Tapailen naista, jonka kanssa olen tutustunut netissä. Aikamme kirjoiteltiin ihan vaan mesessä ja sitten edettiin tekstareihin/puheluihin. Nyt olemme nähneet jonkun kerran pitkiä viikonloppuja ym. vastaavaa.
Puhuimme jo ennen näkemistämme varsin pitkään puhelimessa ja keskustelut jatkuivat myös tavatessamme ihan jees. Itselleni selkisi varsin nopeasti, että nyt olin viimein tavannut jotain aivan uskomatonta, jonka olemassaoloon uskomisen olin lopettanut aikoja sitten. Tämän tein myös tiettäväksi toiselle osapuolelle.
Uskomaton rakkaustarina olisi jopa voinut olla totta, mutta kun tämä nainen on polkaissut jarrupolkimen pohjasta läpi. Toisaalta hän on sitä mieltä, että olen juuri sitä mitä hän on etsinyt, mutta sitten taas käytös kertoo ihan jotain muuta. Välillä tuntuu, että hän tahallaan välttelee tilanteita, joissa joutuu lähelle minua. Itse taas tykkään pitää naista hyvänä ja antaa hänelle huomiota pitkin päivää. Mitään vastakaikua tälle ei kuitenkaan ole löytynyt.
Sanoma on vaan niin ristiriitainen, kun sanotaan että tykätään mutta käyttäydytään, kuin tilanne olisi jotain ihan muuta. Mitään negatiivista en ole häneltä kuullut itsestäni, vaikka olen kysynyt, onko joku hätänä tai ongelmana suhteessamme.
Naisen edelliset suhteet ovat kuulema olleet täynnä alistusta ym. paskaa, joten olen yrittänyt olla hänelle niin hyvä kuin vain suinkin osaan ja erityisesti tuoda esiin sitä, että parisuhteessa on kaksi yhdenvertaista kumppania. Olemme menneet täysin hänen ehdoillaan kaikissa asioissa. Olen aina ottanut hänet huomioon kaikessa ja kysynyt hänen mielipidettään ja (jopa) ottanut sen huomioon.
Olen huomioinut häntä pienillä lahjoilla ja vienyt häntä syömään ym. kuten tapana on. Autan häntä mielelläni, jos hän apua tarvitsee ja kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa. Tällä ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta jarrupolkimen asentoon.
Mietin vain, että onko tämä normaalia vai kuvittelenko vain, että hän ei ole todellisuudessa ollenkaan kiinnostunut minusta? Ja kauanko tällaista pitäisi katsella?
En ole vittumainen luonne, enkä halua häntä loukata millään tavalla, joten en alennu tekemään mitään loukkaavaa häntä kohtaan tarkistaakseni onko olettamukseni oikea. Mielummin sitten etsin sen uuden vähemmän väärän ja annan suosiolla periksi hänen kanssaan.
Puhuimme jo ennen näkemistämme varsin pitkään puhelimessa ja keskustelut jatkuivat myös tavatessamme ihan jees. Itselleni selkisi varsin nopeasti, että nyt olin viimein tavannut jotain aivan uskomatonta, jonka olemassaoloon uskomisen olin lopettanut aikoja sitten. Tämän tein myös tiettäväksi toiselle osapuolelle.
Uskomaton rakkaustarina olisi jopa voinut olla totta, mutta kun tämä nainen on polkaissut jarrupolkimen pohjasta läpi. Toisaalta hän on sitä mieltä, että olen juuri sitä mitä hän on etsinyt, mutta sitten taas käytös kertoo ihan jotain muuta. Välillä tuntuu, että hän tahallaan välttelee tilanteita, joissa joutuu lähelle minua. Itse taas tykkään pitää naista hyvänä ja antaa hänelle huomiota pitkin päivää. Mitään vastakaikua tälle ei kuitenkaan ole löytynyt.
Sanoma on vaan niin ristiriitainen, kun sanotaan että tykätään mutta käyttäydytään, kuin tilanne olisi jotain ihan muuta. Mitään negatiivista en ole häneltä kuullut itsestäni, vaikka olen kysynyt, onko joku hätänä tai ongelmana suhteessamme.
