Mistä isä saisi apua kun ,,,,lapsia ei saa tavata kuin kaksi kertaa kuussa sosiaali tätien mukaan ,,
näin isyys ei toimi ,,,ja tulee hätä.
miksi kiinan ihmisoikeuksista veuhdotaan kun tampereen linnainmaata kauemmas ei tarvitse lähteä polkea isän oikeuksia ,,,,,täytyiskö isien perustaa oma armeija jossa kertaus harjoituksissa harjoitellaan taistelua sosiaali tätejä vastaan jos ei ole armeijaa jo niin eikö olisi aika sellainen jo perustaa???
näin isyys ei toimi ,,,ja tulee hätä.
miksi kiinan ihmisoikeuksista veuhdotaan kun tampereen linnainmaata kauemmas ei tarvitse lähteä polkea isän oikeuksia ,,,,,täytyiskö isien perustaa oma armeija jossa kertaus harjoituksissa harjoitellaan taistelua sosiaali tätejä vastaan jos ei ole armeijaa jo niin eikö olisi aika sellainen jo perustaa???
Vastaukset 17
Vanhimmat
sossun tädit on tehneet elämästä helvettin, lasten äiti sekoilee sekoilemistä ja lapset kärsii, mutta ei voi tehä mitään sitä vastaan. Olkoon sanottu, että äiti itse lähtii lätkimään aikoinaan, kun kuulema tarvitsii oma aikaa.Suomessa isällä ei oo oikeuksia on vaan velvollisuudet.
Ihan asiallista sakkia siellä. Jos ja kun äiti määrää tahdin, ei sossun väki voi juuri mitään tehdä.
Kuules ! Tuota omaa armeijaa olen miettinyt koko joulun, ihmisten tarvitsisi enemmän tehdä yhteistyötä, jos ei ihan armeijaa, ainakin sellainen iskuryhmä jonka rinnalla kalpenee jopa kettutytöt ja muut vapahtajat.
Estäjä-äidit osoittavat lapsilleen että heidän LAPSET EIVÄT OLE ANSAINNEET isää elämäänsä, voivat tavata ne joka toinen vkl eli 4 päivänä kuussa.
Estäjä-äidit HALUAVAT LAPSILLEEN psyykkisiä ongelmia, horjuvan itsetunnon ja jatkuvan isän ikävän.
Matkustaessani jouluna 2001 yli 500km lastani tapaamaan, äiti kiristi vielä rahaa sanomalla, jos en anna, hän pitää huolen etten näe lastani enää koskaan. Omat rahansa äiti oli juonut.
2 kuukautta myöhemmin äiti luovutti, jätti lapsen minulle, eikä n 7 vuoden aikana ole lastaan käynyt tapaamassa kuin noin 3 kertaa, juovuksissa. MINÄ olen lasta kuskannut äitiään tapaamaan ja huomenna ajetaan taas Helsinkiin. Poika sanoi että ollaan siellä yötä, kysyin missä, autossa nukutaan !, siihen täytyi sanoa ettemme voi nukkua autossa.
Äiti ei koskaan ole pyytänyt meitä asuntoonsa yöksi, poikaa en sinne yksin edes jättäisi. Itse voisin autossa nukkua, tai veneen alla, aivan sama mulle,
äiti ei meille suo yösijaa, palaamme iltaisin nämä sadat kilometrit takaisin kotiin, joskus lähdemme seuraavana aamuna uudelleen Helsinkiin, meillä äiti saa olla aina halutessaan yötä, ja vaikka kuinka monta, mutta viina vetää takaisin etelän antimia nauttimaan.
Paljon tiedän vastaavanlaisia tapauksia joissa nainen kiristää lapsilla.
Äidin hyvät yritykset, niitä varmaan on, hupenevat niin kauan kuin kuningas alko häntä hallitsee ja sairastuttaa. Sinulla ja pojalla keskenänne asiat hyvin koska jaksat ja haluat pitää pojan äidin kuvioissanne. Ehkä tuo pitkä välimatka on myös hyvä. Jos alkoäiti asuisi naapurissanne pojalla voisi olla vaikeampaa esim. kaveripiirissään.
Ei ollut taaskaan kotona. Ajelimme sitten 6 tuntia Helsingissä ja Espoossa, syötiin ja juotiin ja palasimme kotiin.
