Eroon tupakasta

Heissan vainen,

Itse lopetin tupakoinnin, kun raskaustesti oli positiivinen ja yllätyin miten helppoa se oli. Poltin aiemmin n. 8-16 tupakkaa päivässä vaihdellen enempäänkin, riippui vähän mielialasta ja päivästä. Kun testi oli positiivinen, hain apteekista nikotiinipurkkaa ja nakkasin lähes täyden tupakka-askini lähtiessä roskikseen. Ja mielessäni päätin, että se on nyt sitten siinä.

Olen n. tsiljoona kertaa yrittänyt lopettaa onnistumatta ja nyt pääsin eroon kertaheitolla. Purkkiakaan en tainut käyttää kuin

Minäkin käyn päivittäistä sisäistä taistelua itseni ja tupakan kanssa... Kääk. Kamalaa. Viikkoja jo 17 4 ja poltan edelleen.. En yritä tässä ketään moralisoida, enkä "lievittää" muiden tupakoivien omatuntoakaan, ajattelin vaan kertoa että meitä ON muitakin saman ongelman kanssa taistelevia olemassa.

En kehtaa aina polttaa kun olen ulkona ihmisten ilmoilla, joten se on yksi hyvä tapa vähentää. Toisaalta olen silloin huomattavasti äksympi ja kireempi.. Huh. Just näitä juttuja :(

lapsi haave oli niin kova yli 10 vuotta,ja en mitenkään saanut sitä toteutettua..tupakoin ja otin alkoakin aika reippaasti,kun ei ollut syytä olla ottamattakaan..mies ei uskonut kun sanoin et jos tulisin raskaaks,kaikki loppuis.. nauro aina mulle,et tollanen ketjupolttaja ei IKINÄ PÄÄSE EROON SÄÅTKÄSTÄ!! poltin yli 20v,sellasta krapulaa tai lunssaa ei eteen tullu ettei olis silti sätkä huules roikkunu.. mutta...mentiin sitten ivf hoitoihin..ja kun plussa vihdoin vihdoin vihdoin pätkähti lasiin,sätkä lensi sen siliän tien.. se on NIIN PSYYKE JUTTU kun vaan olla voi.. minusta ei ole hetkeekään tuntunu pahalta olla eros tupakasta..päinvastoin..säälin tupakoivia,oli raskaana tai ei..
jokainen tavallaan :)
onnea yritykseen kuitenkin.

Olin ennen raskautta aika varma että pystyn lopettamaan tupakoinnin kuin seinään jos saan plussan testiin. Luja uskoni tuohon johtui siitä että olin sen jo kerran tehnyt, tosin raskaus meni sitten kesken ja vitutukseen poltin kahta kauheammin. Tuosta kuitenkin on jo yli vuosi aikaa ja siinä välissä olen ollut 3 kuukautta polttamatta (purkalla).

Nyt kun tosiaan olen taas raskaana, ei tupakoinnin lopettaminen olekaan ollut niin helppoa kuin sen piti olla. Olen aivan kuin tulisilla hiilillä ilman tupakkaa ja tuntuu että itsehillintää ei ole yhtään. Anna himolleni periksi aivan liian helposti.

Normaalisti olen polttanut n. askin päivässä. Heti plussattuani sain helposti vähennettyä puoleen ja siitä hieman vielä alaspäin, n. 7 päivässä. Sitten tuli vaikeaa. Nyt en ole enää ostanut "omaa" merkkiäni, mutta kun mies polttaa, niin tulee poltettua hänen tupakoitaan puolikkaina tai muutamia savuja häneltä. Olen sanonut monta kertaa että nyt hänen tarttis kans lopettaa ja olla mun tukena.

Luulisin että viime päivinä on mennyt n. 3-4 tupakkaa päivässä ja haluaisin kokonaan irti, mutta tuntuu että pää räjähtää. Ja tasan tiedän että purkka tms ei mua auta, se on saatava tuo pää tajuamaan tää asia. Viimeinen oljenkorteni on ultra, jossa toivon pikkuisen pisteen heristävän mulle nyrkinalkua ja lopettavan tämän pelleilyn.

