Mitä sairaimpia väkivaltapelejä on taas tänäkin jouluna tungettu lasten lahjapaketteihin, mutta jos niistä jotakin yksittäistä näin arvostelen joudun oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Mutta jos on osoitettavissa pelien vaikuttaneen henkiseksi väkivallaksi luonnehdittavalla tavalla lapsen kehitykseen, joutuvatko pelien valmistajat oikeuteen?
Itse olen huomannut lapsissa pelkoa ja säikkymistä valvoessani heidän pelaamistaan ja he itse ovat ne sulkeneet. Toinen pojistamme jopa karttaa tiettyjä pelejä. Kaverien seura ja esimerkki saa heidät kuitenkin pelaamaan räiskepelejä.
Entä jos joku näistä lapsista vartuttuaan alkaa toteuttaa oppimaansa ampumisräiskimistä tosielämässä? Sitten hän joutuu oikeuteen mikäli on vielä itse hengissä.
Vasta sitten aletaan kauhistella ja voivotella mitä nuorisolle on tapahtunut.
Henkisen väkivallan määrittelykin on vinoutunutta ja lapsenkengissä.
Mikä kaikki on lapsen mielen raiskaamista, jota täällä peräänkuulutetaan? Toisista asioista vaietaan, toisia jopa liioitellaan.
En tahdo tällä myöskään vähätellä uskonnollista väkivaltaa lapsen mieleen kohdistettuna.
Tutkiiko kukaan puolueettomasti mikä vaikuttaa lapsen mieleen milläkin tavalla? Onko sekin jokin oma ennakkoasennekysymys?
Otan tähän vielä erään vanhan lainaukseni:
"Prisma Studio 21.1.2004: Räiskintäpeleistä voi saada arvokkaita kokemuksia
Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion tutkimus ”Pelien hallinta ja voima” tuo uuden näkökulman tietokonepeleihin. Räiskintäpeleistäkin nuori voi oppia monia asioita. Ne voivat kasvattaa itsetuntoa ja tuoda nuorelle onnistumisen kokemuksia.
”Kiivastahtinen peli saattaa olla lähempänä hippaleikkiä, jos itse menee ja kokee. Väkivaltapeleissä itsensä syrjäytyneeksi tunteva lapsi voi saada voimantunteita. Ne voivat olla arvokkaita kokemuksia,” väittää tutkimusjohtaja Frans Mäyrä Tampereen yliopistosta.
Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion tutkimuksessa yli kolmesataa 10 -12 -vuotiasta koululaista ja heidän vanhempansa vastasivat tietokonepelejä koskeviin kysymyksiin.
”Meillä on lähtökohtana on, että tutkijat itse ymmärtävät pelejä. Emme ole tehneet laboratoriotutkimusta tai kysyneet pelien merkitystä hyvässä tai pahassa mielessä.Kysymme kulttuuriharrastuksen termein, miksi pelataan ja kuinka pelataan,” selvittää Mäyrä.
Tärkeä pelien voiman lähde lapsille on mahdollisuus siirtyä mielikuvitusmaailmaan. Siellä mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Tutkimuksessa romutetaan käsitys nörtistä, joka korvaa ihmissuhteensa tietokonepeleillä.
Oma mielipiteeni: Miksi Mäyrä sitten julkaisee tutkimuksensa mielipiteitä muokkaavana arvokysymyksenä? Hän pitää pelejä arvokkaina kokemuksina jotka kasvattavat itsetuntoa.
Tutkimushan koski vain sitä miksi ja kuinka pelataan. Tuloksen piti koskea vain kysymystä miksi nuoret pelaavat ja millä tavalla. Näin kavalasti tuodaan räiskepelit muka tärkeiksi kasvatusmetodeiksi lapsille!
Miksi nuorten pitäisi saada voiman ja onnistumisen tunteita räiskinnästä?
Tämä siis vuodelta 2004.
Mutta jos on osoitettavissa pelien vaikuttaneen henkiseksi väkivallaksi luonnehdittavalla tavalla lapsen kehitykseen, joutuvatko pelien valmistajat oikeuteen?
Itse olen huomannut lapsissa pelkoa ja säikkymistä valvoessani heidän pelaamistaan ja he itse ovat ne sulkeneet. Toinen pojistamme jopa karttaa tiettyjä pelejä. Kaverien seura ja esimerkki saa heidät kuitenkin pelaamaan räiskepelejä.
Entä jos joku näistä lapsista vartuttuaan alkaa toteuttaa oppimaansa ampumisräiskimistä tosielämässä? Sitten hän joutuu oikeuteen mikäli on vielä itse hengissä.
Vasta sitten aletaan kauhistella ja voivotella mitä nuorisolle on tapahtunut.
Henkisen väkivallan määrittelykin on vinoutunutta ja lapsenkengissä.
Mikä kaikki on lapsen mielen raiskaamista, jota täällä peräänkuulutetaan? Toisista asioista vaietaan, toisia jopa liioitellaan.
En tahdo tällä myöskään vähätellä uskonnollista väkivaltaa lapsen mieleen kohdistettuna.
Tutkiiko kukaan puolueettomasti mikä vaikuttaa lapsen mieleen milläkin tavalla? Onko sekin jokin oma ennakkoasennekysymys?
Otan tähän vielä erään vanhan lainaukseni:
"Prisma Studio 21.1.2004: Räiskintäpeleistä voi saada arvokkaita kokemuksia
Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion tutkimus ”Pelien hallinta ja voima” tuo uuden näkökulman tietokonepeleihin. Räiskintäpeleistäkin nuori voi oppia monia asioita. Ne voivat kasvattaa itsetuntoa ja tuoda nuorelle onnistumisen kokemuksia.
”Kiivastahtinen peli saattaa olla lähempänä hippaleikkiä, jos itse menee ja kokee. Väkivaltapeleissä itsensä syrjäytyneeksi tunteva lapsi voi saada voimantunteita. Ne voivat olla arvokkaita kokemuksia,” väittää tutkimusjohtaja Frans Mäyrä Tampereen yliopistosta.
Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion tutkimuksessa yli kolmesataa 10 -12 -vuotiasta koululaista ja heidän vanhempansa vastasivat tietokonepelejä koskeviin kysymyksiin.
”Meillä on lähtökohtana on, että tutkijat itse ymmärtävät pelejä. Emme ole tehneet laboratoriotutkimusta tai kysyneet pelien merkitystä hyvässä tai pahassa mielessä.Kysymme kulttuuriharrastuksen termein, miksi pelataan ja kuinka pelataan,” selvittää Mäyrä.
Tärkeä pelien voiman lähde lapsille on mahdollisuus siirtyä mielikuvitusmaailmaan. Siellä mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Tutkimuksessa romutetaan käsitys nörtistä, joka korvaa ihmissuhteensa tietokonepeleillä.
Oma mielipiteeni: Miksi Mäyrä sitten julkaisee tutkimuksensa mielipiteitä muokkaavana arvokysymyksenä? Hän pitää pelejä arvokkaina kokemuksina jotka kasvattavat itsetuntoa.
Tutkimushan koski vain sitä miksi ja kuinka pelataan. Tuloksen piti koskea vain kysymystä miksi nuoret pelaavat ja millä tavalla. Näin kavalasti tuodaan räiskepelit muka tärkeiksi kasvatusmetodeiksi lapsille!
Miksi nuorten pitäisi saada voiman ja onnistumisen tunteita räiskinnästä?
Tämä siis vuodelta 2004.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mediassa annetaan tilaa sotahullujen uhkauksille.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200812288832589_ul.shtml