Mistä tiedän, että
sanasi ovat totta,
eivätkä pelkästään
solju sujuvasti siksi,
että luulet minun niitä odottavan?
Mistä tiedän, että
samat sanat eivät valu
jonkun toisen korvaan
heti kulman takana,
kun olen mennyt?
Mistä tiedän, että
olet erilainen kuin
ne kaikki röyhkeät huijarit
jotka ovat istuttaneet
tämän epäluulon sisääni, syvälle?
Kun sinut olen lopultakin löytänyt
satojen sattumusten jälkeen
ja miljoonien joukosta,
en haluaisi menneitten varjojen
peittävän tätä kaikkea kaunista
ja tuhoavan valoisaa tulevaisuutta.
Varsinkin, kun rakastan sinua
enemmän kuin kykenen kertomaan.
Mistä tiedän?
sanasi ovat totta,
eivätkä pelkästään
solju sujuvasti siksi,
että luulet minun niitä odottavan?
Mistä tiedän, että
samat sanat eivät valu
jonkun toisen korvaan
heti kulman takana,
kun olen mennyt?
Mistä tiedän, että
olet erilainen kuin
ne kaikki röyhkeät huijarit
jotka ovat istuttaneet
tämän epäluulon sisääni, syvälle?
Kun sinut olen lopultakin löytänyt
satojen sattumusten jälkeen
ja miljoonien joukosta,
en haluaisi menneitten varjojen
peittävän tätä kaikkea kaunista
ja tuhoavan valoisaa tulevaisuutta.
Varsinkin, kun rakastan sinua
enemmän kuin kykenen kertomaan.
Mistä tiedän?
Vastaukset 17
Vanhimmat
meinaatko taas itseksesi naputella lukijamääriä runoosi kuten viimeksi? Yhtä toistoa on runosi, selvästi naisen kirjoittama luritelma.
yhden ymmärtäväisen lukijan kuin yhden kateellisen kommentin.
menettämisestä, epäusko, haavoitettu sydän, kaikki se tässä runossa. Etkä tiedäkään, muuta kuin katsomalla... rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää, vaan sitä, että toimii siitä huolimatta (jonkun muun sanoja, mutta myös omaa kokemusta). :) Niin, ja on helppoa jättää elämä elämättä pelon vuoksi, mutta...
Totta puhut, pelostahan tässä on kyse. Sillä pelolla on myös tarkempi nimi: tuska.
Teot todistavat enemmän kuin tuhat sanaa. Itselläni on elämässäni ollut yksi hyvin merkittävä ihminen ja olen hänet kohdatessaan alkanut elään elämää joka jäi elämättä ja kokenut niin käsittömättömän paljon uusia asioita jotka ovat jääneet kokematta menneisyyteni johdosta jonka olen tuhlannut huonon ihmissuhteen takia ja sitä vuosikausia hengissä pitäen turhaan ilman edes edellytyksia toimia. Kaikki oli mulle niin uutta suorastaan häkellyttävän pelottavaa, silti fantastista.Olen vain tajunnut miten mikään ei ole ollut normaalia edellisessä suhteessani, kaikki niin päälaellaan:/ Ompahan kerran elämässäkin koettu mitä voi olla tunne kun on todellisesti rakastunut mutta jäi vain liian paljon sanoja sanomatta, ehkä joskus tulee vielä arvoiseni ihminen jolle ne kenties sanon kun pääsen ensin tämän ylitse. Ai niin mullahan on elämä edessä, sinähän sen opetit;) Siunausta päivääsi.
Sinä lukija ja kaikkea hyvää toivon myös. Häkellys, pelottavan suuret tunteet ja toivottavasti rohkeus ottaa opiksi menneistä uuden rakkauden ansiosta... Se on elämää.
..silmät ovat sielun peili sanotaan ja tottahan se on. Rehellisyys näkyy kasvoista. Jos toivotut sanat soljuvat ilmeenkään muuttumatta, eivät ne ole totta.
Mikäli kyse on kirjoitetuista sanoista, niistäkin aistii totuuden jos on samalla aaltopituudella kirjoittajan kanssa. Ajatteles tosissaan miltä hänestä tuntuisi lukea epäilyksiäsi, jos hän sinua rakastaa. Minulle ainakin tulisi ensiksi mieleen, että lopetanpa kirjoittelun tähän paikkaan, jollei minuun tämän enempää luoteta. Kärsisin ja rakastaisin sitten ihan salassa hiljaa. Itse pidän luottamusta pysyvän rakkauden peruskivenä. Jos sitä ei ole, niin rakkaus on aika pinnallista, sitä nykyaikaista kertakäyttötavaraa.
Mielenkiintoista luettavaa tämä phdinnallinen runosi. Kiitos ajattelua herättäneestä lukuhetkestä : )
luit runoni ja löysit siitä sen, mitä siihen oli punottu; lämmin kiitos kommentistasi!
Huonot entiset kokemukset, välimatkat, väliajat, välissä toistaiseksi poukkoilevat ihmiset ovat tekijöitä, jotka kylvävät epäluottamusta. Olkoonkin, että se on aiheetonta ja loukkaavaa, lienee myös inhimillistä?
Inhimillistä on tietenkin epäily juuri noista syistä,
jotka mainitset. Sinun runosi sopi jotenkin omiin
ajatuksiini juuri tänään, joten taas mietin miten
turhia minun runoni ovat juuri täällä yleisellä
palstalla.
Sinä kirjoitat nikittömänä, joten et varmaankaan ole hän
jota runoillani tarkoitan. Mutta sanoistasi päätellen
jonkun runoja täällä kuitenkin seuraat. Niinkuin tuossa jo
aluksi mainitsinkin epäily vilpillisyydestä on loukkaavaa
jos toinen on rehellisin mielin liikkeellä. Tätä
loukkaavuutta lisää myös se, että toinen voi, niinkuin
minäkin myös epäillä toisen osapuolen tarkoitusperiä.
