Voi apua apua! Joudun vaikean masennukseni (myös psykoottisia piirteitä) takia nuorisopsykiatriselle osastolle, suljetulle siis... En missään nimessä haluaisi. Ja takana on myös lääkkeitten käyttöä päihtymiseen, sekakäyttöä myös ja huumeiden käyttöä, mutta se on jäänyt vähäisemmäksi.
Tein jotain peruuttamatonta torstaina.. tulin päihtyneenä (lääkkeistä) kotiin.. Olin ollut parin sellaisen kaverin kanssa, jotka eivät olleet minua ennen lääkkeissä nähneet ja taluttivat minut kotiin, kun eivät jaksaneet kattoa mua! Mitä vittua, kuka tollasta tekee, jumalauta. Tais haluta must eroon. Noh, siinäpä onnistu...
Äiti ei innostunu, huus täyttä kurkkua, isä meinas moneen otteeseen käyä muhun kiinni.
Sitte mulla palo pinna, vaikka eka nauroin kippurassa... Juoksin keittiöön ja otin erittäin terävän veitsen käteen. Vanhemmat tulivat perässä. Sanoin, että jos ne tulevat lähemmäs, eivätkä anna minun mennä pois tästä talosta, viillän ranteet auki.
No isäni otti askeleen, ja siinä samassa vetäisin veitsellä syvän viillon (en poikittain, vaan pitkittäin, eli tilanne oli pahempi). Verta alkoi tulla hulluna, ja äiti soitti ambulanssin. Siitäkös suutuin ja vetäsin toiseen käteenkin syvän viillon. Sitten olin ihan typertynyt, en tajunnut mistään mitään, vaan menin nurkkaan istumaan polvet koukussa ja kädet ympärillä.
Olisin halunnut huutaa ja käydä äitiini käsiksi, kun hän tuli sitomaan ranteitani, teki painesiteen ensiavuksi. Mutta en jaksanut, olin ihan pihalla.
Sitten ambulanssi tuli, ja minä pyörryin.
Nyt on tikkejä käsissä ja olen vieläkin sairaalassa, jotten satuttaisi itseäni..
Pääsin kahvioon ja tietokoneelle, mikä on ihme.
En tiedä vielä tarkasti, koska menen osastolle, mutta sinne joudun.. Olen ihan pihalla vieläkin, pyörtyilen välillä ja saan kohtauksia, jolloin vaan tuijotan tyhjään, joskus naureskelen itsekseni, enkä tajua kuin oman pienen maailmani silloin ilmeisesti..
Olen ihan hukassa, miten tästä tällästä tuli?
Menin tuhoamaan elämäni, tämä masensi entistä enemmän. OLEN TYHMÄ, TYHMÄ.
Pakkohoitoon suljetulle osastolle, todella mukavaa..
Tein jotain peruuttamatonta torstaina.. tulin päihtyneenä (lääkkeistä) kotiin.. Olin ollut parin sellaisen kaverin kanssa, jotka eivät olleet minua ennen lääkkeissä nähneet ja taluttivat minut kotiin, kun eivät jaksaneet kattoa mua! Mitä vittua, kuka tollasta tekee, jumalauta. Tais haluta must eroon. Noh, siinäpä onnistu...
Äiti ei innostunu, huus täyttä kurkkua, isä meinas moneen otteeseen käyä muhun kiinni.
Sitte mulla palo pinna, vaikka eka nauroin kippurassa... Juoksin keittiöön ja otin erittäin terävän veitsen käteen. Vanhemmat tulivat perässä. Sanoin, että jos ne tulevat lähemmäs, eivätkä anna minun mennä pois tästä talosta, viillän ranteet auki.
No isäni otti askeleen, ja siinä samassa vetäisin veitsellä syvän viillon (en poikittain, vaan pitkittäin, eli tilanne oli pahempi). Verta alkoi tulla hulluna, ja äiti soitti ambulanssin. Siitäkös suutuin ja vetäsin toiseen käteenkin syvän viillon. Sitten olin ihan typertynyt, en tajunnut mistään mitään, vaan menin nurkkaan istumaan polvet koukussa ja kädet ympärillä.
Olisin halunnut huutaa ja käydä äitiini käsiksi, kun hän tuli sitomaan ranteitani, teki painesiteen ensiavuksi. Mutta en jaksanut, olin ihan pihalla.
Sitten ambulanssi tuli, ja minä pyörryin.
Nyt on tikkejä käsissä ja olen vieläkin sairaalassa, jotten satuttaisi itseäni..
Pääsin kahvioon ja tietokoneelle, mikä on ihme.
En tiedä vielä tarkasti, koska menen osastolle, mutta sinne joudun.. Olen ihan pihalla vieläkin, pyörtyilen välillä ja saan kohtauksia, jolloin vaan tuijotan tyhjään, joskus naureskelen itsekseni, enkä tajua kuin oman pienen maailmani silloin ilmeisesti..
