silloin terävämpi, vaikka näen edelleen hyvin ilman lasejakin.
Nuorempana kuvittelin, etteivät silmälasit sovi minulle, mutta tämä käsitys on viime kuukausina lopullisesti muuttunut. Silmälasit sopivat minulle hyvin, ja ne ovat tuoneet persoonaani uutta syvyyttä. Silmälasien hankkimisen jälkeen olen alkanut tuntea itseni aikuiseksi naiseksi, mikä ei ole lainkaan huono asia. Kaiken lisäksi läheiseni ja työkaverini ovat antaneet laseistani pelkästään positiivista palautetta.
Pian silmälasihankintani jälkeen pari vuotta vanhempi sisareni kertoi kärsineensä samanlaisista silmäoireista kuin minäkin ennen lasien hankintaa. Kehotin siskoani käymään optikolla, ja hän varasi ajan näöntarkastukseen. Kuten arvata saattoi, myös isosiskolleni määrättiin hänen ensimmäiset silmälasinsa, ja minä sain kunnian olla makutuomarina, kun hän valitsi itselleen pokat.
Kun minä ja vanhempi sisareni oltiin jo hankittu nenällemme lasit, ilmoitti myös kolme vuotta nuorempi siskoni varanneensa ajan optikolle. Hänkin halusi varmuuden vuoksi tarkistuttaa näkönsä, vaikka hänellä ei erityisiä silmäoireita ollutkaan. Tästä huolimatta myös pikkusiskolleni määrättiin ensimmäiset silmälasit, ja olin mukana valitsemassa pokia hänenkin nenälleen.
Nyt olemme sitten kaikki sisarukset ainakin osa-aikaisesti silmälaseja käyttäviä, alkavassa keski-iässä olevia pitkiä blondeja. Meillä kaikilla on samaa lievää kaukotaitteisuutta ja hajataittoa.
On aika jännä juttu kuinka näkö voi vuosien kuluessa muuttua. Minulla ja siskoillani oli nuorempana erittäin hyvä näkö eikä ollut puhettakaan silmälaseista, mutta vuosien aikana näkömme on sen verran muuttunut, että tarvitsemme jo silmälasit.
Näkö heikkenee varmaan kaikilla iän myötä, mutta ei kaikilla kovin paljon. Esimerkiksi isäni on 70 v., mutta tarvitsee vain lukulasit samoin kuin 67-vuotias äitini. Myöskään 93-vuotias isoäitini ei tarvitse kuin lukulasit. Vanhemmat sukupolvet ovat siis säilyttäneet näkönsä paremmin. He eivät tosin ole käyneet kouluja ja opiskelleet niin paljon kuin minä ja sisareni, jotka olemme kaikki melko pitkälle koulutettuja. Lukeminen ja tietokoneella työskentely varmasti syö näköä, ja sen vuoksi silmälasien tarve tulee aikaisemmin kuin ehkä muuten.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä teksti.
varmasti olet upea näky laseissas. ;)