"Fil.4:4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!"
Aina ei ilo nouse itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä paljon työtä. Silloin kun olosuhteet ovat vastaan, niin luonnostaan haluaisi murjottaa. Paavali kuitenkin neuvoo aina iloitsemaan, "vieläkin minä sanon: iloitkaa".
Uskon että Paavali tiesi omasta kokemuksesta, kuinka paljon iloitsemisen eteen joutuu välillä tekemään työtä. Hän joutui usein olemaan vankilassa pahoinpideltynä, ja silti kiitoslaulu kuului.
"Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne".
Maa järisi, vankilan ovet aukeni ja kahleet irtosivat. Näin tapahtuu meidänkin elämässämme, jos suostumme iloitsemaan silloinkin kun olosuhteet ovat meitä vastaan.
Aina ei ilo nouse itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä paljon työtä. Silloin kun olosuhteet ovat vastaan, niin luonnostaan haluaisi murjottaa. Paavali kuitenkin neuvoo aina iloitsemaan, "vieläkin minä sanon: iloitkaa".
Uskon että Paavali tiesi omasta kokemuksesta, kuinka paljon iloitsemisen eteen joutuu välillä tekemään työtä. Hän joutui usein olemaan vankilassa pahoinpideltynä, ja silti kiitoslaulu kuului.
"Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne".
Maa järisi, vankilan ovet aukeni ja kahleet irtosivat. Näin tapahtuu meidänkin elämässämme, jos suostumme iloitsemaan silloinkin kun olosuhteet ovat meitä vastaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tunteet eivät ole tahdolla ja työllä ohjailtavissa. Tunteet ovat spontaaneja ne tulevat ja menevät lupaamme kysymättä.
Mistä siis Paavali tässä puhuu?
Hän puhuu iloitsemisesta HERRASSA.
Kun kristitty käsittää OMAKOHTAISESTI saaneensa lahjaksi sen vanhurskauden (Jumalan täydellisen vanhurskauden), joka tulee uskon kautta lahjana Kristukselta, niin silloin syntyy sanoin kuvaamaton ilo.
Tätä tarkoittavat sanat: "ILO HERRASSA ON MEIDÄN VÄKEVYYTEMME."
Sellaisesta ilosta ei voi tietää mitään, ellei ole sitä itse omakohtaisesti kokenut. Sitä iloa joka on Kristuksessa ei voi kokea, ellei ole tullut kaikesta omasta (luullusta hyvästä) tyhjäksi.
Jumala kun ei vaihda vanhurskauttaan mihinkään mikä on ihmisestä lähtöisin, Jumala ei myy vanhurskautta, ei osamaksulla eikä kertasuoritteella. Jumalan vanhurskaudella ei voi myöskään jatkaa taikka lisätä ihmisen itse hankkimaa vanhurskautta.
No mitenkäs suu nyt pannaan kun mikään ei tunnu käyvän??!!
On vain yksi vaihtoehto.
Sinä myyt kaiken hyvän ja kaikki onnistumiset mitä olet itse ansainnut, (siis ollut ansaitsevinasi), ...
JA OTAT JUMALALTA VASTAAN HÄNEN TÄYDELLISEN VANHURSKAUTENSA ...
1. USKOLLA
2. ARMOSTA
3. KRISTUKSEN ANSION TÄHDEN
TÄMÄ ON AINOA MAHDOLLISUUTESI.
Ellei se kelpaa, niin silloin sinun on mentävä helvettiin.
Näin minäkin uskon, jos muuten uskoisin, olisin huono kristitty, niitä on vaikka kuinka paljon, jotka jotka valittaa en pysty jne... Minne on iloiset kristityt menneet. Ei kai kaikki ole vielä taivaassakaan, vaikka matkalla sinne olemme .
Ilo on tunne, mutta se on tahdolla ja työllä ojattavissa. Muuten Paavali ei olisi voinut sanoa, "iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin sanon, iloitkaa!.
"Olkaa aina iloiset..."