Olen ihan hukassa, miten tästä tällästä tuli?
Menin tuhoamaan elämäni, tämä masensi entistä enemmän. OLEN TYHMÄ, TYHMÄ.
Pakkohoitoon suljetulle osastolle, todella mukavaa..
Vastaukset 15
Vanhimmat
vanhempiesi olis pitänyt antaa sun olla rauhassa, eikä kiljua tyhjästä. Eihän se psykiatrinen ole kummempi paikka, säännölliset ateriat ja oleilua ankeassa sairaalaympäristössä. Ehdit miettiä jne. Ja onhan sulla järkeä kun tännekin kirjotat ihan loogisesti, että et ole sekaisin.
Muista että ite päätät mitä teet noin yleensä.
vanhempiesi olis pitänyt antaa sun olla rauhassa, eikä kiljua tyhjästä
-Ei sitä sillä voi selittää. Ei terve ihminen viillä itseään missään tilanteessa ja alkuperäisellä oli lääkkeiden yms väärinkäyttöä lisäksi. Alkuperäinen tarvitsee ehdottomasti hoitoa, mutta vanhempia vois ohjeistaa kuinka tälläiset hankalat tilanteet käsitellään ja hoidetaan.
Ja takana on myös lääkkeitten käyttöä päihtymiseen, sekakäyttöä myös ja huumeiden käyttöä, mutta se on jäänyt vähäisemmäksi.
eivätkä anna minun mennä pois tästä talosta, viillän ranteet auki.
- Vaikutat sinänsä järkevältä ihmiseltä, mutta kyllähän sulla vakavia ongelmia näyttää silti olevan. Kyllä sinun kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, mitä tarjotaan ja panostaa itsesi hoitamiseen. Älä valita vaikka joudutkin nyt vähäksi aikaa osastolle. Kyllä siitä selviää,ja ihan hyvähän se on tilanteesi huomioon ottaen.Lyhyt aika kuitenkin.
Olen ihan hukassa, miten tästä tällästä tuli?
-Noista viiltelyjutuista ja lääkkeiden väärinkäytöstä ym täytyy päästä eroon. Kyllä sun elämä vielä paremmaksi muuttuu, mutta varaudu siihen että tosiaan hoitoa ja terapiaa yms tarvitaan. Yritä suhtautua myönteisesti, sun parhaaksi ne kuitenkin on.
Voi sinua. Iso halaus. Muista että lääkeet ja viina sotkee kaiken. Enempi ne sinussa kuin selväjärkinen sinä teit tuon. Nyt on aika rauhoittua, levätä ja ottaa kaikki apu vastaan. Vaikka nyt näyttää synkältä, mitään ei ole menetetty tulevaisuuden suhteen. Kaikki tiet ovat edelleen avoinna. Olethan hengissä, onneksi. Kaikki sinua yrittävät auttaa ja vanhemmat huutavat kun hätääntyvät rakkaansa puolesta ja sit kaikki menee pieleen, vaikka kukaan ei tarkoittanut.
lämmin superhali sinulle.
jouduin aikoinaan 5 kertaa nuortenpsykiatriselle kriisiosastolle. yhteensä tuli lähes vuosi vietettyä sielä, ilmeisesti aika paljon samoista syistä kuin sinäkin. (olin myös 2 vuotta eri perhekodeissa). ei se mikään maailmanloppu ole. itse asiassa näin jälkeenpäin ajatellen siellä oli tosi mielenkiintoisia tyyppejä. vastaavia persoonia en ole muualta tavannut. vitun tylsäähän sielä on. pelata hoitajien ja potilaiden kans jotain korttipelejä ja käydä välillä tupakalla. mutta se atmosfääri jää kyllä mieleen. vaikutat fiksulta tyypiltä. saattaa olla että joudut vielä toisenkin kerran sinne, ja vituttaa helvetisti, mutta kun 20 pyörähtää mittariin niin osaat jo nauraa sille ajalle
Et ole vielä tuhonnut elämääsi.
Olet onnellisessa asemassa, kun pääsit hoitoon.
Toivoisin vain sinun ymmärtävän, että hoitosi vaatii pidemmän aikajakson, eli niin pitkän, että himosi eri aineisiin on poissa.
Jos pääset niin kutsuttuun avohoitoon liian aikaisin, niin on suuri vaara että kierteesi alkaa uudestaan.
Toivotan sinulle voimia kestää, elämä on vielä edessäsi.
Miksi se siitä hoidosta tulee, jos hoidon jälkeen ihmistä odottaa se sama paska mitä on yrittänyt paeta?
Poikasikin lähti lopulta ulkomaille, kun ei hänellä ollut täällä enää mitään. Sinä soitat poliisit 50-vuotiaan skitsofreenikkopoikasi kotiin, ja luulet ilmeisesti ihan oikeasti, että hän osaa tekoasi arvostaa. Poikasi on muuten ilmeisesti nyt Amsterdamissa, ainakin kirjoitukset siihen viittaavat.
