Pakkasen Makaama

    ~ Pakkasen Makaama ~

Yksin vaellan
tässä korpisessa konnussa

Mustan yön viilentyessä ympärilläni
pimeydestä kylmyys löytää minut
kuiskien korviini
hallan sanoja toivottomuudesta
tarttumalla käsiini kohmettaen ne
huokauksia epäonnesta
puremalla jalkoihini
turruttaakseen ne

Pysähdyn yksinäisyyteni
piemydesssä
hegityksen hidastuessa karkeaan maahan
se kalsea minut kaataa
houkuttaa unohtamaan ja nukahtamaan syliinsä

suonien seinämätkin jo huurtuneena huurteeseen
sen tunkeutuneena
jo melkein syvälle sisinpääni
sen nauraessa
sydämeni kumina hiljenee
puiden naksallehdessa

muistin
Sinut

Sen katseen jonka soit
nyt se sydämeni taas kiihdyttää
vereni kiertämään hoputtaa
sillä lämmön taas toit
se roudasta huurtuneen vartaloni nostaa

ja kylmyys kuiskaa: ei

puristaen pistävät kouransa nyrkkiin
se teräviä hampaitaan kiristellen luovuttaa

ja minä jatkan hoipertaen matkaa

Nyt tuvassa istun
aukaistuani sen ainoan pullon
kohotan maljan Meille
kunnes taas katseemme kohtaa
se elämän liekki palaa taas minussa

enkä viilene enää koskaan
3183
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tähän runoon on helppo eläytyä, nähdä se kuvina. :)

Äänestä

Kaunis...Pidä katseesi siinä millä todella on elämässäsi merkitystä äläkä katso taaksesi ja menneitten päivien epäonnistumisia...sinä nouset taas.

Äänestä

runossasi, väkeviä tunteita välittää. Tulee mieleen sellainen ajatus, että mitä voimakkaampia olemme sitä kovemmin meitä koetellaan... Malja Sinulle.. ja minulle.. ;)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kohtalokas Kohtalo kirjoitti:

    ~ Pakkasen Makaama ~

Yksin vaellan
tässä korpisessa konnussa

Mustan yön viilentyessä ympärilläni
pimeydestä kylmyys löytää minut
kuiskien korviini
hallan sanoja toivottomuudesta
tarttumalla käsiini kohmettaen ne
huokauksia epäonnesta
puremalla jalkoihini
turruttaakseen ne

Pysähdyn yksinäisyyteni
piemydesssä
hegityksen hidastuessa karkeaan maahan
se kalsea minut kaataa
houkuttaa unohtamaan ja nukahtamaan syliinsä

suonien seinämätkin jo huurtuneena huurteeseen
sen tunkeutuneena
jo melkein syvälle sisinpääni
sen nauraessa
sydämeni kumina hiljenee
puiden naksallehdessa

muistin
Sinut

Sen katseen jonka soit
nyt se sydämeni taas kiihdyttää
vereni kiertämään hoputtaa
sillä lämmön taas toit
se roudasta huurtuneen vartaloni nostaa

ja kylmyys kuiskaa: ei

puristaen pistävät kouransa nyrkkiin
se teräviä hampaitaan kiristellen luovuttaa

ja minä jatkan hoipertaen matkaa

Nyt tuvassa istun
aukaistuani sen ainoan pullon
kohotan maljan Meille
kunnes taas katseemme kohtaa
se elämän liekki palaa taas minussa

enkä viilene enää koskaan

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu