Kertokaahan te yksinäiset naiset jotka ovat jääneet aina seinäruusuiksi miksi ette ole valmis tutustumaan mieheen joka lähestyy teitä?
Saatatte valittaa yksinäisyyttä ja suoranaista masennustakin mutta käännytätte toisen pois vetoamalla tekosyihin?
Onko teillä niin huono itsetunto ettette usko että kukaan voisi teistä välittää vai uskotteko että teille löytyy joku täydellinen prinssi jostakin joku päivä ja ette halua "tyytyä" vähempään vaikkapa samanlaiseen hieman yksinäiseen mieheen?
Onko niin helppo jäädä vangiksi yksinäisyyteenne ettette sitten halua todella yrittää jonkun kanssa vai onko niin että sen toisen pitää olla itse täydellisyys että teille kelpaa?
Suljette itsenne vankilaan ja heitätte avaimen pois jos tuolla tavoin käyttäydytte. Vai luuletteko olevanne niin hienoja että haluatte jonkun toisenlaisen miehen kuin mitä itse olette?
Olen väsynyt teihin harmaavarpusiin jotka piilottelette elämänne jossakin meiltä miehiltä piilossa ja valitatte yksinäisyyttä mutta sitten kun teihin ottaa yhteyttä ja yrittää tutustua niin huomaakin että teidän käsityksenne asioista ovat täysin epärealistisia. Ette te seuraa oikeasti halua ellette ole jo itsenne ähkyyn syöneitä epätoivoisia jonka jälkeen huolitte kenette tahansa kuka nyt sattuu eteen osumaan. Miehelle siinä ei tule kovin arvostettu olo.
Muuten miehen pitää vähintään olla joku tosi miehekäs köriläs ennen kuin teitä kiinnostaa.
Mitä tarjottavaa kuvittelette teillä olevan jos hieman samanlainen mies kuin te itsekin ei teille kelpaa? Pitääkö olla hyvin toimeentuleva huippu-urheilijan kropalla varustettu jota kiinnostaa lähinnä miesten jutut ja tietysti nainen itse.
Olen törmännyt ilmiöön jossa nainen valittaa yksin oloaan muttei oikeasti halua edes tutustua kehenkään eikä kiinnostu toisista ihmisistä. Oma elämä pyörii vain oman navan ympärillä ja ihmetellään kun on niin yksinäistä.
Olen aina sattumoisin pitänyt teistä seinäruusuista ja harmaavarpusista jahka pitävät itsestään huolen esimerkiksi liikkumalla mutta tästä lähin taidan keskittyä muihin koska lopulta teistäkin löytyy se sama pinnallisuus ja itsekeskeisyys kuin kaikista muistakin naisista.
Saatatte valittaa yksinäisyyttä ja suoranaista masennustakin mutta käännytätte toisen pois vetoamalla tekosyihin?
Onko teillä niin huono itsetunto ettette usko että kukaan voisi teistä välittää vai uskotteko että teille löytyy joku täydellinen prinssi jostakin joku päivä ja ette halua "tyytyä" vähempään vaikkapa samanlaiseen hieman yksinäiseen mieheen?
Onko niin helppo jäädä vangiksi yksinäisyyteenne ettette sitten halua todella yrittää jonkun kanssa vai onko niin että sen toisen pitää olla itse täydellisyys että teille kelpaa?
Suljette itsenne vankilaan ja heitätte avaimen pois jos tuolla tavoin käyttäydytte. Vai luuletteko olevanne niin hienoja että haluatte jonkun toisenlaisen miehen kuin mitä itse olette?
Olen väsynyt teihin harmaavarpusiin jotka piilottelette elämänne jossakin meiltä miehiltä piilossa ja valitatte yksinäisyyttä mutta sitten kun teihin ottaa yhteyttä ja yrittää tutustua niin huomaakin että teidän käsityksenne asioista ovat täysin epärealistisia. Ette te seuraa oikeasti halua ellette ole jo itsenne ähkyyn syöneitä epätoivoisia jonka jälkeen huolitte kenette tahansa kuka nyt sattuu eteen osumaan. Miehelle siinä ei tule kovin arvostettu olo.
