EHKÄ

Tämä oli jotenkin ihanasti ja sympaattisesti kirjoitettu :) Ja tuttua huttua ;)

Myönnän häveten, että olen itsekin ihastunut päätä pahkaa joihinkin kirjojen henkilöihin, lapsena joihinkin piirrettyihin hahmoihin. Järkytyin suuresti, kun 23-vuotiaana tajusin taas hullaantuneeni johonkin kuvitteelliseen henkilöön. Silloin siitä tunteesta osasi jotenkin nauttiakin, enkä ottanut sitä vakavasti.

Se kesti aikansa ja nyt ei jaksa kiinnostaa koko hahmo enää, vaikka loistava se silti oli. Anoppikin kertoi aikoinaan ihastuneensa Tom Sawyeriin niin perusteellisesti, että aikoi antaa lapsensa nimeksi Tom (oli hiukan pettynyt, kun muisti asian liian myöhään ja miehelleni tulikin toinen nimi).

Joten sinä et ole hullu. Olet vain ihminen :)

...sama kuin leffoihin: juurihan lehdissä sanottiin, että romanttiset draamat saattavat olla haitaksi oman parisuhteen kehittymiselle, koska niiden maailmaan uppouduttuaan alkaa odottaa liikaa. Tosielämässä kun mikään ei kuitenkaan mene niin kuin leffoissa...

Mullaki on toi Edward omis päiväunis. Tietty enhän paljasta sitä muille, ku poikaystävä ei oikeen tykkäis.. En usko et siinä on haittaa jos muistaa mikä on realista ja mikä ei. Ihmeelistä miten meyer on saanu luoduks niin täydellisen miehen jonka (melkein) kaikki naiset haluis, no kaipa hän on hyvä kirjailija:)