Naisen edelliset suhteet ovat kuulema olleet täynnä alistusta ym. paskaa, joten olen yrittänyt olla hänelle niin hyvä kuin vain suinkin osaan ja erityisesti tuoda esiin sitä, että parisuhteessa on kaksi yhdenvertaista kumppania. Olemme menneet täysin hänen ehdoillaan kaikissa asioissa. Olen aina ottanut hänet huomioon kaikessa ja kysynyt hänen mielipidettään ja (jopa) ottanut sen huomioon.
Olen huomioinut häntä pienillä lahjoilla ja vienyt häntä syömään ym. kuten tapana on. Autan häntä mielelläni, jos hän apua tarvitsee ja kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa. Tällä ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta jarrupolkimen asentoon.
Mietin vain, että onko tämä normaalia vai kuvittelenko vain, että hän ei ole todellisuudessa ollenkaan kiinnostunut minusta? Ja kauanko tällaista pitäisi katsella?
En ole vittumainen luonne, enkä halua häntä loukata millään tavalla, joten en alennu tekemään mitään loukkaavaa häntä kohtaan tarkistaakseni onko olettamukseni oikea. Mielummin sitten etsin sen uuden vähemmän väärän ja annan suosiolla periksi hänen kanssaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
viestin vähän hopun kanssa ,,,kun väsyttää ..
ja ensimmäisenä tuli ajatus että ...ei taida olla kaikki ihan kohdallaan naisen puolelta?
Joku asennoitumis ongelma hänellä täytyy olla...vaikuta kuitenkin tekstisi perusteella asialliselta kaverilta. jos hän epäröi vaan silloin kun lähestyt häntä , sun pitää jutella siitä mitä Miksi hänestä tuntuu pahalta tai ahdistvalta sun läheisyys. Ole kuitenkin ymmärtäväinen ,koska se voi johtua hänen edellisitä suhteista ja hän on vaan viellä luokossa jotenkin.
sinusta.
Hän on tottunut hyväksikäyttöön ja pitää dominoivista miehistä.
Olet liian kiltti ja lutunen hänelle.
Joko suhteenne ei etene tuosta muuksi kuin kaveruudeksi tai sitten hän jättää sinut kun seuraava renttu tulee häntä kyselemään panolle.
Hän on luonteeltaan alistuja ja odottaa mieheltä rajuja otteita. Et tule koskaan kelpaamaan hänelle tuolla saralla.
Naiset usein puhuvat että haluavat hellän yms. miehen mutta tämäkin tapaus varmasti etsii juuri päinvastaista.
Et vain sytytä kun olet liian avulias ja helppo aatu.
Pahoittelen. Jätä hänet rauhaan ja etsi seurasi muualta. Ansaitset parempaa.
Olen itse elänyt alistetussa parisuhteessa ja voin sanoa että edellinen kirjoittaja on täysin väärässä jos luulee, että huonoon suhteeseen jäänyt nainen etsii uutta, alistavaa miestä.
Kysymys on vain siitä, että nainen syyttää itseään jos mies alistaa jolloin ei eroa kun yrittää olla vähemmän ärsyttävä.
Aloittajalle tiedoksi, ei kukaan alistava mies ole sellainen suhteen alkumetreillä vaan muuttuu pikkuhiljaa dominoivaksi.
Jo se että naisesi ei ilmeisesti kerro sinulle mitään epäkohtia vaikka kysyt kertoo siitä, että nainen pelkää reaktiotasi. Eihän hän voi tietää minkälainen ihminen sinä olet.
Alistavalle miehelle ei saa kertoa epäkohdista,hän suuttuu, kostaa ja alkaa kiusaamaan.
Sitä se naisesi pelkää.
Yleisesti ottaen suhteen tulevaisuus voidaan punnita siinä kun tulee ensimmäinen riitä, jos miehelle ei saa sanoa epäkohdista, niin silloin on alistava mies kyseessä.
Miehethän aina sanovat naiselle epäkohdista ja naisen pitää kuunnella miestä. Olethan sinäkin kertonut naisellesi epäkohtia eikä hän ole suuttunut sinulle.
Jos nainen puhuisi suhteen tilasta ja tulevaisuudesta moni mies kokisi sen painostamisena, valittamisena, syyllistämisenä ja vaatimusten esittämisenä.
