"läsnäoloasi". Ajattelen sua jatkuvasti, mutta en oikein enää vaistoa sua. Ikään kuin sua ei enää olisi olemassa- ei ainakaan mulle. Ennen kuin kuljin tämän kaupungin katuja, tunsin sut- nyt ei mitään. Tyhjyys.
Ehkä olen viimein käsittänyt, että olin sulle hetken huvia. Olisi pitänyt jo viimeistään siitä viime kerrasta ymmärtää, mutta kai ne tunteet ovat olleet niin syvällä. Sitä ei halua ymmärtää jotain, mikä on itsestään selvää.
Silti aina mietin, että oli asioita, joista voisi lukea suoraan, että olit kiinnostunut. Toisaalta viimeinen kontaktimme kertoi, että se oli vain toiveajattelua. Kehitin pienessä päässäni jotain kauniimpaa, jotain vähemmän karua. Haaveilin pois todellisuudesta.
On kai aika astua todellisuuteen.
Ehkä olen viimein käsittänyt, että olin sulle hetken huvia. Olisi pitänyt jo viimeistään siitä viime kerrasta ymmärtää, mutta kai ne tunteet ovat olleet niin syvällä. Sitä ei halua ymmärtää jotain, mikä on itsestään selvää.
Silti aina mietin, että oli asioita, joista voisi lukea suoraan, että olit kiinnostunut. Toisaalta viimeinen kontaktimme kertoi, että se oli vain toiveajattelua. Kehitin pienessä päässäni jotain kauniimpaa, jotain vähemmän karua. Haaveilin pois todellisuudesta.
On kai aika astua todellisuuteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
luettavaa. Ei mulle tietenkään osoitettu, mutta samalle tuntuu tuo todellisuuteen astuminen. Tunsin hänet kaikkialla, hän ei mua koskaan missään. En ollut hänelle edes hupia, en ollut hänelle yhtään mitään. Riesa ehkä. On todellakin aika astua todellisuuteen... myös mun. Se haave oli vaan niin kaunis ja todellisuus tuntuu nyt julmalta. Mutta astun pikkuhiljaa ja varoen. Tänään vielä suren. Aurinko paistaa taas. Sen tiedän.