Jonakin päivänä uusi reissu, ehkä huomenna. On toisaalta hyvä ettei äiti asu lähellä, omat huonot puolensa siinä olisikin,
nyt väsyttää.
Vaikka todennäköisimmin on itse syypää tilanteeseensa. Ja sen korkeimman omakätisesti itselleen pedannut. Niin että apua, apua vaan!!!
oli se, että kun kolmatta kertaa hain lapselleni tapaamisoikeuksia puolentoistavuoden sisällä. Ja äiti tapansa mukaan mustamaalasi minut täysin ja sai asian vietyä niin, että hän saa olla kaikissa tapaamisissa läsnä, ja että tapaamiset menevät hänen suunnitelmiensa mukaisesti.. että irtisanouduin kaikista vaateistani lapsen tapaamisoikeuksiin. Samalla hain lapseni äidille lähestymiskieltoa ja yhteydenotot hänen osaltaan takaavaa kieltoa. Samalla kertaa tein myös selväksi, että lapseni saa ottaa yhteyttä minuun ja sukulaisiini milloin vain. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että lapseni äiti ei halunnut minun olevan lapsellemme isä missään vaiheessa. Sen sijaan hän halusi, että olisi eräänlainen persoonaton "äidin jatke", jolla ei ole omaa minää, vaan hänen tarkkaan sanelemansa säännöt, joista lipsuminen johtaisi hänen määrittelemiinsä sanktioihin, kuten tapaamisten katkaisemiseen tietyksi aikaa. Ei tunnu hyvältä, mutta toisaalta; olo on huomattavasti helpottunut sen jälkeen kun äidin tyrannisointi loppui. Nyt toivon, että lapseni jonain päivänä haluaa tietää enemmän isästään ja tutustua isäänsä ihan oikeana ihmisenä, eikä äidin säännöstelemänä sääntökokoelmäisänä.
Mutta itsehän kärsit seuraukset.
Lapsi ei todellakaan ole koskaan kiinnostunut sellaisesta joka hänet hylkäsi, eikä kiinnostustaan jaksanut arjessa näyttää.
Valitan. Se on Sinun velvollisuutesi olla lapsen arjessa niin, että hän sinuun kiintyy.
Kiintymistä ei tule vain biologisuuden perusteella.
Mutta jo tuon kirjoitelmasikin perusteella sinulla tuntuu olevan mittavia mielenterveysongelmia, jotka saattavat siis olla äidin peruste valvotuille tapaamisille.
Ei normaali ihminen hae lähestymiskieltoa ilman fyysistä kaltoinkohtelun uhkaa. Saatikka katkaise kommunikaatiota lapsensa huoltavaan vanhempaan.
Toivottavasti olet osannut hakea apua itsellesi mielenterveystoimistosta. Jonot ne on sielläkin tietty pitkät, mutta hoidatappa itsesi kuntoon ja koita tehdä sovinto lapsesi äidin kanssa, ihan vaan lapsen tähden. Ei itsesi tähden, ei lapsen äidin tähden, vaan LAPSEN tähden. Taitaa haaste olla liian kova? Sinulla kun tuppaa tulemaan "minäITSe" aina ensin.
Eli, jos isää ei kohdella kaltoin fyysisesti, niin silloin isällä ei ole oikeutta perääntyä? En tiedä mitä kirjoittaja on joutunut kokemaan, mutta tunnen kyllä isejä, jotka ovat perääntyneet äidin mielenterveysongelmien vuoksi. Äidillä on tässä maassa edelleenkin mahdollisuus tehdä isän elämästä helvetti näissä asioissa ja niin veikkaan tässäkin tapahtuneen.
Tälle isälle toivon voimia oman ratkaisunsa edessä. Tiedän itsekin miltä tuntuu, kun hakee useita kertoja tapaamisoikeutta lapselleen, ja äiti vastustaa kaikin tavoin. Mitään ei ole tehtävissä. En ihmettele yhtän, että olet antanut periksi enkä tuomitse sinua. Itse ole hakenut kahdeksan vuoden aikana nyt viisi kertaa tapaamisoikeuksia lapselleni, kun äiti on joka hakemiskerran jälkeen vaatinut muutosta tapaamisoikeuksiin. Nyt lapseni on 11 ja äiti vaatii edelleenkin, että tapaamiset tulee toteuttaa vain ja ainoastaan perhekahvilassa, koska hän ei luota isään.