Tästä syystä naiset vaikenevat.
aloittajaa tai naista, luulen että tämä kirjoitus tavoittaa jotain totuudesta. Alistettuun asemaan suhteessa päätyvät usein naiset, joilla on ollut etäinen ja/tai alisteinen suhde myös isäänsä. Nämä naiset nuoruudessaan helposti alkavat suhteeseen samanlaisen miehen kanssa. Mutta eivät ne suhteet yleensä kestä, vaan nainen alkaa rimpuilla irti päästessään iän myötä enemmän omille jaloilleen. On aivan puppua että naiselle tuollainen alistettu asema olisi pitemmän päälle se mitä hän etsisi.
Tuollaisesta suhteesta voi naiseen jäädä kuitenkin arkuus puhua toiveistaan. Neuvoisin aloittajaa olemaan kärsivällinen. Tämä nainen avautuu varmaan ajan myötä kun huomaa että sinuun voi luottaa etkä halua vain alistaa naista. Onnea teille kun olette selvästi löytäneet jotain suurta! Kyllä tuolle suhteelle kannattaa antaa mahdollisuus, ehkä useampikin.
Sanoisin että suhteenne on kyllä siinä mielessä varsin luottamuksellinen, jos nainen on kertonut sinulle aiemmista, alistavista miehistä.
Itse en kerro menneisyydestäni uudelle miehelle mitään, vasta pitkän ajan kuluttua saatan mainita asiasta. Syy on siinä, että pelkään, että mies pitää minua tyhmänä koska olen suostunut alistettavaksi ja toiseksi pelkään että mies on itse samanlainen. Näiden asioiden selvittämiseen menee aikaa ja se vaatii kyllä mieheltä kärsivällisyyttä.
Ajattele jos se nainen ei olisi kertonut sinulle menneisyydestään ja olisi tuollainen! Varmaan minäkin vaikutan oudolta, kun käyttäydyn aivan samalla tavalla enkä edes kerro syytä siihen.
Omasta puolestani on pakko todeta, että minä en halua kärsimätöntä miestä, joten siinä mielessä en kadu jos en heti kerro kaikesta.
Alistuminen lähtee usein lapsuudesta, minun isäni ei välittänyt minusta ja äiti taas alisti minua joten tuo alistaminen on kyllä tuttua.
Ex alisti ja lopuksi kiusasi kun en suostunut alistettavaksi. Eli irrottautuminen on alistetusta asemasta on hankalaa, koska se alistaja usein haukkuu mielisairaaksi ja luulosairaaksi ja se alistettu luulee että asia on niin. Henkinen väkivalta on salakavalaa siinä mielessä että eihän alistamisesta ole mitään selkää tunnusmerkistöä, jonka täyttyminen sitten osoittaisi asian kuten esim. pahonpitelyssä. Toisaalta minulla oli niin voimakas miellyttämisen halu että tein kaikkeni miehen vuoksi. Se on taas hyvin tyypillistä rakastuneille naisille.
Lue tuolta perheväkivaltapalstalta mitä alistaminen tarkoittaa ja miten naisia syyllistetään provosoimisesta.
Kyllä tuollainen kohtelu murjoo kenen tahansa itsetuntoa.
Ehkä ymmärrät tyttöystävääsi vähän paremmin.
Edelliset kirjoittajat puhuivat puppua.
Jos naisen halu lähtee suhteesta alistavaan isään tai ettei isä ole ollut tarpeeksi dominoiva niin hän etsii jatkuvasti dominoivaa mieshahmoa.
Se etsintä ei lopu vaikka hän löytäisi jonkun miehen joka hänestä välittää oikeasti.
Nämä muutamat naiset jotka kommentoivat voivat olla poikkeustapauksia tai sitten taas kyseessä on naisen normaali "puhuu muuta/tekee toista" reaktio.
AP, kuten kerroit itsekin hän puhuu että haluaa sinut muttei kuitenkaan halua oikeasti. Hän vaistoimaisesti edelleen etsii sitä dominoivaa epäkilttiä miestä joka osaa olla raju mutta sitten taas välillä hellä.
Usko pois, mitä enemmän tähän naiseen rakastut sitä pahemmin sinulle lopulta käy kun hän kiihottuu jostain toisesta miehestä joka on juuri sellainen alistava mies. Itse jäät miettimään että mikä meni vikaan kun et kilttinä miehenä hänelle kelvannut.
Suosittelen hänestä etääntymistä ja ehkä hän oppii läksynsä mutta todennäköisesti ei.