Omien entisten kokemustensa ja palstateilausten takia
täällä on erittäin vaikea luottaa kenenkään sanaan.
Minäkin olen ollut jo moneen kertaan vähällä lopettaa
kirjoittelun - ei rakkauden puutteen takia vaan siksi
että rakkauden esiintuominen tälläisellä areenalla on
välillä tavattoman tuskallista. Jos välittäisin enemmän
muiden ihmisten mielipiteistä ja pilkan ja kiusanteon
kohteena olemisesta olisin lopettanut jo ajat sitten.
Synkimmänkin olotilan kohdalla tulee sitten mieleen,
että entäpä jos Hän oikeasti minusta edes hiukan välittää.
Se epävarmuus toisesta näkyy myös runoissani. Minä
kirjoitan siitä minkä tiedän todeksi- omista tunteistani.
Hyvin harvoin olen Hänen tunteistaan mitään maininnut.
koko ajan olen myös kirjoitellut samasta henkilöstä,
enkä ole täällä ketään muuta ajatellutkaan.
Tässä nyt oli minun ajatuksiani kirjoittamisestani, ne
eivät varmaankaan ole samoja, kuin sinun tarkoittamallasi
henkilöllä.
kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että jää tuntemattomaksi. Sitä vain en ymmärrä, miksi se joistakin henkilöistä (jotka kommentoivat nikittömänä)tuntuu ylivoimaisen inhottavalta. - Varmasti en ole tarkoittamasi henkilö.
Vierailen ja kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti ja olen pannut merkille runsaslukuisen runoesiintymisesi täällä. Sitäkin vastaan on niin helppoa kritisoida, jos tahtoo.
Mielestäni jokaisella on oikeus vapaasti tuoda hengentuotteensa julki nimellä, nimimerkillä tai rekisteröitynä, aina se on yhtä ison kynnyksen ylittämistä. Ja kunkin henkilökohtaista valintaa pitäisi kunnioittaa.
Useimmat runoilevat enemmän tai vähemmän omista lähtökohdistaan, paitsi ehkä ammattilaiset, joita kai täällä ei juurikaan ole. Henkilöllisyyden salaamisella on se tarkoitus, että myöskään henkilökohtaisia tunteita ja kokemuksia ei tunnisteta.
Hän, joka kysymykset omalla kohdallani herättää, on hyvin rakas minulle, ja sanojensa mukaan myös minä hänelle. Kiitos hänelle siitä, että on saanut runosuoneni aukeamaan, vaikka niin monella asialla on vielä kysymysmerkki perässään. Toivottavasti ne poistuvat yksi kerrallaan. Kun niitä ei enää ole, voi olla, ettei ole tarvetta tänne enää kirjoittaakaan, ainoastaan puhua, puhua, puhua...
Kiitän sydämellisesti kommentoinnistasi.
..joskus liiallisen tuotannon aikana olen itsekin kirjoittanut muutamia nikittömiä runoja. Muulloinhan pyrin aina muistaessani laittamaan runojani sisäkkäin, etteivät ne liikaa häiritse palstaa. Jokainenhan kuitenkin haluaa runojensa pysyvän etusivulla mahdollisimman kauan, koska ne tulevat siinä eniten luetuiksi.
Niinkuin totesit on nikittömyydessä se etu, että jää tuntemattomaksi. Mutta on siinä silloin se haittapuolikin, että jos on tarkoittanut runonsa jollekin tietylle henkilölle, niin hän ei välttämättä löydä runoasi muiden joukosta.
Mukava kuulla, että sinulla on asiat noin hyvin, että voit olla varma vastarakkaudesta. Se tekee elämästä elämisen arvoisen. Voin hyvin kuvitella onnen tunteesi.
Oikein mukavaa jatkoa sinulle sekä runouden, että suhteesi kanssa : )
tavata rakkautesi kohde
mieluummin elävässä tilanteessa,
kuin luottaa nettisanoihin..
jolloin, totta tosiaan,
samat sanat voivat olla kuiskauksena
yhden klikkauksen päässä..
ja jokainen uskoo olevansa se yksi
ja ainoa - valittu...
nettimaailma on ikävä kyllä areena,
joka ajaa ihmiset kaikkeen muuhun,
kuin aitouteen..
epäilys on siksi aiheellinen,
sokea usko rakkauden sanoihin näkemättä,
kasvoja, kokematta tekoja on turha..
kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen. (Omalla kohdallani ei kylläkään ole siitä kysymys.) Kiitos kun luit ja kommentoit!
MUT just noin mäkin ajattelin kun kyseessä oli ihminen joka oli vaihtanut kumppania kuin pipoo ja ite olen ollut tälläinen nunna koko elämäni yhtä isoa erehdystä lukuunottamatta. Outoa että vastakohdat aina kiehtoo...
Runosi on periaatteessa kuin omaa ajatustani päänsisälläni hyvään muotoon saatettuna...kiitos siitä sinulle...
Näistä minäkin opin kun joskus tästä uskallan taas aloittaa...rohkea rokan syö...
tai sitten tyydyttävä siihen toiseen vaihtoehtoon, joka myös paljon runoja synnyttää... Kiitos kommentistasi.
.. toisen peloista sinun suhteesi. Rakkaudessahan molemmat altistuu kivuille ja peloille, kun on tunteet. Jospa katsoisit sydämelläsi...:)
kommentistasi. Tunnen hyvin hänen pelkonsa ja teen parhaani niitten hälventämiseksi.