Kirjoitin miten meillä vietetään uuttavuotta. Tässä pieni kurkistus uuteen vuoteen:
Aamulla herään kylmyyteen. Ikkuna on jäänyt auki, 15 astetta pakkasta ja kurkku kipeänä. Nieluun sattuu ja raahustan sulkemaan ikkunaa.
Katson ulos ikkunasta. Naapurin penskat laskevat liukua kukkapenkillä toppapuvut päällä. Huokaisen ja vedän puseron päälleni; Taas yksi uusi talvinen päivä edessä, "sunnuntai -tunnelmaa" tulvillaan.
Otan esiin vihkon ja kynän. Läksyjä on vaikka millä mitalla, ja niihinkin on joskus käytävä käsiksi. Matikan laskeminen tuntuu kylmältä puurolta kurkussa. Rivit eivät vaan millään meinaa lisääntyä vihkon ruudulliselle sivulle.
Lopulta sysään vihkon kynineen syrjään ja menen jääkaapille. Hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ainoastaan ruokaöljypullo on eksynyt jääkaapin perälle.
Keitän itselleni tönkköä kaurapuuroa. Sokeri on loppu, joten syön sitä ilman "mausteita".
Vanhemmat istuvat sohvalla. Heillä on taas tappelu käynnissä. Toiselta kanavalta tulee jääkiekkomatsi, ja toiselta samanaikaisesti Jamie Oliver. Lopulta väsyneet keski-ikäiset vanhemmat pääsevät sopimukseen siitä, että toosasta katsotaan Katri Helenan juhlakonsertti.
Seison oven pielessä ja katselen kyllästyneenä äitiä ja isää. Isä työntää jalkojaan äidin syliin. Äiti suuttuu ja moittii isää. Taas on uusi kiista käynnissä. Kanava vaihtuu urheilulle, josta syntyy sanaharkka.
Tuhahdan ja kävelen takaisin huoneeseeni. Otan kaapista vaatekerran ja vedän yöpaidan ja puseron pois päältäni. Istahdan sängylle ja selvittelen vaatteitani. Äkkiä ovi tempaistaan auki ja isä syöksyy huoneeseen. Alan kiljua ja vaadin häntä poistumaan. Isä syyttää minua itsekkääksi pennuksi ja uhkaa viedä tietokoneen pois huoneestani. Väitän vastaan ja sanon, että minulla on oikeus vaihtaa vaatteet huoneessani. Mainitsen ohimennen aikomukseni muuttaa asumaan omaan asuntoon keskustaan, jolloin isä hiljenee ja painuu ulos huoneesta katse maassa. Ymmärrän vanhempia. He tuntevat itsensä hylätyiksi. Isin pikku tyttö itsenäistyi äkkiä ja haluaa jo päästä omilleen.
Päivä kuluu perinteiseen tapaan. Istun koneella, kirjoitan suomi24:än ja lueskelen kirjoja. Ilta alkaa hämärtää ja kello lähestyy kuutta. Odotan turhautuneena ensimmäisen uudenvuoden raketin paukahdusta. Sellainen ääni raastaa hermojani. Haluaisin muuttaa jonnekin kauas, lähelle luontoa, jossa saisin istua pitkään hiljaisuudessa.
Keittiöstä kuuluu ruoan valmistuksen ääniä. Keitinvesi porisee hellalla. Isä soittaa sohvalla kitaraa. Nakkien ja perunasalaatin tuoksu tunkeutuu huoneeseeni. Kuuntelen musiikkia You Tobesta ja maalaan peiteväreillä maisemakuvaa. Vilkaisen vähän väliä kelloon. Äkkiä kirkas valo välähtää ikkunan takana. Kuuluu rätinää, vinkuva ääni ja pamaus. Ensimmäinen uudenvuoden raketti. Penskat pihalla juoksevat kilpaa keinutelineen ympärillä ja kiljuvat riemusta.
Itse olin samanlainen joskus kauan aikaa sitten. Silloin uusi vuosi merkitsi minulle uutta, iloista alkua. Nyt se tuo mieleeni pudotuksen syvälle tuntemattomaan. Kaikki on taas aloitettava alusta, puhtaalta pohjalta. Edessä on pitkä työntäyteinen kevät.
Olohuoneesta kuuluu naurua ja telkkarin ääniä. TV:ssä on taas alkanut perinteinen sketsimaraton, joka saa vuosi vuoden jälkeen äidin ja isän nauramaan samoille, vanhoille vitseille.