Olisit voinut kuvailla tilannetta jonka olen nähnyt niin omassa suhteessani että toisten suhteissa. Pahin tapaus on ollut eräs nuori nainen joka tuntui välittävän minusta enemmän juuri silloin mitä vittumaisempi häntä kohtaan olin. Heti kun olin hellä ja huomaavainen, olin liian pehmis hänen makuunsa vaikka hän vakuutteli juuri etsivänsä sellaista miestä elämäänsä.
Naiset puhuvat kauniisti mutta usein he kiihottuvat vain rumuudesta tarkemmin ottaen miehen vallan käytöstä. Sinä et näitä kriteerejä tässä suhteessa täytä ja sen takia hän välttelee sinua. Olet vain hänelle sopiva "halinalle" kunnes on aika etsiä "oikea" mies joka saa hänet syttymään elämäänsä. Sama jatkuu kunnes hän saa tarpeeksi pahasti turpaansa. Sitten kiltimpi mies kelpaa...ehkä.
Ethän sinä tuota naista tunne etkä hänen historiaansa. Itse olen nainen, jolla on juuri tuollainen voimakas ja dominoiva isä ja se on tehnyt minut araksi parisuhteissa. Nuorempana (olen nyt 31) minulla oli juuri tuota että hain ns. pahoja poikia, mutta olin jatkuvasti onneton. Olen käynyt nyt jo 3 ja puoli vuotta psykoterapiassa, johon hakeuduin masennuksen takia ja olen oppinut itsestäni ja ihmissuhteistani paljon. Enää en hae alistajaa vaan haluan tasavertaisen suhteen "tavallisen" kiltin miehen kanssa.
Ap. sanoi että he ovat tapailleet vasta vähän aikaa, joten mitään tuskin vielä on menetetty. Itse olen arka suhteen alussa, ja mitä enemmän tunnen sitä enemmän minua pelottaa. Joten minusta ap:n kannattaisi olla vielä kärsivällinen ja ennen kaikkea olla oma itsensä. Jos suhteesta ei sitten tule mitään voit ainakin ajatella että yritit parhaasi. Herkkä nainen kyllä vaistoaa mikä toisen käytöksessä on totta ja mikä ei ja siksi mikään pahis-esitys ei ainakaan itselleni mene läpi, vaikka sellaistakin olen joskus nähnyt. Tunteeni kohdistuvat siihen mikä ihminen on kaiken sen esittämisen taustalla.
Tuosta vielä pieni kommentti kun kirjoitat:
"Pahin tapaus on ollut eräs nuori nainen joka tuntui välittävän minusta enemmän juuri silloin mitä vittumaisempi häntä kohtaan olin."
En oikein usko että kyse tuossa on siitä että nainen välittäisi enemmän kun olet vittumainen. Itse tuollaisessa tilanteessa olen ymmälläni ja mietin olenko tehnyt jotain loukatakseni toista. Välittämiseni ei siis vittumaisuudesta enene, jos nyt ei vähenekään kovin nopeasti enää siinä vaiheessa kun toista on oppinut tuntemaan.
Kuvailet juuri kuten halusit tavata "pahoja poikia".
AP kuvailee juuri tuollaista suhdetta mutta jossa nainen on kahden vaiheilla eli sitä viimeistä pettymystä pahoihin poikiin ole tullut. Sen vuoksi hän eristäytyy tästä "halinallestaan".
Hän tulee etsimään elämäänsä lisää vielä pahoja poikia ennen kuin oppii läksynsä ja AP jää lehdelle soittelemaan.
Kaltaisesi naiset ovat nuorena rasittavia ja vanhempana eivät yhtään sen parempia. He usein pilaavat oman elämänsä seikkailemalla nuoruudessaan näiden "pahisten" kanssa ja sitten tyytyvät johonkin "tasavertaiseen kilttii mieheen".
Minä taas ehdotan että AP pysyy vastaavista tapauksista aika helvetin kaukana ja etsii itselleen kunnon naisen. Tuossa ei tule muuta kuin sydänsuruja kun yrittää ymmärtää naista joka itse on ajautunut näihin hyväksikäyttö suhteisiin.
"Jos suhteesta ei sitten tule mitään voit ainakin ajatella että yritit parhaasi."
Niin ja nainen korjaa potin nostaen kytkintä, mies jää nuolemaan haavojaan miettien mikä meni vikaan.
Miksi kukaan huolehtivainen mies haluaa alkaa terapeutiksi näille alistajaa etsiville tai heistä kärsineille naisille?