Muuten miehen pitää vähintään olla joku tosi miehekäs köriläs ennen kuin teitä kiinnostaa.
Mitä tarjottavaa kuvittelette teillä olevan jos hieman samanlainen mies kuin te itsekin ei teille kelpaa? Pitääkö olla hyvin toimeentuleva huippu-urheilijan kropalla varustettu jota kiinnostaa lähinnä miesten jutut ja tietysti nainen itse.
Olen törmännyt ilmiöön jossa nainen valittaa yksin oloaan muttei oikeasti halua edes tutustua kehenkään eikä kiinnostu toisista ihmisistä. Oma elämä pyörii vain oman navan ympärillä ja ihmetellään kun on niin yksinäistä.
Olen aina sattumoisin pitänyt teistä seinäruusuista ja harmaavarpusista jahka pitävät itsestään huolen esimerkiksi liikkumalla mutta tästä lähin taidan keskittyä muihin koska lopulta teistäkin löytyy se sama pinnallisuus ja itsekeskeisyys kuin kaikista muistakin naisista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että olen kohta 30-vuotias mies jolla ei kunnon pitempiä seurusteluja ole takana. En ole kuitenkaan epätoivoinen, pidän itsestäni huolen ja "kärsin" yksinäisyydestä vain ajoittain. Osaan nauttia yksin olosta mutta kyllä seura kelpaa. Sen takia en ymmärrä niitä jotka valittavat yksin oloa mutta silti välttelevät ihmiskontaktia.
Mutta hienoa olisi löytää joku rauhallinen ehkäpä hieman ujokin nainen elämäänsä jonka ei tarvitsisi olla mikään "mallikappale". Tietysti olisi hienoa jos ajatukset kävisivät hieman yksiin ja nainen olisi vähän samankaltaisessa elämäntilanteessa (ei liian suuria velvoitteita kuten lapsia).
Arvatkaapa vain miten hankala teitä on löytää ja sen jälkeen yrittää tehdä tuttavuutta. Sanonpa vain että turha valittaa yksinäisyyttä ja kumppanin puutetta jos on tuollainen.
naiset ovat vakaumuksesi mukaan pinnallisia ja itsekeskeisiä ja/tai liian lihavia ja/tai epätoivoisia, vaihtoehtosi taitavat olla selibaatti, prostituoitujen käyttö tai homous. Jos naiset ovat noin epämiellyttäviä otuksia, miksi edes vaivaudut?
että tämäkin juttu käännetään niin että miehessä on se vika.
Onko kauheaa jos ei halua naista joka on pinnallinen, itsekäs, itsestään huolehtimaton tai epätoivoinen joka vain on jonkun miehen kanssa koska ei halua olla yksin?
Missään en sanonut sanallakaan että "kaikki naiset" olisivat tuollaisia.
Itsekään en ole mikään täydellisyys mutta aika ronskia on väittää että ajattelisin noin kuten annat käsittää.
Viihdyn hyvin usein yksinkin ja joistakin naisista saisi seuraa varmaan vähäksi aikaa ihan ilman rahaakin mutta jos etsii aitoa suhdetta niin ihmettelen kovasti tätä yksinäisten naisten valitusta kun eivät ole valmiita sitten kuitenkaan tutustumaan ihmisiin.
Taidat olla aika tunnevammainen ihminen jos ehdotat selibaattia, prostituoitua tai homoutta. Kaikessa ei ole aina kysymys seksistä tai hetken helpotuksesta vaan rakkaudesta ja kumppanuudesta.
Taisin osua sinulla herkkään kohtaan kun noin reagoit.
jos pidät noista "seinäruusuista", niin älä nyt luovuta heti.
Hehän ovat niitä seinäruusuja juuri siksi, kun heille se ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. On ujoutta ja masennustakin (ja silloin ei varsinkaan jaksa kehenkään tutustua, kun tuntuu ettei ole mitään annettavaa).
