Mun mielestä lemmikkieläimet on korvikkeita, jos
ei uskalla aidosti rakastaa toista ihmistä. Eri
asia on hyötyeläimet, kuten hevoset tai
huumekoirat ja tietysti maallakin saa mun
mielestä juoksennella kaikki eläimet vapaana. Mut
nää kaupunkikoirat on useimmiten vain
lenkkipolkujen ja jalkakäytävien riesoja, joiden
paikka ois jossain ihan muualla. Naiset ja tytöt
erityisesti esittäkää vihaisia
vastamielipiteitänne!
ei uskalla aidosti rakastaa toista ihmistä. Eri
asia on hyötyeläimet, kuten hevoset tai
huumekoirat ja tietysti maallakin saa mun
mielestä juoksennella kaikki eläimet vapaana. Mut
nää kaupunkikoirat on useimmiten vain
lenkkipolkujen ja jalkakäytävien riesoja, joiden
paikka ois jossain ihan muualla. Naiset ja tytöt
erityisesti esittäkää vihaisia
vastamielipiteitänne!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei noin suloiselle viestille voi olla vihainen.
GRRR! :-)
Ja kiitos kivasta palautteesta.
Kyllä oikean ihmisen rakkautta pitää riittää niin,
ihmisille kuin eläimillekkin.
Ehken ole mielestäsi ihan normaali,mutta minä
rakastan aidosti, miestäni,perhettäni ja koiriani.
Sinulla on kai tuollainen "kiikari rakkaus"
joka kohdistuu vain "ihmiseen" joka on
vastakkaista sukupuolta.Koita vähän höllätä
pipoasi,niin kaikki on paljon hauskempaa,ei ne
koiratkaan siellä lenkkipoluilla tunnu sitten
riesoilta enään. En nyt oikein osaa olla
vihainenkaan,pikkuisen säälin sinua.
..kunhan muista pitää sen narussa kun mä tuun
vastaan.
..kunhan muista pitää sen narussa kun mä tuun
vastaan.
Nythän on niin ettemme tunne sinua,joten sinun
pitää antaa tarkat tuntomerkit,jotta voimme
kytkeä nämä koiramme kun vastaan tulet ;) Ai sä
pelkäät koiria no sehän selittääkin tuon
alkuperäisen textisi.
PS. voithan tietysti kantaa kylttiä jossa lukee
"OLEN IHMINEN koirat kiini"
Minulla on niin iso sydän, että pystyn
rakastamaan sekä eläimiä että ihmisiä! Koira ei
ole meillä mikään lapsen korvike, koira on
täysivaltainen perheenjäsen! Kaikki vain eivät
voi koskaan ymmärtää sitä, ja sitä on tälläisille
ihmisille ihan turha selittää...
..käyks se kakalla samalla pöntöllä kuin muutkin
ja syö teidän kanssa illallista ja laittaa pyykit
koneeseen? Kenen sängyssä se nukkuu vai onks
sillä oma?
:)
Järjenkäyttö ei ole kiellettyä! Silloinko
on "oikea" perheenjäsen, jos käyttää
vessanpönttöä ja syö pyödästä illallista?! Pienet
lapset eivät sitten mielestäsi ole oikeita
perheenjäseniä....
Muuten miehenikään ei pese pyykkiä, vaan se on
meillä minun hommani. Eli hänkään ei sitten
vissiin ole rakkauttani ansainnut tuolla
ajattelutavalla...
Koira nukkuu samassa sängyssä meidän kanssamme,
ihan hyvin ollaan mahduttu. Koiran(kin) kanssa
voi elää ihan sulassa sovussa, jos siltä tuntuu.
Voin tähän samaan syssyyn kertoa sinulle, että
meillä asuu koiran lisäksi myös pienempiä
nelijalkaisia, kesyrottia.