Ei se hoito mitään paranna, jos siviilissä on taas samat paskakasat jeesustelemassa ja sama sykli jatkuu uudelleen ja uudelleen. Tajuatko - vai eikö riitä älli?
Vähän eri tilanne sinun kertomallasi hlöllä ollut kuin jollain sekakäyttäteinillä?? ei teineillä ole se oma maailmankuva vielä niin kondiksessä et vois antaa täyden omavastuun ja että verrata sellaista aikuiseen ihmiseen, jolla todettu skitsofreniä? hei haloo, vähän eri asia... tossa vaiheessa sillä hoidolla todellakin on merkitystä, koska oma pää eri riitä tajuamaan mitä paskaa on itelleen tekemässä. tosin mitä tuosta luki vanhemien vastaanottotavasta ja kaveripiiristä niin fiksattavaa todellakin olisi siinä elämässä muutenkin, mut jos on ihan nuppi sekasin kamasta eikä osaa nähdä mitä tekee, niin kyllä se osastohoito todellakin tulee tarpeeseeen et saa sitä aikaa ajatella, tulee etäisyyttä siihen omaan elämään niin ehkä sitä sitten saattaa nähdä missä menee ja pystyy itsekin vaikuttamaan siihen, korjaamaan sitä, kun sen ensin itse näkee missä menee ja mitä täytyy tehdä
Olet nuori ja sulla on elämä edessä, ota ihmeessä tarjottu apu vastaan. Tilanteessasi ei ole mitään hävettävää. Paljon jaksamista sulle.
Ei tosiaan ollut paras mahdollinen kommentti, mutta se oli enemmän tarkoitettu tuolle VS:lle, joka on jo vuoden heilunut tuolla toisella palstalla oman agendansa kanssa. Yrittää saada omillaan pärjäävää ja avohoidossa olevaa kroonistunutta skitsofreenikkopoikaansa pakkohoitoon, koska ajattelee, että se parantaa hänet. Pari vuotta pakkohoidossa kuulemma auttaa, epäilen vahvasti. Ei ainakaan ole ennen ketään auttanut. Pitkä tarina tänne laitettavaksi, liian pitkä - ja vuosi kulunut, mutta mikään ei asenteissa ja sen vammoissa muutu.
Pahoittelen, mutta tottahan se on, että vaikka veisit ihmisen pakkohoitoon, niin ei se muuta niitä rakenteita, jotka ehkä ovat ajaneet ihmisen siihen pisteeseen, että hän tarvitsee hoitoa. Hoito lähtee oikeasti siitä, että tarkastellaan koko perhedynamiikkaa, eikä "syytetä" hoidettavaa siitä, mitä hän sitten tekikin. Tai jotain muuta asiaa.
ensinnäkin JOS olisit menossa pakkohoitoon ja olisit sairaalassa niin et pääsisi kanttiiniin, toiseksi mikä kanttiini on yöllä auki?
neljänneksi kanttiineissa EI ole tietokoneita. viidenneksi, tuossa tilassa et istuisi kanttiinissa vaan olisit aika hyvin lääkittynä ja sänkyyn köytettynä uhkailtuasi ihmisiä veitsellä ja oltuasi lääkehuuruissa.
tekstisi on ihan roskaa.
Hyvä, kun joku on edes fiksu!
Mä tossa testailin, että osaako ihmiset erottaa netissä selostetun roskan vai ei.
Osasit hyvin kiinnittää huomiota yskityiskohtiin!
KIITOS JA AAMEN, EDES YKSI _JOTENKUTEN_ FIKSU IHMINEN. :)
Huumorintajusi tuntuu olevan hanurista. Jos sulla on tarve tehdä huumoria tälläisillä asioilla, ei sulla ihan kaikki ole kotona. Mutta hyvää uutta vuotta sinne. Koita kehittää hieman empaattisuuttasi tulevana vuonna. Myös tunneäly on yksi älykkyyden muoto...
ääliö.. täys ääliö
Nyt yritä ainakin ymmärtää, ettei tuollainen sekoilu päihteinnen ja lääkkeineen ainakaan masennukseen auta. Sinulla valtava apu nousta pinnalle ja elämään. Et olisi muuten raahautunut kirjoittamaan ja purkamaan ajatuksiasi. Ota nyt vain rauhassa ja iisisti. Kyllä he tosissansa yrittävät auttaa sinua ja toimivat parhaaksesi. On se varmaan vanhemmillesikin shokki ja ovat käyttäytyneet siksi hölmösti tilanteessa. Yritä ymmärtää heitä ja parasta teille kaikille päästä yhteisymmärrykseen että se hukassa oleva pallo löytyisi perheessänne. Muistan sinua ja rukoilen puolestas! Kivaa ja toiveikasta Uuta vuotta teille kaikille!