Kuuraisen metsän kuljen.
Tähtitaivaan mieleeni suljen.
Olen kadoksissa.
Kuljen polkuani.
Niin tuttuakin tutumpaa reittiä.
Mielessä ikävä.
Kaipuu jonnekkin.
Tiedän sen.
Miksi eksyin.
Kun kuuta en nähnyt.
Ajatuksissain.
Hamuan vain.
Mennyttä.
Uudelleenko saan.
Kokea sen nyt.
Kuinka osaatkin rakastaa.
Pois pian.
Kiiruhdan.
Saanko sanan sanoa.
Älä unohda.
Minä odotan sinua.
Tähtitaivaan mieleeni suljen.
Olen kadoksissa.
Kuljen polkuani.
Niin tuttuakin tutumpaa reittiä.
Mielessä ikävä.
Kaipuu jonnekkin.
Tiedän sen.
Miksi eksyin.
Kun kuuta en nähnyt.
Ajatuksissain.
Hamuan vain.
Mennyttä.
Uudelleenko saan.
Kokea sen nyt.
Kuinka osaatkin rakastaa.
Pois pian.
Kiiruhdan.
Saanko sanan sanoa.
Älä unohda.
Minä odotan sinua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kukapa Sinut unohtaisi, sähäkän runoilijattaren -
ei kukaan.
Se kaipuu on kummallinen veitikka, kun se tuntuu
asustavan meissä alinomaa. Runossasi on taas nuo
luontoelementit, joista olen aina pitänyt.
Kiitos Margitta Sinullekin tästä kuluneesta vuo-
desta runoinesi, viesteinesi, postinesi. Uutta
vuotta päin mennään odottavin ja rakastavin mie-
lin !
satumetsän samoilija, vaikka sisäinen kartta sykertää.
tuitukka,
hienon runon
oot
taas maalannut
sivellin taigaa
ja hän saapuu*
kauniin herkkää kaipausta
koskettaa
ystävän käden ojennus,
oot rakas*
tigrutin haleja*
Hyvä Margitta,me kaikki täällä
ollaan kuka enemmän kuka vähemmän
eksyksissä,mutta me täällä kuitenkin
yhdessä tavallaan.
Älkäämme toisiamme hukatko
ja Uudessa vuodessa
tavataan jälleen.