Tähän kirjoitukseen vastanneelta henkilöltä haluaisin kysyä, että onko hän miettinyt haukkuessaan alkuperäistä kirjoittajaa, että mahdollisesti äiti ei ole isän asiantuntija. Jos tämä isä on hakenut kolme kertaa tapaamisoikeutta oikeusteitse, ei se tarkoita, että isällä on mielenterveysongelmia; todennäköisempää on, että lapsen äiti on vaikeuttanut tapaamisia kaikin keinoin. Mikäli isällä olisi mielenterveysongelmia, ei hänellä olisi mahdollisuutta hakea muutosta tapaamisoikeuksiin.
Toivon jaksamista ratkaisusi kanssa.
ja marssijärjestys olisi, että virkavalta siirtyisi sossujen kanssa sivuun vain yhdeksi tunniksi ja senjälkeen ne vanhemmat, joilla on lapsoset viety huostaan, saisivat kerrankin olla äänessä ja oikeen eduskunnan rappusilla. Eiköhän pikapuheet saataisi edes tunnissa kuuluville, jos asia on oikein suunniteltu. Onhan niitä ollut olut marsseja ym,ym senhetkisiä asioita ääneen huutaa. Toivon sinulle APUA huutava, jaksamista ja kärsivällisyyttä, sekä uskoa tulevaisuuteen, että se joka on siirretty hännäksi, tulee vielä pääksi. Nyt mahdottomalle tuntuvat asiat, niin monen kohdalla tulevat vielä, kuin itsestään saamaan Apua. Ei sellainen henkilö voi edes eduskunnassa jatkaa vapaehtoisesti asian ajamista, jos ei ole omatunto oikein kohdallaan, LAPSIIN ja VANHEMPIIN nähden. Jaksetaan odottaa vielä ja rohkaistaan toisiakin jaksamaan.
Tapaamisia estävä äiti voi niin monin eri tavoin pitkään estää ja vaikeuttaa lapsi-isä suhteen lujittumista, ettei rajaa. Vaikka olisi virallisesti sovittu ajat, paikat, noudot, tuomiset, yhteydenpidot. Tällainen äiti työpaikallaan ystävälleen vannotti, että lapsi ”sairastuut” aina tapaamispäiviksi eikä lähde isän luo. Näin myös tapahtuu. Jos katkeruutta ja oman psyyken solmuja ei ole aukaistu ne siirtyvät lapsiin. Seuraukset maksaa lapsi.
Minulle asia ei ole ajankohtainen mutta en ole koskaan kuullut sosiaalitanttojen ajaneen miesten asioita. Olen vahvasti sitä mieltä että sosiaalitätien neuvotteluihin ei sovi mennä ilman juristia, äidin esittämät heitot ja syytteet uskotaan kuin raamattua mutta jos mies kiistää väitteet niin sanotaan että hän ei ole yhteistyöhaluinen.
Omakohtainen kokemukseni sosiaalityöntekijöistä on, että isä "väittää" ja "äidin kertoman mukaan". Tai että isän asenne on "vastustava" ja äiti esittää "ideoita". En tiedä oletteko tutustuneet sosiaalityöntekijöiden kielenkäyttöön näissä tapauksissa.
Isä on aina vaihtoehto numero 2. kun puhutaan lapsen oikeuksista. Äidin ideat hyväksytään valitettavan suoraan sellaisenaan.
Mihinhän perustuu tuo vakio ”joka toinen viikonloppu” on määrätä lapsille tavata isää? Epäilen, että joku sossuryhmä sen vaan on sanellut ja ilman mitään tutkitumpaa viisautta.
Toki sopueroissa ja lapsia tukien voi sopia vaikkapa sen joka toinen viikko lapset molempien luona.
kun kököttää viikonloppuisin etävanhemman luona. Esim. olla omien ystävien kanssa. Kovin myöhään tuo 2vanhemmuus" löytyy..
hiukankin paremmalla mielikuvituksella saat toimintaa siihen isä viikoloppuun. En nimittäin usko, että isä pakottaa ”kököttämään”.