Mutta ehkä hyvä niin... Kerran eräs kahden
aikuisen tytön äiti sanoi minulle että on hyvä
jos hoivaa eläimiä eikä renttuja miehiä! Hänen
molemmat tyttönsä olivat "rakastuneet" miehiin,
joista toinen oli väkivaltainen juoppo ja toinen
juoppo muuten vain... Tällä sanomisellaan hän
tarkoitti että jos hoivaa esim. koiraa täytyy
puolison olla niin "aikuinen" että pystyy
jakamaan rakkauden useammallekkin perheen
jäsenelle! Jos joku nyt tajus mitä tarkotan tosta
sepustuksesta!!! =)
..tai sitten en. Mutta en oo varma tajuttiinko
muakaan. En inhoa koiria, vaan mua harmittaa
ihmiset, jotka käyttää niitä leikkikaluinaan.
Koiran merkitys on joku ihan toinen.
jollei ole ihmistä ketä rakastaa....
Minulla on hyödyllinen huumekoira, se etsii
kiltisti nurkista aineet joita ei ole tajunnut
kiskoa. Ah, mitä tekisinkään ilman dogiani.
Eiköhän siitä joku sinullekin löydy..
vinkkejä vastaanotetaan!
Aluksi voin sanoa sulle, joka käytät
nimimerkkiä "ihminen"??että vielä nimimerkillä
voit itseäsi ko. ELÄIMEKSI kutsua, mutta tekstisi
luettuani, en kuuna päivänä voi sanoa että
sinussa ainakaan mitään inhimillistä olisi??
Sä jos joku oot kylmä kun kala, jos et ymmärrä
normaalia viettiä, joka USEIMMISSA ihmisissä
ilmenee tavalla jos toisella...Kutsutaan sanalla
Rakkaus!!
Itse olen pienestä lapsesta asti ollut
eläinrakas, ja hoitanut niin muiden eläimiä
kaikella innolla,kuin myöhemmällä iällä myös
omia!!Mutta mitä normaali ihmissuhteisiini tulee,
niin, tämä eläinrakkauteni ei kyllä suhteen
kuvaan ole koskaan vaikuttanut! En voi muuta, kun
kauhistellen,ja kummastelen todeta, että sinulla
taitaa olla aika paha tunnehäiriö..asennevamma ja
yleinen aivoinfarkti!!! Joten toivotan erittäin
yksinäistä ja mukavaa jatkoa,ilman eläimiä;
koiria tai ilman läheisiä ihmisiä. Niin voit
kuljeskella siellä kaupungin kaduilla
toteilemassa, kuinka ihmisillä on vääristyneet
rakkaudenkuvat ja kuinka ne koirat siellä
kaduilla ovat todella niitä turhaakin turhempia
olioita..muuta neuvoa en voi siis antaa, koska
noin syvälle vajonnut psykologinen häiriö, mistä
parhaillaan kärsit, ei kyllä hoidu
enää "puheella"..
Ja toivonkin, ettet koskaan itse hairahdu omaa
eläintä ottamaan, koska pahempaa kohtaloa ei
voisi Jumalan luomalle jalolle luontokappaleelle
antaa!!
paras viesti minkä oon ikinä lukenu!!!!!!!!!!!!!!1
Tiesitkö sitä? Mä jos kuka oon ihminen ja tuosta
väitteestäni en tingi pätkääkään. Ihmisyys ei oo
mikään ihannetila, vaan siihen mahtuu niin
inhimilliset vahvuudet kuin heikkoudetkin. Kyllä
ihminen on huomattavasti monipuolisempi olento
kuin muut eläimet.
Sitä paitsi rakkaus ei oo mikään vietti. Vietit
on biologiaa, mutta rakkaus on irronnut siitä jo
kauan aikaa sitten. Rakkaus ei oo mikään tunne,
vaan arkipäivän välittämistä. Sitä, että ihminen
jaksaa auttaa toista ihmistä eteenpäin tässä
ihmisten luomassa julmassa maailmassa. Rakkaus on
pysyvä tila. Ja siksi toisekseen rakkaus on
tasavertainen tunne. Onko se rakkautta, jos "otat
eläimen". Ehkä eläinparka olisi mieluummin
kaltaistensa joukossa vapaana metsässä.. Rakkaus
ei oo pelkkää pussaamista ja halaamista ja
ruokkimista, vaan myös arkista työntekoa. Piste.
