Sosiaalisuus armeijassa

Tuskin on ongelma.
Ekoina päivinä paskaa sataa niskaan ja paljon, ei muilta alokkailta vaan varusmiesesimiehiltä (alikersantit jne.) sekä jonkinverran myös kantahenkilökunnalta.
Samalla yhteishenki kehittyy kuin itsestään ja tutustuu kavereihin.
Hiljaisuus ja ujous katoaa varsin nopeasti. Unohdapa aseesi viritettynä asetelineeseen, ja pian olet kertomassa (selkeällä ja kuuluvalla äänellä) koko joukkueelle vahvuuslaskennassa, miksi näin kävi. Ehkä jopa punnerratte sen päälle porukalla.
Rankinta on alussa se yksityisyyden puute.

On toki omaakin aikaa, klo 22 - 06 on ihan omaa aikaa omassa punkassa. Kun tuvassa on 12 morttia, joukkoon sopii kaikenlaisia tallaajia ja perus ujo siinä muiden mukana. Kun tekee sen ja vain sen mitä käsketään, pärjää oikein hyvin.

Ei ole kenellekkään itse olen juuri kuvatun kaltainen enkä siitä armeijassa pahemmin joutunut kärsimään tiedä sitten vaikuttiko tuo "näkymättömyys" siihen etten päässyt aliupseerikouluun vaikka halukkuudestani ilmoitin muuten olen saanut juuri intissä elämäni parasta kohtelua tuosta ujoudesta ja vetäytyvyydestä on ollut enemmän haittaa siviilissä.

Tervetuloa sotilaskodille iltoja viettämään, meillä on tarjolla lehti- ja lukusalit, kirjastot, televisio. Ujot alokkaat ovat kaikkein kohteliaimpia ja mukavimpia asiakkaita meidän sotkun tätien kannalta.