Minulla menee pitkään ennenkuin pystyn avautumaan, ja itsetunto todellakin on hetkittäin niin huono, että sitä kuvittelee että kukaan ei huoli (kun on eräs sairauskin).
Mutta miksi olet noin kärsimätön, jos tykästyt johonkin tuollaiseen tyttöön? pitäisikö hänen heti tapaamisiltana hypätä kaulaasi, sitäkö odotat?
Minä olen törmännyt pariin mieheen, joista kyllä olisin ollut kiinnostunut, mutta molemmat olivat niin kärsimättömiä, että eivät jaksaneet odottaa että tulisin kuorestani ulos:( en tiedä luulivatko vielä etten ollutkaan kiinnostunut. Sen kuitenkin ilmaisin sanoin (vaikken tekojen tasolla vielä mitään ehtinyt tekemään.)
Eli neuvon, että ole kärsivällinen. Koska on vähän ristiriidassa tuo, että pidät noista hiljaisemmista "seinäruusuista", mutta kuitenkaan et sitten hyväksy heitä sellaisina kuin ovat.
En ole missään vankilassa vaikkein katä tahansa kelpuutakaan. Vaatimuksia saa olla eikä ketä tahansa tosiaankaan tarvitse kelpuuttaa.
..huono itsetunto, jollet pakkeja kestä. Ei tarkoistus loukata, mutta kuulostaa siltä.
Kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi samanlaisia. Ajattelevat omaa etuaan ennen muita. Monet valittavat yksinäisyyttään, mutta yhtä monelle tämmöiselle tapaukselle seuraa löytyisi jos he niin haluaisivat (varsinkin naiselle). T
Ymmärrän kyllä miehenä ajatusmaailmaasi, mutta toisaalta sinunkin pitäisi keskittyä niihin ihmisiin jotka haluavat olla kanssasi eikä niihin jotka eivät halua olla.... Lopulta kun ainoastaan sillä on merkitysät kuka sinun kanssasi haluaa tulla toimeen, ei sillä kuka ei halua.
Voin tosin sanoa että itsekin vaikka en ole erityisen valikoiva seuran suhteen, niin kyllä jos ulkonäkö on todella "erilainen" naisella niin saattaa tutustuminen jäädä siihen paikkaan vaikka voisinkin noin muutoin olla "kavereita". Tosin tässä tapauksessa näkisin ulkonäön varsin paljon normaalista poikkeavammaksi.
Se että mihin ihmiset sitten vetävät nuo rajat ovat varsin henkilökohtaisia asioita. Vaikka yleensähän sitä ajattelee että jos kummatkin ovat nyt varsin normaalinnäköisiä ja muutenkaan ei ole erityisiä ongelmia niin pitäisi kelvata, mutta toisilla vain on "kovemmat kriteerit". Tosin se on sitten vaikeaa sanoa että pitäisikö toisen alentaa kriteereitä jos ei itsekään pysty hyväksymään kaikkia tapauksia...
"Monet valittavat yksinäisyyttään, mutta yhtä monelle tämmöiselle tapaukselle seuraa löytyisi jos he niin haluaisivat (varsinkin naiselle)"
niin, miehethän ei koskaan missään lainkaan korosta sellaista asiaa kuin että naisen pitäisi olla hyvän näköinen jotta kelpaisi eikä ainakaan missään nimessä läski...
tälläkin palstalla on asia tehty varsin selväski että jo s olet ruma lihava nainen niin on oma syysi että olet yksinäinen. eli varsin yksittäistapauksia on täytynyt olla nuo mistä puhutte. sitä paitsi täytyyhän nyt jonkin verran olla kyse myös henkilökemiasta ja niiden natsaamisvarasta. eihän se nyt voi niinkään olla että kun tässä nyt on, otettava on!
Oikeastaan ulkonäkö on miehille aina se 1. tai 2. kriteeri joten on varsin vaikeaa ajatella etteikö sitä korostettaisi. Tietysti tuota "läskiyttä" jotkut pitävät laiskuuden synonyymina, joka ei tietystikkään pidä paikkaansa.
