HEI ONKO JOKU OLLUT ALKUKARTOITUKSESSA MIELETERVEYSTOIMISTOSSA, JOTTA SAA LÄHETTEEN ESIM. PRYKIATRILLE. OLEN TYÖSTÄNI VÄSYNYT JA ILMEISESTI TÄLLÄISTÄ KAKSISUUNTAISTA MIELIALANVAIHTELUA TAKANA TAI AINAKIN TÖISSÄ. ONKO JOKU SAANUT APUA MYÖS PSYKIATRILLA KÄYNNEISTÄ JA KELAN JAKSAMIS KUNTOUTUKSESTA. ONKO KUKAAN MUU VAIHTANUT HOITOTYÖSTÄ POIS JA KUINKA SINULLA MENEE NYT TYÖELÄMÄSSÄ?
MITÄ EDESSÄ
aikuinen-nainen41
162011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen hoitotyössä, tosin en toimi missään laitoksessa vaan teen työtä kotona. Minulle oli toistaiseksi ratkaisuna osatyökyvyttömyyseläke, seuraillaan jaksanko sillä jatkaa työelämässä. Jos en kai se sitten on kaput.
HEI KIITOS KUN VASTASIT MINULLE JA KERROIT TILANTEESTASI! MINUA JÄI VIELÄ ASKARRUTTAMAAN, MITEN SINUN TÄMÄ TILANTEESI ETENI NYKYISEEN OSAIKAISEEN TYÖKYVYTTÖMYYTEEN (ELI MITÄ TARKOITTAA) JA KUKA JA MISSÄ KIRJOITTI TODISTUKSIA. MILLÄ RAHALLA PITÄÄ TULLA TOIMEEN...PALKKA ON MUUTENKIN PIENI MEILLÄ HOITOALAN IHMISILLÄ JA SAIRASPÄIVÄRAHA ON VIELÄ PIENEMPI! MITEN SINUN TYÖNTEKO IHAN KONKEERRITESTI MENEE ELI TEETKÖ LYHYEMPÄÄ PÄIVÄÄ VAI VIIKKOA? KUKA JA MITEN SEURAA SUN JAKSAMISTASI OSA-AIKAISESSA TYÖSSÄ.
psykiatri, kirjoittaa niitä lausuntoja, B-lausuntoja ym.
Oman eläkkeesi suuruuden saat tietää tilaamalla eläkelaitokselta laskelman.
sitten mahd.kuntoutustuen haku, se mahdollinen myöntä jne. (n. 25% hakemuksista hylätään vuosittain, sitten vain uutta hakemusta kehiin)
Sinullako ei ole bipoa diagnosoitu?
pääsin eläkkeelle.Kuntoutus oli aivan pelleilyä.Mielenterveystoimistossa käynnit yhtä tyhjän kanssa,jos karjoavat masennuslääkkeitä älä ota.eivät auta mitään.Mikäli sinulla on bibo melkovarmasti eläkeputki on edessä.Eläken.tonnin verran
Hei olen itse ja hoitoalalla ja keväällä 2007 sairastuin ja apua lähdin hakemaan syksyllä.
ensin työtervey hoitaja ja lääkäri, sitten onneksi kunnan psykiarinen sh, joka oli pelastukseni.Sieltä tk:lääkärille ja yksityiselle prykiatrille.viime keäsänä pääsin ns mtt:hen ja olen nyt kuntoutustuella.
Kuntoutuksena on käydä puhu mtt:ssä sairaanhoitajalle ja en siitä saa apua.
Odotan jatkoa kuntoutustukeen, koska työkykyinen en ole laisinkaan.Ehkä eläke ainoa vaihtoehto bibon ja uusiutuvan syvän masennuksen ja muiden vaivijen takia. Se varmaan helpootaisi ja saisi jonkin otteen elämään.
ennemmin tai myöhemmin.koska hyviä ja huonoja jaksoja vaihtelee,ja välillä hoitojakso sairaalassakin edessä.
toistaiseksi (=pysyvä) eläkkeelle meno bipollakaan, kyllä ensin tulee sairaspv.-raha ja kuntoutustuki, toisilla useamman vuodenkin ajan
niin aika moni bipo pystyy työskentelemään aivan normaalisti nykyisessä vaativassa työilmapiirissä. Ihmeellistä mutta totta. Kaikki ei pysty, ja itse kuulun niihin.
Yritän nyt käydä tämän koulutuksen, johon suurinpiirtein pakotettiin sillä uhalla että menetän työttömyyspäivärahan, vaikka tiedän etten enää ikinä kykene oikeasti ansaitsemaan elantoani työelämässä. Loinen mikä loinen, mutta rahkeet ei riitä.
Perkele kai se minäkin olisin mieluusti sellainen joka jaksaa vaikka mitä töissä ja töiden ulkopuolella, osallistuu siihen ja siihen aktiviteettiin ja elää rikasta elämää. Ja v-tut!
Minä teen tasan sen minkä jaksan, jos se ei riitä so what! Hstk psk!
Jos mulle ois annettu voimavaroja niin pkle tekisin sitä ja tätä, ajatuksia/aatoksia kyllä piisaa parantaa tätä maailmaa vaikka kuinka. Ei oo itseluottamusta ja -varmuutta ja ennen kaikkea VOIMIA niin että uskaltaisin muuta kuin itekseni purnata.
on saanu opistotasoisen hoitoalan koulutuksen, yo-tutkinnon jälkeen terveydenhuolto-oppilaitoksessa vietetty opiskellen 3,5 vuotta. Vetin hyvin paperein! Puoli vuotta hoitoalan töitä, hermo ei kestä. Pkle. Palkka olis parempi kuin hanttihommissa mutta kun ei se hermo..
nimim. opiskelee nyt puutarhuriksi.
Töissä tullu oltua vähän kaikilla aloilla joihin ei tarvi suurempaa koulutusta, etsinyt paikkaansa elämässä ja todennut ettei itsestä ole päättämään/valitsemaan. Uskoo nyt tää bipohöpelö vanhaa kiinalaista viisautta puutarhuriksi ryhtymisestä ja koko elämän onnellisuudesta...
nyt totuus:
lääkäriin -> lähete psykologille tai mielenterveystoimistoon -> psykol. testit (3:na päivänä) -> diagnoosi -> mahd. laitos- tai avohoito (esim. päiväsairaala) -> Kelan rahan loputtua kuntoutustuelle (vak.yht.) työkokeiluja -> ellei onnistu niin osa-aika- tai kokoeläkkeelle (työkyvyttömyyseläke).
Ajankulu riippuu potilaan tilanteesta. Jotkin voi saada lääkityksen kohdilleen ja voi jatkaa duunii jos joku ottaa mielisairaalassa tai päiväsairaalassa olleen duuniin (ennakkoasenteet ja kilpailu). Siinä se herkku on paketissa.
HEI TUNTUU ET TE KAIKKI KIRJOITTAJAT TIETTE MITÄ TOI BIBO TARKOITTAA, ARVAAN KYLLÄ YHTEYDEN MUT OLIS KIVA TIETÄÄ TARKEMMIN. ENS VIIKOLLA OON SIT MENOSSA MIELENTERVEYSTOIMISTOON EKAA KERTAA, SIIHEN ALKUARVIOON. HIEMAN JÄNNITTÄÄ! OLEN SELLAISTA TYYPPIÄ, ET OLIS KIVA JOTENKIN VALMISTAUTUA...ELI TÄÄ ON MULLE KUIN PIENI BENTSJI HYPPY TUNTEMATTOMAAN! VOINTI ON OLLUT AIKAS MUKAVA AINA SIIHEN SAAKKA KUN PYSYY EROSSA TYÖASIOISTA JA AJATUKSISTA. HUOMENNA TÖIHIN...
Välillä menee lujaa niin, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita syntyy liiaksi asti. Toisaalta koittaa hyvin syvä masennus, jsta ei tahdo päästä nousemaan...
Toisaalta saattaa olla kyseessä ADHDkin mutta se vaatii useamman tutkimuksen ja siksi diagnosointi on vaikeaa koska molemmat sairaudet muistuttavat toisiaan niin paljon.
Toimistossa kannattaa olla vain oma itsensä ja rehellinen niin saattaa saada jopa apua.
Hei. En ole hoitoalalla, mutta vakituisessa työpaikassa vuodesta -89. Bibo ollut kauan ja sen metkut tulleet tutuiksi. Välillä hyviä arkisia jaksoja, välillä elelen syvällisemmin. Biboni on rauhoittunut sitä mukaa kun itstuntemus on lisääntynyt ja mikä on hyvästä, mikä pahasta. Suurin vakauttaja elämässäni on luovuus ja kirjoittaminen. Intuitioni on varsin voimakas ja se sanelee elämääni. Joskus olen sairaslomallakin kun touhuan liikaa ja itseni kanssa oleminen jää liian vähälle, seurauksena masennusjakso. Silloin kirjoitan päiväkirjaa, saan siten tuntuman itseeni takaisin. Runojen kirjoittaminen pitää minua kasassa. Kaiken a ja o on kuitenkin oivaltaminen. Ilman sitä en kyllä pystyisi elämään sopusoinnussa, vaan olisin joutunut kyllä mielisairaalaan joko vaikean skitsofrenian tai psykoottisen masennuksen takia. Henkinen kasvuni vei minut syvälle ja ilman oivaltamista en olisi pystynyt kasaamaan uutta maailmankuvaani takaisin. Perehdyin ja tutkin jatkuvasti erilaisia filosofisia ajatuksia, vertailen niitä omiini.
Kävin työpaikkalääkärin lähetteellä psykiatrin luona useasti kun menin liian syvälle luovuuteni kanssa, älykkyyteni kartoitettiin varsin tarkoin, koska se uhkasi viedä ensialkuun keskittymiskyvyn ja lähimuistin.
Nykyisin nautin siitä harmoniasta, mitä on elää luovan ihmisen elämää, kirjoittaa satuja, mietelauseita, runoja, lyhytproosaa, opiskella muiden runoilijoiden kanssa ryhmässä, sun muuta.
Lääkkeitä käytin ensialkuun, koska masennus meni niin syväksi ja jouduin lamaannuksiin useiksi päiviksi. Alkuaikoina oli myös muita lääkkeitä apuna hillitsemään mielialan vaihteluja, mutta ei enää vähään aikaan niitäkään ole tarvinnut. Viihdyn yksikseni luonnon helmassa ja se on minulle se paras lääke kirjoittamisen lisäksi.
Tsemppiä sinulle.
Mietelauseeni bibolaisena elämisestä: "Ajan virrassa olemme kuin albatrossin liidosta mereen piirtyvän varjon keinuntaa aalloilla."
TV: Mies pohjoisesta.
Google haku - mielenterveyslinkkejä-.
Allaolevassa linkissä "Vastauksia yli 700 kysymykseen psykologiasta, mielenterveydestä, elämänhallinnasta, syömishäiriöistä, psyykkisistä sairauksista ja ihmissuhteista, kirjoittajina EU-komission nimittämä asiantuntijatiimi".
Löytyisikö tästä linkistä apua ongelmiin?
http://web4health.info/fi/