Imatran kirkkoherran Olli Aallon päätös vaihtaa sukupuolta saa kollegoilta vahvan tuen.
Selvästi yli puolet papeista katsoo, että kirkkoherran Olli Aallon pitäisi jatkaa nykyisessä tehtävässään. Joka viides punnitsisi kuitenkin kirkkoherran nauttiman luottamuksen ennen kuin asiasta päätetään. Joka kymmenes neuvoo Aaltoa harkitsemaan töiden jättämistä.
Enemmistö papeista pitää Aallon sukupuolenkorjauksen synnyttämää keskustelua myönteisenä.
Suomen Lehtiyhtymän kyselyyn vastanneista papeista 36,5 prosenttia katsoo, että keskustelu tarjosi myös kirkolle loistavan tilaisuuden ottaa kantaa tärkeisiin kysymyksiin.
Toisaalta joka kolmas näkee, ettei asia sinällään koske koko kirkkoa, vaikka keskustelu olikin tervetullutta.
Papit eivät kuitenkaan ole yksimielisiä Aallon elämäntilanteen herättämästä huomiosta: 27,9 prosenttia vastaajista näkee, että aihetta reposteltiin mediassa liikaa. Kyse on kirkkoherran henkilökohtaisesta ratkaisusta, ei koko kirkkoa koskevasta asiasta.
Joulun alla tehtyyn sähköpostikyselyyn vastasi 106 pappia eri puolilta Etelä-Suomea.
http://www.tamperelainen.fi/Paikallisuutiset/Paivan-puheenaihe/Yli-puolet-papeista-siunaisi-homoparin
Selvästi yli puolet papeista katsoo, että kirkkoherran Olli Aallon pitäisi jatkaa nykyisessä tehtävässään. Joka viides punnitsisi kuitenkin kirkkoherran nauttiman luottamuksen ennen kuin asiasta päätetään. Joka kymmenes neuvoo Aaltoa harkitsemaan töiden jättämistä.
Enemmistö papeista pitää Aallon sukupuolenkorjauksen synnyttämää keskustelua myönteisenä.
Suomen Lehtiyhtymän kyselyyn vastanneista papeista 36,5 prosenttia katsoo, että keskustelu tarjosi myös kirkolle loistavan tilaisuuden ottaa kantaa tärkeisiin kysymyksiin.
Toisaalta joka kolmas näkee, ettei asia sinällään koske koko kirkkoa, vaikka keskustelu olikin tervetullutta.
Papit eivät kuitenkaan ole yksimielisiä Aallon elämäntilanteen herättämästä huomiosta: 27,9 prosenttia vastaajista näkee, että aihetta reposteltiin mediassa liikaa. Kyse on kirkkoherran henkilökohtaisesta ratkaisusta, ei koko kirkkoa koskevasta asiasta.
Joulun alla tehtyyn sähköpostikyselyyn vastasi 106 pappia eri puolilta Etelä-Suomea.
http://www.tamperelainen.fi/Paikallisuutiset/Paivan-puheenaihe/Yli-puolet-papeista-siunaisi-homoparin
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olli -nimen käyttö on Marja-Siskon identiteetin vastaista. Samoin on väite että hän vaihtaisi sukupuoltaan. Usko nyt ettei sukupuolta voi vaihtaa - ainakaan korvien välistä.
hänen virallinen nimensä toistaiseksi.
Vaikka olisi vielä virallisesti Olli, on kohteliasta naista kohtaan olla kutsumatta häntä mieheksi. Hyvien tapojen mukaista on kunnioittaa toisen ihmisen vakaumusta, koska sen kunnioittaminen ei tässä tapauksessa vahingoita ketään.
Mulle oli sama mitä nimeä musta käytettiin, mutta yks sukulaiseni muisti aina sanoa äidilleni, että "poikasi", kunnes virallinen sukupuoleni oli muuttunut. Puhui aina korostetusti pojasta, vaikka tiesi tilanteeni varsin hyvin. Tuntui oudolta. Nykyään kuulemma puhuu selkäni takana, kuinka on aina tukenut mua prosessissa.
Näinhän se on. Jotkut ei usko väestörekisteriäkään, vaan puhuvat edelleen miehestä. Siitä tosin voinee tehdä rikosilmoituksen. Jos jaksaa ja viitsii.
Jos hän on nyt sitten virallisestikin jo Marja-Sisko Aalto, niin eihän sen nimistä pappia ole koskaan valittu Imatran seurakunnan kirkkoherraksi, joten ei pitäisi olla enää sitä virkaakaan hänellä.
Eiköhän hänen pitäisi hakea uudelleen kirkkoherran virkaa Imatralta, jos aikoo sinne vielä palata.
Kyllä seurakuntalaistenkin pitää päästä ilmaisemaan kantansa.
Ei Imatran seurakunnan kirkkoherran virkaan valita nettipalstojen keskustelujen tuloksen mukaan.
Hehheh. Ei nimen muutos vapauta entisistä veloistakaan, eikä siis muuta mitään muutakaan oikeutta tai velvoitetta, joka seuraa menneisyydestä.
Jos esim. nainen muuttaa naimisiin mennessään tai erotessaan sukunimensä, hänen on siis haettava kaikki virkansa uudelleen?
Olisihan se kätevää, jos kaikki nollautuisi, kun tulee muutoksia väestörekisteriin, ei olisi velkojakaan! Tosin peruskoulua en tahtoisi käydä uudelleen.