Raketit välkkyvät taivaalla. Pihalla seisoo taas se naapurin poikajoukko lonkeropullot kädessä. Nuo seiskaluokkalaiset pojannappulat räjäyttelevät raketteja. Pakkanen ei tunnu heitä haittaavan. Näen mielessäni kaupungin keskustan harmaine rakennuksineen. Ulkona pakkanen paukkuu. Kaduilla kävelee pariskuntia toppatakit päällä. Nainen liukastelee korkokengissä jäisellä katukäytävällä ja mies sadattelee penskojen raketteja, jotka sinkoilevat kävelykadulla miten sattuu.
Riennän ikkunan luo. Katson pihalle. Ulkona parkkipaikalla on autoja lumen peitossa. Poikajoukko istuskelee punaisen ladan konepellillä ja juo sidukkaa. On jo hämärää. Taivaalla välkkyy rakettien utuinen valo.
Kello lähestyy kahtatoista ja äiti tulee tyrkyttämän minulle alkoholitonta päärynäsiideriä ja nakkeja perunasalaatin kera. Haarukan hän on unohtanut keittiöön. Haen sen itse.
Äkkiä kuuluu kovaa rätinää ja pauketta. Kaupungin suuret ilotulitukset ovat alkaneet. Vedän kauhtimet kiinni ja kuuntelen Beatlesiä nappikuulokkeilla. Kello tulee 00.01. Uusi vuosi on alkanut. Pian alkaisi myös koulu. Pian taas täytyisi mennä tapaamaan luokkatovereita. Ensimäinen välitunti olisi värjöteltävä ulkona pakkasessa farkkutakki päällä. Kukaan oppilas ei puhuisi mitään. Kaikki ajattelisivat vain yhtä asiaa; Sitä miten kylmä Suomessa on.
Aamulla herään kylmyyteen. Ikkuna on jäänyt auki, 15 astetta pakkasta ja kurkku kipeänä. Nieluun sattuu ja raahustan sulkemaan ikkunaa.
Katson ulos ikkunasta. Naapurin penskat laskevat liukua kukkapenkillä toppapuvut päällä. Huokaisen ja vedän puseron päälleni; Taas yksi uusi talvinen päivä edessä, "sunnuntai -tunnelmaa" tulvillaan.
Otan esiin vihkon ja kynän. Läksyjä on vaikka millä mitalla, ja niihinkin on joskus käytävä käsiksi. Matikan laskeminen tuntuu kylmältä puurolta kurkussa. Rivit eivät vaan millään meinaa lisääntyä vihkon ruudulliselle sivulle.
Lopulta sysään vihkon kynineen syrjään ja menen jääkaapille. Hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ainoastaan ruokaöljypullo on eksynyt jääkaapin perälle.
Keitän itselleni tönkköä kaurapuuroa. Sokeri on loppu, joten syön sitä ilman "mausteita".
Vanhemmat istuvat sohvalla. Heillä on taas tappelu käynnissä. Toiselta kanavalta tulee jääkiekkomatsi, ja toiselta samanaikaisesti Jamie Oliver. Lopulta väsyneet keski-ikäiset vanhemmat pääsevät sopimukseen siitä, että toosasta katsotaan Katri Helenan juhlakonsertti.
Seison oven pielessä ja katselen kyllästyneenä äitiä ja isää. Isä työntää jalkojaan äidin syliin. Äiti suuttuu ja moittii isää. Taas on uusi kiista käynnissä. Kanava vaihtuu urheilulle, josta syntyy sanaharkka.
Tuhahdan ja kävelen takaisin huoneeseeni. Otan kaapista vaatekerran ja vedän yöpaidan ja puseron pois päältäni. Istahdan sängylle ja selvittelen vaatteitani. Äkkiä ovi tempaistaan auki ja isä syöksyy huoneeseen. Alan kiljua ja vaadin häntä poistumaan. Isä syyttää minua itsekkääksi pennuksi ja uhkaa viedä tietokoneen pois huoneestani. Väitän vastaan ja sanon, että minulla on oikeus vaihtaa vaatteet huoneessani. Mainitsen ohimennen aikomukseni muuttaa asumaan omaan asuntoon keskustaan, jolloin isä hiljenee ja painuu ulos huoneesta katse maassa. Ymmärrän vanhempia. He tuntevat itsensä hylätyiksi. Isin pikku tyttö itsenäistyi äkkiä ja haluaa jo päästä omilleen.
