Kauhistuin taas kun luin päivän Hesarista sivu A13 Helsingissä tapahtuneesta röyhkeästä asuntomurrosta. On nimittäin aika lähellä meitä ja vaikka kuinka tuollaisen kuulemiselta lapsia suojelisi, niin ihan varmasti saavat kuulla siitä pihalla.
Sellaisia ihmeidän tekijöitä vanhemmat eivät pysty olemaan, että tuollaisten tapausten romuttaman turvallisuuden tunteen saisi rakennettua lapsille uudelleen. Ei koti pysty kaikkeen silloin, kun maailma on mennyt niin hulluksi, että ulkomaailmassa tapahtuu ihan mitä tahansa.
Perusturvallisuuden järkkyminen on lapselle vakava asia ja kyllä se järkkyy aikuiseltakin, kun tuollaista tapahtuu. Ei taida turvalukoilla olla enää mitään merkitystä kun asuntoon kirveillä sisään tullaan, vaikka talonväki on kotona. Ja asialla olivat parikymppiset miehet... Mistä muusta voi olla kyse kuin huumeista?
Sellaisia ihmeidän tekijöitä vanhemmat eivät pysty olemaan, että tuollaisten tapausten romuttaman turvallisuuden tunteen saisi rakennettua lapsille uudelleen. Ei koti pysty kaikkeen silloin, kun maailma on mennyt niin hulluksi, että ulkomaailmassa tapahtuu ihan mitä tahansa.
Perusturvallisuuden järkkyminen on lapselle vakava asia ja kyllä se järkkyy aikuiseltakin, kun tuollaista tapahtuu. Ei taida turvalukoilla olla enää mitään merkitystä kun asuntoon kirveillä sisään tullaan, vaikka talonväki on kotona. Ja asialla olivat parikymppiset miehet... Mistä muusta voi olla kyse kuin huumeista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
eikä suinkaan yhteiskunnan ja viranomaisten varaan, sieltä sitä perusturvaa ei tarvitessa saa.
Muistan kun eräs kesä menin metsään makuupussiini nukkumaan, jonkin ajan kuluttua tuli poliisi, käski pois, kävelin poliisien kanssa väistellen ihmisen ruumiinosia, oli jalantynkä saappaassa , roiskeita puiden oksilla ym. Joku oli räjäyttänyt itsensä.
Minua "hoidettiin" 3 vrk Sorin pahnoilla.
Nykyään poliisi ja muut viranomaiset vaativat sairaslomaa kun asiakas pieraisee,
nykyajan ihmiset ovat löysiä, laiskoja, pelkääviä, yhteiskunnan pitää tehdä kaikki, yksilön ei mitään. Viranomaisetkin alistavat kansaa pelotellen, uhkaillen ja kostaen, ehkä he itse kuitenkin pelkäävät eniten, sillä juuri sellainenhan käyttää väkivaltaa.
paljon turvattomuutta lasten elämään ja myös siitä johtuvaa "oirehdintaa", että on enemmän kuin kohtuutonta syyttää lasten kaikesta pahasta olosta vanhempia.
Ja tuleehan tuosta vanhemmillekin turvattomuutta ja pahaa oloa kun tuollaista tapahtuu. Tunnen ainakin yhden perheen niistä taloista, joissa tuo on tapahtunut. Ihan kiva perhe, vanhemmat ja pari lasta, äidillä oma yritys, isä töissä kodin ulkopuolella. Varmasti tuo aiheuttaa pelkoa niidenkin lasten elämään, vaikka kotona onkin asiat miten järjestyksessä tahansa.
Poika ekalla luokalla, "oirehtii",,, ensinnäkin perse ei pysy tuolissa vaan koulunkäyntiavustaja istuu tunneilla siinä lähellä,
juoksee rapuissa , kiipeää koulun aidan yli, oli lähes koko syksyn "seurannassa". Viimeisin HUOLI joulukuun alussa opettajalla oli kun poika syö niin vähän. Toivottavasti meni sanomani perille, syö koulun jälkeen kotona ja koko illan ERITTÄIN hyvin.