Ja ps. joka toista haukkuu on itse sitä.
...mieleen että kun olet ottanut koiran ja
pitänyt sitä vaikka 3 viikkoa, tai vuoden ,niin
koira on enemmän tai vähemmän kiintynyt sinuun,
eli kun päästät sen vapaaksi se voi harhailla
yksin vaikka 5 tuntia sen jälkeen se tulee
vinkumaan ovesi viereen että pääsisi sisään. Eikä
koira pärjää luonnossa, ellei joku susi tai
vastaava opeta sitä, eikä kyllä silloinkaan niin
hyvin kuin jotkut sudet!
..sillä koirat ym. lemmikit täydentävät ihmisen
onnen. Tosin joillekin erittäin yksinäisille ne
voivat olla myös korvikkeita, mutta mitäs pahaa
siinä on: parempi karvainen ystävä kuin ei
ystävää ollenkaan!
Kiitos asiallisesta kommentista. Kaikki ei oo
pystyny samaan. Sun lähtökohta tähän asiaan vain
on eri kuin minun. Mä ajattelen, että ekana
pitäis etsiä se ihminen.
Kuulostaa aika oudolta tuo pointtisi, että ensin
pitäisi etsiä se ihminen, ja sen jälkeen voi
sitten antaa "jäljelle jäävän rakkauden" koiralle
tai muulle eläimelle. Ovatko vain he oikeutettuja
omistamaan koiran/muun eläimen, jotka elävät
parisuhteessa? Entäs jos suhde loppuu. toinen
kuolee ´tms.
Me hankimme koiran yhteisellä päätöksellä, joten
voin sanoa, että olin löytänyt elämänkumppanini
jo ennen koiraani! Minä siis olen kelvollinen
omistamaan koiran, koska en voi tuhlata
rakkauttani koiraan sen sijaan että etsisin
itselleni miestä! Miten naurettavaa...
Monet eivät halua miestä/naista elämäänsä. Se ei
kuitenkaan estä heitä haluamasta toveruutta ja
lämpöä! Sitä juuri koira antaa täysin monenkin
ihmisen edestä.
Sitäpaitsi, kaikki eivät pysty rakastamaan edes
parisuhteessa. Eikö silloin ole helpompaa
kaikkien osapuolten kannalta, etteivät tälläiset
henkilöt edes yritä solmia pysyviä suhteita...
Rakastamisen opettelemisen voi aloittaa hyvin
koirasta! Koiran kanssa elämä on satakertaa
helpompaa kuin toisen ihmisen. Koira ainakin
rakastaa sinua ja kiintyy sinuun,koiran kanssa ei
tarvitse tehdä kompromisseja läheskään niin
paljon kuin ihmisten, voisin sanoa, että koiran
kanssa eläminen on jopa naurettavan helppoa
verrattuna elämään toisen ihmisen kanssa!
Kyllä jokaisella naisella pitäisi olla koira
ennenkuin kuvitteleekaan pystyvänsä elämään
kenenkään miehen kanssa!:) Ikävä kyllä te miehet
ette todellakaan ole täydellisiä...Siitä
huolimatta en antaisi pois omaa mussuani mistään
hinnasta. Kuten en antaisi koiraanikaan!
Sekä ihminen että lemmikki voivat tulla vain yks
kaks vastaan, ilman etsimisiä.
Meijän koira tuli sillä lailla taloon.
Samoin mä kohtaan ihmisiä; ne vaan tulee kohdalle.
(Ihmisiin kohdistuvaa rakkauttahan on karkeasti
kahta lajia ystävyys- tai seurustelusuhde, mutta
sehän kuuluu eri keskustelupalstalle)
..sitähän se ihminen haluaa.. Ottakoon siis
koiran, niin ei tarvitse kohdata omia
heikkouksiaan miehen sanomana. Ei tarvitse oppia
mitään, koska vain heikkouksien tunnustamisen
kautta oppii. En nyt tarkoita sinua, koska olet
suhteesi pystynyt solmimaan. Tarkoitan niitä,
jotka eivät valitsevat miehen korvikkeeksi
koiran. Siitähän oli muuten alunperinkin
mielipiteessäni kysymys, eikä koirien
solvaamisesta. Koira on hieno LUONTOkappale.