minä päätin lopettaa tupakoinnin ennen raskautumistani, ja onnistuin! :) poltin siis viimeiset 5 vuotta n. 6-9 tupakkaa päivässä. Päätin hukuttaa itseni niin tuhanteen hommaan, etten ehtisi ajattelemaan tupakointia. Eli otin ihan kynän ja paperia ja keksin itselleni viikoksi aivan mielettömästi tekemistä. Lopetin siis seinään. Tein ylitöitä, leivoin paljon, tiskasin kaikki astiat pesukoneen sijaan, pesin käsipyykkiä, lenkkeilin aamulla ennen töihin lähtöä, lenkkeilin illalla, ja viikonloppuna myös kahdesti päivällä. Siivosin kuin hullu (imuroin, tamppasin mattoja, pesin lattioita, ikkunoita ja kaappeja) ja illalla olinkin aina niin väsynyt, että nukahdin samantien. Viikon ajan noudatin orjallisesti tekemääni suunnitelmaa, ja ennen kaikkea en tavannut tupakoivia ystäviäni!!!

Tuon viikon siis selvisin ajattelematta tupakkaa juurikaan. Mielialat tietty heitteli ihan jossain eri kiertoradoilla, mutta purin kaiken aggression siihen tekemisenpaljouteeni. Se oli rankkaa, mutta onnitui. Etenkin ulkoilu, täysillä käveleminen ja juokseminen, tuuletti päätä.

Kyllä sinä onnistut! Päätä niin!

Lopetin tupakoinnin rv 9 0.. Ennen raskautta poltin n. vajaa 2 askia/vrk, punaista smartia. Päätin etukäteen päivän jolloin lopetan (raskaus ei ollut suunniteltu, erosin miehestäni samoihin aikoihin jne.. siksi niinkin pitkä kuin 5vkon päätöspäiväksi). Vaihdoin ensin siniseen samrtiin, ensimmäisellä viikolla, vko 4, vähensin n. 10 tupakkaan/vrk, joskus meni "vain" 6 joskus 13. Seuraavana viikkona, vko 5, pidin tupakat alle 10, n. 8/vrk ja pikkuhiljaa vähensin ja vähensin, kitkuttelin monta tuntia tupakan tuskassa kunnes annoin itselleni luvan mennä tupakalle.. Kahtena viimeisenä viikkoina poltin enää vähän, korkeintaan 4 päivässä. Kunnes koitti päivä jolloin tarkoitus oli lopettaa ja se oli yllättävän helppoa ensimmäiset päivät, itselle tuli vasta muutaman vuorokauden jälkeen hirveät tupakantuskat.. Ulkoilin ja kärsin ja nyt olen ollut 6vko polttamatta ja kieltämättä päivittäin tupakkaa tekee mieli, muttei se ole enää koko ajan mielessä ja pysyn vaan vahvana että en polta..

Sinä selviät!

Itse olen tupakoinut todella paljon ja pitkään, samoin muita päihteitä olen kuluttanut paljon ja pitkään.

Muistan aina sen kun r.testi näytti kahta viivaa, jotenki se kaikki vain oli siinä!!

En ollut koskaan ajatellut lopettavani päihde-elämääni.

Kaikki ne loppuivat kuin seinään!
Eivät edes Neuvolassa uskoneet, siirryin automaattisesti HAL-polille.

Tuntuu hassulta, kuinka helppoa se kaikki sitten olikin, kun oli syy -Oli Tarkoitus!

Samallalailla kävin "tupakalla" kavereideni kanssa kuin ennenkin, baareissa käynti piti lopettaa (silloin sai polttaa viel sisällä).

Vaikka pissin joka kerta puhtaat seulat ym.. Vauvani oli yli aktiivinen syntyessään jo.

Edelleen (lapsi 8v) kysytään, mitä käytin ollessani raskaana, tässä on se hyvä, että pääsin HAL-polille jossa olen voinut todistaa raittuiteni raskausaikana.

Lapsella AD/HD diagnoosi, saman sain itse aikuisiällä, joten liekö joku perinnöllinen "vika"?

Keskustele neuvolassa, he osaavat auttaa sinua, äläkä ota kauheita paineita, kyllä kaikki järjestyy.

Tuttavistani varmaan jokainen on tupakoinut raskauden ja imetyksen aikana, välillä tehnyt mieli kommentoida, mutta, mikäpä minä olen heille saarnaamaan?

Eräiden tuttavieni vauvat ovat ollett todella kärttyisiä, ja he kiroavat kuinka vauvat eivät nuku, tiedä sitten olisiko syynä se, että polttavat ja imettävät, voiko vauva sitten kesken unien herätä nikotiinin puutteeseen? En tiedä.