Monet miehet tosin eivät hirveästi välitä tuosta "läskiydestäkään" ja valtaosa naisista kun on kuitenkin normaalinäköisiä, joten tuskin usein on siitäkään kysymys.
Se on ollut tosin jännää huomata, että netin kautta on moni "ruma lihava nainenkin" saanut seuraa.. Tietysti naisissa on paljon niitä tapauksia jotka vain näkevät itsensä tuommoisina, vaikka olisivatkin hyvännäköisiä ja taas sitten niitä tapauksia jotka todella ovat tuommoisia. Silti "kokemuksesta" tiedän että ns. "rumalle ja läskille" naisellekin voi löytyä varsin helpostikin netistä seuraa..
Mut tietysti se on hieman outoa jos vastapuolikaan ei ole erikoisen näköinen ja silti odotukset saattavat olla talon kokoiset.. Tämmöisiä tapauksia kun on aika paljon elävässä elämässäkin...
Tuossa tarkoitin siis lähinnä nettitutustumista.. Live-elämässä tietysti muut seikat saattavat saada enemmän painoarvoa. Toisaalta livenä nuo tutustumispaikat tietysti kutistuvat monesti paljon vähempiin...
On itselläkin semmoisia kokemuksia joissa netissä on haluttu saada kuva heti nähtäväksi ja sitten ei ole haluttu olla missään tekemisessä... Toisaalta taas on sitten semmoisiakin kokemuksia että jos olisi nähnyt pelkän kuvan niin varmasti vastaus olisi ollut suoraan "ei halua olla yhteydessä" mutta koska oli uskaltanut tavata niin halusi olla yhteydessä...
En nyt tiedä sitten olenko ollut se paras tyyppi noin muutoin tavattavaksi, mutta tosiaan kyllä jotkut ihmiset voisivat miettiä etukäteen niitä streotypioitaan ja omia ajatuksiaan ennen kuin lopettavat tutustumisen johonkin toiseen tyyppiin.. Et kannattaisi ainakin livenä kokeilla jutella että miten se sujuu ennen kuin laittaa kuvan perusteella "lapun luukulle".
Se että miten henkilökemiat toimivat on tietysti toinen juttu.. Eihän kaikki natsaa ja voi olla pienistäkin asioista kiinni... Mut tietysti pystyn tavallaan samaistumaan alkup.kirjoitt. kanssa siihen ajatukseen että voidaan valittaa yksinäisyyttä yleisesti mutta samalla työntää seura pois jonkin pikku syyn nojalla... Tämmöisiäkin tapauksia kun tahtoo olla aika paljonkin.
vertaa kykyä että pitää kunnostaan huolen ja on läski niin ei ole varaa kovinkaan ihmeellistä toivoa. Sitten varmasti voi rötköttää yksin asunnossaan vaikka loppu ikänsä.
Minimivaatimus on normaalipainoisuus.
Siinä ei paljon henkilökemioita synny kun toinen näyttää syöneen jääkaapinkin sen sisältöjen särpimenä.
Hieman "rumempia" naisia jotka ovat laihoja käy melkein sääliksi mutta läskejä ei. Heidän olisi helppo muuttaa elämäänsä niin ettei välttämättä tarvitsisi yksinäisyyttään valittaa.
Hehe... Oikeastaan se on aika kova työ laihduttaa.. ja sitä ajatusta ei helpota ne monet suomalaisidiootit jotka eivät osaa pitää turpaansa tukossa oikein missään kohdassa...
Eihän tuo ole ainoastaan "lihavien" ongelma, vaan samanlaista ala-arvoista käytöstä näkyy vähän muissakin kohdissa... Monen kannattaisi ensin keskittyä siihen omaan itseensä ennen kuin alkaa muita haukkumaan.
Geenien merkitys lihavuuteen on myös erittäin suuri, joten syy ei aina ole niinkään omassa itsessäänkään...