Saahan sitä tietysti sängyssäkin pitää, jos
hyvältä tuntuu kaikista osapuolista. Tämä on
vapaa maailma.
Onko muuten tasa-arvoista ajattelua verrata
miestä koiraan? Se on vähän sama kuin vertaisi
naista vaikkapa kissaan tai lehmään, mitä en itse
ainakaan tekisi mistään hinnasta. Ovat naiset
kuitenkin sen verran hienompia otuksia.
Mutta kyllähän ihmisetkin ovt eläimiä, vaikka
ovat niin älykkäitä! Jos vertaa naista narttu
lehmään, niin se on ihan sama jos naaras kissaa
vertaa naaras koiraan!
Sinä tarvitsisit juuri koiran!
Ai, miksi? Koska vasta oma koira vastasi minulle
tuohon sinun väittämääsi.
Ajattelin samoin kun sinä, mutta koirasta ei
tullutkaan ihmisen korvike vaan uusi ulottuvuus
ystävyyden kirjossa.
Toivon, että heitit tuon väitteesi saadaksesi
jokaisen ajattelemaan sekä ihmis- että
koiraystäviään.
Jos, niin uskon että onnistuit. Jos taas et, niin
lyöttäydy yhteen koira-ihmisen kanssa ja tutustu
molempiin.
Olisi liian rohkeaa sanoa: HANKI KOIRA, NIIN OPIT
RAKASTAMAAN!
HYVÄÄ ELÄMÄÄ SINULLE YKSIN TAI RAKASTAMIESI
YSTÄVIEN SEURASSA!
Olisiko tosiaan noin? Kyllä mä omasta mielestäni
osaan rakastaa.. Tai jos en osaa, niin opettelen
mieluummin ihmisten kanssa. Sitä paitsi.. koirat
on suloisia. Se ei vielä tee rakkautta.
Opin erottamaan ihmisten tärkeyden ja koirien yms.
lemmikkien tärkeyden.
Pitkän ja suht. rankan tien kulkijana, olen
joutunut tai saanut oppia paljon itsestäni (myös
sen paskamaisen puolen!) ja tietysti muista
ihmisistä.
Olen uskaltanut "vihata" ja "inhota" jotain
ihmistä ja siten löytänyt sen ihmisen itsestäni.
Inhosin esim. koira-ihmisten vouhaamista
lemmikeistään, siinäkin suhteessa löysin paljon
itsestäni.
Rakkaus ihmisiä kohtaan on oma laji ja eläimiä
kohtaan oma. Molemmissa haluaisin olla aito ja
pelkäämätön.
Kiitos keskustelun alkuunpanijalle; olen taas
saanut uutta näkökulmaa!
Hyvä, että sinun maailmaasi mahtuvat myös
ihmiset, etkä sekoita miestä ja koiraa toisiinsa.
oli tuo äskeinen ilmeisesti tarkoitettu. Et
ilmeisesti tajunnut pointtiani. Minulle mieheni
on maailman tärkein ihminen, jopa niin tärkeä,
että pakottavista syistä voisin luopua koirasta
(allergia tms.). Rakkaus miestäni kohtaan ei
kuitenkaan sulje pois rakkautta eläimiä kohtaan!
Minulla on niin laaja ja suuri sydän, että pystyn
rakastamaan samaan aikaan sekä miestäni, että
eläimiä.
Enkä ole koskaan verrannut miestäni koiraan,
ainakaan tosissani! Pientä huumoria saa olla,
kultsin kanssa me ainakin kutsumme toisimme
milloin milläkin eläinten nimillä "kultaseni
pikku-pupu" tai rotta, hiiri jne.
jos haluat mailta, voit sen tehdä. Täällä on ihan
turha jatkaa keskinäistä väittelyä!
t.Maria
[email protected]