Jos olisi kysymys tunteista jotka tulevat ja menevät lupaamme kysymättä, niin tällaisia kehoituksia ei olisi voitu antaa. Ei Jumala pyydä meiltä mahdottomia, sellaista mihin emme voi itse vaikuttaa. Olisi sairasta kiusaamista sanoa,"iloitkaa", jos siihen emme voisi itse vaikuttaa.
Voimme pyytää Jeesukselta, auta iloitsemaan jokaisesta hetkestä, auta olemaan aina iloinen yms.
Kun ympäristö on minua vastaan, niin on oma valintani annanko iloni pois. Suostunko katsomaan, loukkauksia, varkauksia, pahoinpitelyä, onnettomuutta, sairautta, kipua yms. Vai katsonko Kristusta joka sanoo, "olkaa aina iloiset."
Voin katsoa vihollisen hyökkäyksiä, ja kadottaa iloni, mutta voin myös kääntää katseeni pois, ja säilyttää iloni. Voin huutaa Herraa avuksi, Jeesus auta antamaan anteeksi, auta rakastamaan tätä joka teki väärin. Auta säilyttämään iloni, auta minua silti iloitsemaan.
Viestisi on kristinuskon vastainen.
"Usko ilman töitä on kuollut".
En tee kuolleella uskolla mitään.
Mutta tee töitä vähemmän, sinun pitää huomata ettet ansaitse autuutta millään töillä, ellet usko et pääse taivaan valtakuntaan.
Autuus (onnellisuus) ansaitaan kuuliaisuudella, sillä että teen sen mukaan mitä Jeesus on opettanut. Jos en tee, niin en myöskään saa niitä Jumalan lupauksia, joita Jumala on sanassaan luvannut.
Myös usko on tekemistä, ojentautumista sen mukaan mitä en vielä näe.
"Taivasten valtakunta, on vanhurskautta iloa ja rauhaa." Nämä kaikki vaatii ojentautumista (tekemistä).
"Vanhurskautta", (tehdä Jumalan tahto)
"iloa", ( "iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin sanon iloitkaa!).
"rauhaa", ("eläkää rauhassa kaikkien kanssa". "Olkaa rauhan tekijöitä.")
Olet siinä oikeassa (tekemisiä on ) mutta ne ovat piiloisia, niillä ei rehennellä, ja niillä ei ansaita mitään, vaan niitä tehdään paremminkin, ilolla ja tietämättä , kun tulee viimeinen tuomio, myös Kristitty seisoo tuomarin edessä, ja hänelle sanotaan /- kumpaan puoleen mennä , siinä minut ja sinut paljastetaan, uskolla pääsee pitkälle, se joka ei usko, on jo tuomittu .
Rehentelystä ei ole mitään hyötyä, eikä ansaitsemisestakaan siinä merkityksessä, että sen vuoksi kelpaisimme Jumalalle.
Saamme tulla Kristuksen luokse juuri sellaisena kun olemme, vaikka kuinka epäonnistuneina. Ansaitsemme kuitenkin työstämme palkan, paha pahan palkan ja hyvä hyvän palkan.
"Mitä kylvää, sitä myös niittää."
"Herra kurittaa jokaista lasta, jonka Hän ottaa omakseen." Saamme ansiomme mukaan, ei Herra meitä turhaan kurita. Samoin saamme Herran hyvyyttä ansiomme mukaan, sen mukaan olemmeko olleet kuuliaisia Hänen sanalleen.
"Herra ilmestyy Pyhänä, niiden kautta jotka ovat lähellä Herraa."
"Sillä jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan."
"Älkää moni pyytäkö toisten opettajaksi, sillä ne tuomitaan muita ankarammin."
Herran tuli tappoi Aaronin pojat, koska ne toivat Herran huoneeseen väärää tulta, ja Mooses vastaa siihen, "Herra ilmestyy Pyhänä, niiden kautta jotka ovat lähellä Herraa."
Emme voi luonnollisilla silmillä sanoa lähimmäisistämme, olet tehnyt jotain väärin koska Herra kurittaa sinua. Se että Herra edes koettelee tai kurittaa, kertoo vain siitä että kutsutaan yhä lähemmäksi Herraa.