Vai että huolissaan syömisestä........
Ei poika täällä tavallisessa elämässä oirehdi, leikkii lasten kanssa, juttelee ihmisten kanssa, ja kaikki normaalitkin ihmiset sanovat poikaa viisaaksi, ym ym, vain OPETTAJA oirehtii pojan tekemisten takia.
Viime keväänä psykologi totesi pojalla olevan valmiudet koulunkäyntiin.
Itse olen "seurannut" opettajan touhuilua koulussa sekä omalla kotipihallaan, omituinen höpöttäjä on sekin.
Varmasti pojalta loppuisi vauhti pienellä hienosäädöllä, mutta mieluummin antaisin sen mennä vaan, sanokoot ope&koulu mitä tahansa.
Koulu on nyt pojan tekemisiä rajoittava tekijä, saman oppisi kotona kuin koulussakin. Se kuulemma on tärkeintä kun on samanikäisiä koulussa, pojalla tosin VAIN yksi kaveri, pitäisi olla enemmän, missä niin määrätään ? Pojalla on myös 11-12 v kavereita, ei saisi olla niin vanhoja ? Itse kyllä annan pojan mennä niiden kavereiden kanssa joiden haluaa, teenkö siinä väärin ?
ilmeisesti nyt, niin yhden lapsen kohdalla varoitin kerran, että ei ehkä ole hyvä hänen kanssaan olla kovin paljon tekemisissä, jos muitakin kavereita on tarjolla. Kun kerroin siitä täällä, sain eräältä taholta hirveät haukut niskaani, että miten kauheaa jättää joku ongelmalapsi yksin jne. Jos kuitenkin ongelmakaverin vanhemmat ovat selvästi välinpitämättömiä lapsensa tekemisiä kohtaan, eikä lapselle aseteta rajoja, niin ei hän parasta mahdollista seuraa varmasti ole toisille samanikäisille. Mutta kovin vaikea tuon ikäisten seuraa on valita, kyllä he leikkivät suurelta osalta kenen kanssa haluavat. Ja ne ongelmakaverit ovat monesti oikeita ripustautujia, että ei heistä niin vain eroon pääsekään.
tuollaisen "kasvattamattoman" lapsen kohdalla, että kun joku sellaisen näkee, niin hänet pitäisi ottaa naapureiden kasvatettavaksi!
Voi jesus sentään!
Niin kuin ei ihan riittävästi olisi tekemistä omissa lapsissa itse kullakin.
hoitajat ovat "burn outeja". Tästähän seuraa se, että hoitajat eivät ole kykeneviä hoitamaan lapsia. Lasten oirehdinnassa tulisi myös tämä ottaa huomioon.
Minun lapsi kun oli yhdessä päiväkodissa puoli vuotta, hänellä oli häiriintynyt hoitaja. Hän ei edes tullut tervehtimään minua, vaan mulkaisten vilkaisi. Lapsi näytti heit ensimmäisenä päivänä mustelmaa jalassaa, hoitsu oli tönäissyt.
Lapsen vointi huononi puolessa vuodessa niin pahaksi, että otin lapsen pois päiväkodista. Siitä oli ilmoitettu sossulle minun tietämättäni.
alue ja kyllä tunsin tuon tapauksen vaikutuksen ihan omassakin turvallisuudentunteessani. Ihan vaistomaisesti alkoi miettiä, mitä tekisi tuollaisessa tilanteessa ja onko kodin turvalaitteet vakuutusyhtiön vaatimalla tasolla.
Mitähän tällainen mahtaa lapseen vaikuttaakaan?
Aivan turhaa on nykymaailmassa vanhempia syyttää kaikesta! Tai tuollainen syyttäjä ei ole kyllä ajatellut asioita ihan loppuun asti.