No, näitä asioita varten on olemassa ihan laitkin, joten virassa jatkaminen on Marja-Siskon päätännässä oleva asia, hiuksia nettifoorumilla halkomalla ei asiaa ratkaista.
Onneksi ei näin törkeää tapausta ole lähipiirissäni ollut. Olisi varma tapa hankkiutua ulos elämästäni.
Ennen virallista nimenmuutosta olin käyttänyt silloin tulevaa nimeäni jo pitkään, joten aikaa oli lähipiirilläni opetella... Kun sain sen nimen viralliseksi, lopetin kokonaan vastaamisen vanhaan nimeeni. Sitä ennen vain ohjeistin käyttämään haluamaani nimeä. Ehkä olin tuossa vähän turhan ehdoton, mutta sillä isänikin oppi käyttämään sitä, kun kanssakäyminen kävi muuten hieman hankalaksi. Minulle todella tärkeä asia mutta ymmärrän, että niinkin monen vuoden jälkeen on vähän vaikea oppia uutta.
Kun nimeni ja vieläpä henkilötunnuksenikin muuttui juridisen sukupuolen ohella, kysyin työnantajalta pitääkö minun allekirjoittaa uusi työsopimus. Ilmoittivat ettei tarvitse ja työ säilyi entisellään.
No ei tietenkään tarvitse. Henkilöhän ei muutu.
Vähän sama kuin Venäjä nyt vastaa Neuvostoliiton sopimuksista. Paitsi ettei se tunnusta Tarton rauhansopimusta. Sitä ei kuulemma ole olemassa.
Transmiehenä tuli heti kutsu armeijaan... Mutta en pidätä hengitystäni odotellessani anteeksipyyntökirjettä lastenpsykiatrilta, joka totesi minut hulluksi, koska en pystynyt menemään liikuntatunnin jälkeen tyttöjen pukuhuoneeseen.
Armeija on sikäli poikkeus, että sehän jää kiinni myös intinkäyneeseen transnaiseen kuin takiainen. Sitä ollaan reservissä vaan, vaikkakin naisina, jotka eivät ole pyrkineet vapaaehtoisina asepalvelukseen.
kun Suomi on niin pieni maa, ettei yhdestäkään sotilaasta haluta luopua. Sit kun sota syttyy niin mennään eturivissä korut ja hameenhelmat heiluen sinne... Kuolkoot vihollinen sitten vaikka nauruun niin ei tartte pyssyä käyttää.
nimeäni,(siihen aikaan nimeä ei oltu vielä vaihdettu) joten sen käyttöä en siis edellyttänyt, mutta... Tosiaan, kun istutaan esim. ruokapöydässä, kyllähän normaali ihminen sanoo vaikka "Jari, ojentaisitko salaatin" tai "Pyydä Petriä ojentamaan salaatti". Mutta ei. Se on pakko saada sanottua "Pyytäisitkö poikaasi ojentamaan..." Monia vastaavia tilanteita. Ja mä olin todella joustava. En olisi loukkaantunut, jos mua olis sanottu pojaksi tai mieheksi tilanteessa, jossa oli "pakko", mutta kun väen vängällä muotoiltiin lauseet aina niin, että pääsi sanomaan. Nyt, kun paperit on muutettu, ei vahingossakaan käytä sitä sanaa, muttei kyllä sano naiseksikaan. Mutta... Musta tuntuu, että kyseisellä ihmisellä on ongelmia oman sukupuolensa kanssa. Muistan jo lapsena ajatelleeni, että onpa siinä miesmäinen nainen. Ei hänen nuoruudessaan ollut mahdollista lähteä hoitoihin. Ehkä hän on joutunut tukahduttamaan itsensä ja nyt mä muistutan häntä siitä, että syntymäsukupuoli ei ole sama kuin identiteetti ja ehkä hän on mulle kateellinen. Tällasta olen kuullut muiltakin, että kaikki muut tukee, mutta joku vanhemman sukupolven piilo-ts kyräilee ja vastustaa. Mutta ei mulla ole velvollisuutta ottaa tän ihmisen tunteita huomioon, niin tylyltä kuin tää kuulostaakin. Mä elän omaa elämääni, ja jos se häntä häiritsee, pysyköön kaukana.
Transsukupuolisia todella kadehditaan ja kaikki ei ole itse edes potentiaalisia keissejä. Tiedän yhden kadehtijan joka myönsi suoraan kadehtivansa erästä sukupuolensa korjannutta siitä, että "tämä oli niin seesteinen ja onnellinen ja tässä hetkessä vahvasti läsnä". Juuri näillä sanoilla. Eli kadehtijalla on ongelma itsensä kanssa, mutta siihen on jotkin toiset lääkkeet tai keinot...jos nyt sitten ylipäätään on.
Kuulostaa tosi kamalalta. :( Olet varmaan oikeassa, kuka tahallaan haluaa satuttaa toista? Koska sitähän tuo on. Hän ei todellakaan ottanut sinun tunteitasi huomioon, ei sinulla olekaan velvollisuutta ottaa häntä lähellesi. Kaikki kunnia sinulle, itse en olisi jaksanut sietää.
Itsekin olen joutunut kadehtimisen kohteeksi, kun minun elämäninhoni ja masennukseni ratkesi näin, ja pari ystävääni ei saa omistaan mitään otetta. Ainakin nyt olen itse vahvempi tukemaan heitä, vaikken ratkaisuja voikaan antaa.