Tunnistan useammankin tapauksen AP:n kuvauksesta. Kertoo alisteisista aikaisemmista suhteista, etsii hellää lohduttavaa miestä ja joka kuitenkaan ei kykene osoittamaan omia tuntemuksiaan kunnolla tai ei vaikuta "kiihottuneelta" miehestä. Täsmälleen klassisen "kohtele mua huonosti ja olen sun huorasi" tyyppisen naisen käytöstä joka on käynyt muutaman kierroksen liikaa pahisten kanssa. Nyt on pää pyörällä vähän aikaa ja tähän väliin on hyvä saada happea olemalla jonkun kiltin nöösi miehen kanssa jotta taas sitten jaksaa etsiä niitä "tosi miehiä". Muutama kierros lisää ja hän on ehkä sitten valmis tajuamaan miten hienoa on olla "kivan ja kiltin tavallisen miehen" kanssa.
"En oikein usko että kyse tuossa on siitä että nainen välittäisi enemmän kun olet vittumainen."
Et usko? Ethän sinä tunne tuota naista tai hänen historiaansa...
Hän oli täsmälleen sellainen kuten kuvailin. Mitä enemmän esiten kovista ja oli "elkeitä" niin sitä enemmän tykkäsi. Kaikki se pehmous ajoi häntä pois päin kun se oli tylsää ja tavallista.
Huvikseni en näitä juttuja kertoisi mutta kun lukee ap:n tarinaa niin hälytyskellot alkaa soimaan monessakin kohtaa. Ihmettelen miten voit väittää päinvastaista...
Mitä järkeä on analyysissäsi? Ei kaikki kulje saman kaavan mukaan.
Mulla esimerkiksi on ollut isäsuhde, jossa isä tykkäsi vallankäytöstä ja alisti.
Ekoissa seurusteluissa en osannut olla, kun ihmettelin, miksi tyyppi oli niin hyvä minulle, mulla oli huono itsetunto. Sitten olin suhteessa, jossa mies ei antanut minulle arvoa, koska en sitä osannut vaatia. Nyt olen ollut 10 vuotta suhteessa mieheen, jossa on isäni hyvät puolet ja joka on päin vastainen isäni huonojen puolien kanssa.
Ei tuossa esimerkissäni kulje mikään yhtenäinen kaava niinkuin sinä mustavalkoisesti oletat tapahtuvan. Asiat löytävät uomansa ihmisen vanhetessa.
järkeä kun luet AP:n jutun uudestaan.
En sanonut että asiat menevät mustavalkoisesti mutta jos naisella on alisteisia suhteita takana ja hän käyttäytyy noin niin taustalla usein kummittelee nuo asiat jotka mainitsin.
Kuten itsekin sanoit:
"Asiat löytävät uomansa ihmisen vanhetessa" mutta se ei tarkoita että ne löytyvät AP:n suhteessa. Kyseisellä naisella voi olla vielä paljon oppimista. Kaikille ei myöskään löydy pysyvämpää suhdetta ja asiat muutu paremmaksi.
Usein monien ihmisten elämässä on tietty kaava ja moni ei opi vasta kuin myöhemmin asioita esimerkiksi ihmissuhteista.
Minulle olisi väärin antaa mitään toista ohjetta AP:lle kuin sen minkä annoin koska hän itsekin kyseenalaistaa välittääkö nainen. Vastaus on että ei välitä koska hän tykkää alistua.
itteeni vaikkei mulle ollutkaan.Mä en tajuu itteeni,välttelen ja pakoilen vaikka viimeseen hengenvetoon asti.se johtuu kyl jostain totta.Isosta pelosta.Olen se vapisevakinttuinen itikka,joka kyrsii kyllä itteenikin suunnattomasti,mutta minkäs teet.
Eli miehille ei kannata kertoa totuutta mistään, koska siitä syyllistetään.
Olen siis toiminut oikein kun en puhu mitään menneisyydestäni. Kukaan ei kysy, kukaan ei arvaa mitään.
Eli miehille on siis näinollen aivan turha olla rehellinen. Tämä keskustelu osoitti sen asian jälleen.
