kaksosten

Ollaan viety yksitellen, vuorotellen samaan aikaan, sylissä pidetty toista kaikenlaisia keinoja käytetty. Meillä on pullot vielä käytössä yli 1,5 v. Jaksamista unikouluun.

Meillä kaksosten unikoulu onnistui aikoinaan (ovat nyt 6v), ihan neuvolasta saadun vihkosen avulla. Kello siinä oli tärkeässä asemassa, joku viidentoista minuutin aikaraja sille miten kauan sai antaa huutaa ennenkuin kävi taas katsomassa, syliin ei saanut ottaa eikä leperrellä.. Muutama ilta siinä meni jona aikana tunsi itsensä sotarikollistakin hirveämmäksi mutta yhteistuumin se onnistui; kun toiselta alkoi selkäranka murtua niin sitten toinen vei pahan paikan yli ja päinvastoin.

Mutta se unikoulu pelasti jos ei nyt henkeä niin joltain kuitenkin, kyllä niin väsyneitä oltiin.

Parin viikon jälkeen se toimi sit niin että vei kaksoset nukkumaan, iltasatu/laulu ja hyvää yötä. :-)

Minulla ja sisarellani on identtiset kaksostytöt ja ikää 31v ja 30v. Elimme ajassa, jolloin vaipat olivat muovi irtovaippa, kiehautimme maitojauheet veteen jne. Minun kaksoseni eivät nukkuneet ennen kuin 2.5vuotiaina yöt läpeensä,koska olivat koliikki- ja korvatukehduskierre- lapsia. Nukuin aina päiväunet vaikka kaaoksen keskellä, olin niin väsynyt. En oikeastaan saanut nukkua öiä ennen kuin kaksoset olivat 3,5v, koska kun kaksoset olivat 1v1kk synnytin kolmannen vauvan eli minulla oli 3 kävelemätöntä vaippaikäistä. Olen hengissä edelleen, samoin kaikki kolme lastani. Kaksoset ovat virkeitä, viisaita naisia - eivätkä ole halunneet vieläkään lapsia itse! Elämä on sitä mitä se on lasten kanssa ja pääosin sinun on vain alistuttava ja nöyrryttävä elämän edessä - siitä seuraa sitten kiitos - aikanaan. Kärsivällisyys, rakkaus, hetkessä eläminen päivä kerrallaan oli minun mottoni.