Huomaatko ei ole mitään rehentelemistä, tai sitten pitää rehennellä siitä kuinka paljon on saanut selkäänsä. "Mihin vielä tarvitsee lyödä,sillä ei ole enää yhtään tervettä paikkaa".
__________
En ainakaan kuolleella uskolla!
"Usko ilman töitä on kuollut"
Kaikkivaltiaalla on jo kaikki. Hän on tehnyt kaiken ja omistaa kaiken. Yksi käsky hänellä on, rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jo sokeakin näkee kirjoituksista ketä Esa rakastaa yli kaiken.
Maailma on täynnä hyväntekijöitä. Tekevät paljon enemmän hyvää kuin sina taikka minä. Hyvän tekemisillä ei kuitenkaan pelastu.
Tarkemmin koko elämämme on itseasiassa työtä ja tekemistä. Jo ajatuksetkin ovat sellaisia Jumalan edessä. Tosin tekemisistä tai tekemättä jättämisetä ei ole hyötyä armonjärjestyksessä.
Onko tekomme sitten hyviä tai pahoja, niin ne ovat kuitenkin aina tiettyjä suoritteita. Jää jumalan asiaksi arvioida niitä.
Toiset voi uskoa hyvempänä, ja toisten on pakko uskoa vähän pahempana, mutta kun pahana uskoo, niin toisaalta pyhänä pysyy.
Kumpikin joukko on tekojansa tehnyt, ja on armon, ja armonjärjestyksen alla.
Kysymys on aina Jumalan ja hänen pyhän sanansa edessä siitä, että tunnet omat vikasi, etkä naapurisi.
Olkoonkin ne viat sitten hyvyyttä tai pahuutta, ja että saat vikasi anteeksi, niin voit aidosti tuntea myös iloa syntien anteeksisaamisen armosta.
Paavali kirjoittaa muistaakseni Hebrealaisille, " Se on hyvä että sydän vahvistuu armolla eikä ruualla sillä jotka niissä elivät eivät niistä mitään hyötyneet."
" Ja taas minä sanon iloitkaa" merkitsee meille sitä, että olemme syntien anteeksisaamisen armosta eläviä ihmisiä, ja että olemme matkalla kohti iankaikkista elämää ja autuutta. Tässä on kristityn ilo ja riemu täällä mustassa ja pimeässä maassa.
"rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"
Tämä raamatunkohta on pelkkää tekemistä.
Jos sanot ettei Jumala sinun töitäsi tarvitse, niin et tee antamallasi raamatunpaikalla mitään.
Mitä hyödyttää lukea raamattua, jos et tee sen mukaan mitä sinne on kirjoitettu?
on kirjoitettu.
Väittäessäsi tekeväsi Jumalan tahdon, sinä osoitat olevasi epäuskoinen sontiainen, vailla Kristuksen vanhurskautta, ja pelastavaa uskoa.
Tarvitaan USKO KRISTUKSEEN. Tarvitaan Kristuksen vanhurskaus, ilman sen päällepukemista kukaan ei pelastu.
Usko on tekemistä, se on jo sanana verpi.
usko ei ole verbi!
Autuus on tuotu VALMIINA TAIVAASTA. Sitä ei ihminen tee eikä sitä ansaitse.
Jos ihminen ei ota USKOLLA vastaan Jumalan valmistamaa pelastusta niin helvetin tuska on edessä.
niihin joita toivotaan, eikä epäile näkymättömistä.
2. Kor. 4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
2. Kor. 4:18
... meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; ...
... sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Kun uskon salaisuus on löytämättä, on teksti sen mukaista. Muuta ei voi Esan p-jauhamisesta sanoa.
Kauanko tämä vitsaus meitä täällä vaivaa?
Toisaalta ateistit, toisaalla täyspimeä menestystelogia. Yäk!!
Tee sinä EsaT vaan iloitsemisesi eteen työtä.
Todellista iloa se ei kuitenkaan ole!