Mainittakoon, että olen tavannut sellaisia miehiä, joiden pitäisi jo ammatin puolesta tunnistaa alistettu nainen..eipä vaan näy päällepäin kun osaan olla reipas ja mukava ja vaieta epäkohdista.
mua haittaa tai heilauta vaikka tunnustaisinkin, oon sen verran vahva et kestän kaikenlaista. Ja kun tää on siis vaan yks osa-alue mua,oon paljon muutakin.Pitää vaan etsiä ihminen joka on sen verran vahva että ymmärtää ja hyväksyy sellasena kuin on, ja sen olen tehnytkin.
antaa myös tunteiden tulla esille parisuhteessa,ei siihen vaaditako hieman rohkeutta kertoa oma elämäntarinansa toisille ,mollemmin puolin. mitä meni vikaa ja miksi on tuntenut pahaa mieltä aikaisemmin..ja myös hyvistä hetkistä.
se ei vaadi kuin yhden illan elämässä ja se voi muuttaa koko loppu elämän parempaan suuntaan.
asiallisista kommenteista. =) Lisäyksenä mainittakoon, että en ole sanonut hänelle epäkohtiä hänestä, sillä minun mielestäni hän on täydellinen nainen (minulle). Ennemminkin olen sanonut hänen olevan kaunis ja ihana, mikä onkin ihan totta. Ja hän puhuu existään ihan itse, minä en ole häneltä mitään kysynyt aiheesta, itseasiassa olen sanonut että minua ei se niinkään kiinnosta vaan tärkeämpää on nyt se mitä teemme yhdessä tulevaisuudessa.
On vaan niin hassua, että kun ei oikeasti tiedä mitä hän ajattelee minusta ja suhteestamme näiden epäloogisten signaalien vuoksi. Itselle tulee sellainen olo väkisinkin, että kaikki ei ole niinkuin hän sanoo olevan. Jos asiasta yrittää kysyä häneltä, saattaa hän tiuskaista jotain tyyliin, että ei aina jaksa selvittää kaikkea.
Tiedän että voisin olla onnellinen hänen kanssaan mutta en todellakaan tiedä voinko tehdä häntä koskaan onnelliseksi. Se olisi kyllä melkein tärkeämpää minulle.
Mutta asia jää näiltä osin punnintaan...
sinusta ajattelisi ja kun kyselet niin tarraudut häneen.
Kuten tuossa ylempänä sanoin, ole varovainen tämän naisen kanssa. Hän ei ole todellakaan niin ihanainen kuin kuvittelet...
ota vähän etäisyyttä. Huolenpitosi voi tuntua naisesta omistushalulta, jos hänellä on aiemmista suhteista sellaisia kokemuksia. Eihän mikään huonokaan suhde ala huonosti, ja nyt häntä epäilyttää.
Jos hän oikeasti pitää sinusta, saat hänet pian ottamaan yhteyttä antamalla hänelle vähän tilaa hengittää. Jos sinulla olisi esim joku työmatka tai kaverien kanssa sovittu meno, niin se olisi sopiva "katkos" ilmeisesti aika tiiviiseen menoonne?
Koska olen itse aiemmin ollut samanlaisessa tilanteessa kuin naisesi, niin voin myös kertoa, että se, että puhuu entisistään paljon, kertoo myös, ettei hän ole täysin päässyt kokemuksistaan yli. Varo, ettei sinusta tule laastarisuhdetta!
Mitä jos keskstelisitte kunnolla ja kertoisitte molemmat mitä tunnette ja haluatte. Jos sinä tunnet hänen olevan se oikea ja hän ei niin turhaan sinä isket päätäsi seinään. Tyhjän saa pyytämättäkin. Ja jos hän tuntee samoin sinua kohtaan, että olet se oikea, pyydä käytäytymään sen mukaisesti. Puhukaa ja kuunnelkaa toisianne ja itseänne. Jättäkää ex-kumppaninne taaksenne ja katsokaa tulevaisuuteen mieli avoinna, tasavertaisina.
Alistussuhteissa pettyy toiseen ihmiseen. Ei pelkästään toinen käytä hyväksi toisen avoimuutta ja haavoittuvuutta ja yleensä ns. työnnä sormeaan avoimiin haavoihin, vaan pettää itseen ja toiseen kohdistetut odotukset ja toiveet.
Tämän jälkeen voi olla vaikea katsoa sinne yhteiseen tulevaisuuteen ja paljastaa toiveensa itselleen ja toiselleen, koska ei uskalla toivoa ja pelkää että ne eivät toteudu, sen sijaan antaa toisen käsiin jotain haurasta,,,