Päivä kuluu perinteiseen tapaan. Istun koneella, kirjoitan suomi24:än ja lueskelen kirjoja. Ilta alkaa hämärtää ja kello lähestyy kuutta. Odotan turhautuneena ensimmäisen uudenvuoden raketin paukahdusta. Sellainen ääni raastaa hermojani. Haluaisin muuttaa jonnekin kauas, lähelle luontoa, jossa saisin istua pitkään hiljaisuudessa.
Keittiöstä kuuluu ruoan valmistuksen ääniä. Keitinvesi porisee hellalla. Isä soittaa sohvalla kitaraa. Nakkien ja perunasalaatin tuoksu tunkeutuu huoneeseeni. Kuuntelen musiikkia You Tobesta ja maalaan peiteväreillä maisemakuvaa. Vilkaisen vähän väliä kelloon. Äkkiä kirkas valo välähtää ikkunan takana. Kuuluu rätinää, vinkuva ääni ja pamaus. Ensimmäinen uudenvuoden raketti. Penskat pihalla juoksevat kilpaa keinutelineen ympärillä ja kiljuvat riemusta.
Itse olin samanlainen joskus kauan aikaa sitten. Silloin uusi vuosi merkitsi minulle uutta, iloista alkua. Nyt se tuo mieleeni pudotuksen syvälle tuntemattomaan. Kaikki on taas aloitettava alusta, puhtaalta pohjalta. Edessä on pitkä työntäyteinen kevät.
Olohuoneesta kuuluu naurua ja telkkarin ääniä. TV:ssä on taas alkanut perinteinen sketsimaraton, joka saa vuosi vuoden jälkeen äidin ja isän nauramaan samoille, vanhoille vitseille.
Raketit välkkyvät taivaalla. Pihalla seisoo taas se naapurin poikajoukko lonkeropullot kädessä. Nuo seiskaluokkalaiset pojannappulat räjäyttelevät raketteja. Pakkanen ei tunnu heitä haittaavan. Näen mielessäni kaupungin keskustan harmaine rakennuksineen. Ulkona pakkanen paukkuu. Kaduilla kävelee pariskuntia toppatakit päällä. Nainen liukastelee korkokengissä jäisellä katukäytävällä ja mies sadattelee penskojen raketteja, jotka sinkoilevat kävelykadulla miten sattuu.
Riennän ikkunan luo. Katson pihalle. Ulkona parkkipaikalla on autoja lumen peitossa. Poikajoukko istuskelee punaisen ladan konepellillä ja juo sidukkaa. On jo hämärää. Taivaalla välkkyy rakettien utuinen valo.
Kello lähestyy kahtatoista ja äiti tulee tyrkyttämän minulle alkoholitonta päärynäsiideriä ja nakkeja perunasalaatin kera. Haarukan hän on unohtanut keittiöön. Haen sen itse.
Äkkiä kuuluu kovaa rätinää ja pauketta. Kaupungin suuret ilotulitukset ovat alkaneet. Vedän kauhtimet kiinni ja kuuntelen Beatlesiä nappikuulokkeilla. Kello tulee 00.01. Uusi vuosi on alkanut. Pian alkaisi myös koulu. Pian taas täytyisi mennä tapaamaan luokkatovereita. Ensimäinen välitunti olisi värjöteltävä ulkona pakkasessa farkkutakki päällä. Kukaan oppilas ei puhuisi mitään. Kaikki ajattelisivat vain yhtä asiaa; Sitä miten kylmä Suomessa on.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oli paska. Mikä tän tarkotus oikeen oli?
kun luin aluksi tuon pitkän ja vakavan viestin :D
Tarkoitus oli havainnollistaa sitä miten inhoan uuttavuotta ja kuinka masentava se on.
Teksti oli siis kirjoitettu minun näkökulmastani.
Mun mielestäni tuo teksi oli ihan mahtavasti kirjotettu! Täähän kävi ihan kunnon novellista.
Jakselemisia sinne päin.
Tykkäsin tarinastasi, oli oikein mukava lukea :)
Toivon sinulle oikein hyvää uutta vuotta 2009!!
Tv. "Iäkkäämpi" nuori
Osaat kirjoittaa! :D Ei toi kovin kaukana munkaan uudestavuodesta ole... :P