Unen alkupäässä olin vielä muistaakseni lapsi ja tapahtumat sijoittuivatkin vanhalle ala-asteelleni. Mutta valitettavasti en tästä unen kohdata muista, että mitä tapahtui. Tosin jotenkin hämärästi mielessä tuntuu että jonkinmoista kauppaa olisin käynyt joidenkin toisten henkilöiden kanssa pihalla. Mutta sen kyllä muistan että luokissa ei missään vaiheessa oltu, eikä opiskeltu.
Kohta olinkin jo oman ikäiseni (17) ja ajoin kevarilla kohti Ideaparkkia. Eräässä pienessä mäessä mikä tulee mutkan jälkeen, oli multaa ja jotenkin pelkäsin sitä ja olin että kaadun varmasti. Kaatumiselta tosin selvittiin ja ajoin parkkipaikalle. Kun otin kypäräni sielä pois, näin että viereisessä autossa oli ihmisiä ja kaikki nauroivat minulle. Syytä en tiennyt. Sitten siihen tuli eräs vanha paras ystäväni (ketä en siis todellisuudessa ole tavannut vuosiin kuin vahingossa, tyttö kuten minäkin), hän kysyi onko minulla jokin hätänä, kun näytän niin alakuloiselta. Tästä hetkestä lähtien en taas juuri mitään muista, kuin että menimme sisälle Ideaparkkiin.
Tämän hetken jälkeen olinkin jonkin maalaistalon pihalla. Näin vieressäni pellon missä tuo samainen ystäväni viikatteella oli kaatanut heinää. Kertoi sen olevan helppoa ja kohta tilan isäntä laittoikin minut siihen työhön. Ilmeisesti siis olimme jonkinlaisina kesätyöläisinä tilalla? Aloitin pellon alareunasta ja työ tuntui helpoilta ja koin tekeväni huomattavasti parempaa jälkeä kuin tuo ystäväni oli tehnyt. Kenties viidesosan valmiiksi saatuani nousin pellolta pois (pelto oli siis mäessä ja sitä ympäröi aidat). Siitä kävelin hiekkatietä pitkin tuon ystäväni kanssa kohti tilan taloa. Ja otin tuota ystävääni kädestä varovasti kiinni, muistan että hän katsoi vähän ihmetellen, mutta ei ottanutkaan kättään pois. Sitten meni hetki niin, etten muista mitään. Sitten sain tekstiviestin ystävältäni: "Tulee ikävä ja oli kiva kävellä käsikkäin.. Missä olet" Ihmettelin vähän ja vastasin että olen 50m päässä. Sillä miksi hän laittoi tekstiviestin kun kerran oli niin lähellä. Kuitenkin viestissä ilmeni että hän oli kohta lähdössä pois ja hieman surin tätä. Kohta olinkin taas tilan talon pihassa ja ystäväni juoksi talosta ulos iloiten että söi kanaa (kasvissyöjä tosiaan). Sitten hän katosikin unestani. Ja olin toisen pellon reunassa käskemässä koiraa juoksemaan metsään, jotta pelottaisi eläimet liikkeelle ja saisin ammuttua ruuaksi. Itse tosin jäin pellon reunalle vain odottamaan. Tulosta ei tosin tullut. Yhtäkään eläintä en nähnyt koiran lisäksi. Sitten metsästä ilmaantui iso puhuva koira. Tilan isäntä oli tällöibn ilmestynyt paikalle ja hänen sekä koiran keskustelusta ilmeni että koira oli lähtenyt omasta tahdostaa isännältään pois, eikä aikonut palata. Astuimme minä, tilan isäntä, koira jota käskin metsään hetki sitten ja tuo puhuva koira metsän puolelle pellolta. Siihen saapui sitten eräs venäläinen henkilö (tiedän hänet, mutta ei voi sanoa että tuntisin hyvin todillisuudessa), kertoi että häneltä oli poistettu kaikki viisaudenhampaat. Vaan yht'äkkiä hän olikin tuo vanha ystäväni joka oli jo lähtenyt. Ja kertoi että toimenpide oli ollu kivuton ja kestänytkin vain pari minuuttia. Että hampaita ei nyppästy vaan pyöriteltiin irti. Tästä menimme taloon syömään, koirat eivät tulleet mukaan. Sitten en taas muistakkaan juuri mitään ja kohta jo heräsinkin.
Kohta olinkin jo oman ikäiseni (17) ja ajoin kevarilla kohti Ideaparkkia. Eräässä pienessä mäessä mikä tulee mutkan jälkeen, oli multaa ja jotenkin pelkäsin sitä ja olin että kaadun varmasti. Kaatumiselta tosin selvittiin ja ajoin parkkipaikalle. Kun otin kypäräni sielä pois, näin että viereisessä autossa oli ihmisiä ja kaikki nauroivat minulle. Syytä en tiennyt. Sitten siihen tuli eräs vanha paras ystäväni (ketä en siis todellisuudessa ole tavannut vuosiin kuin vahingossa, tyttö kuten minäkin), hän kysyi onko minulla jokin hätänä, kun näytän niin alakuloiselta. Tästä hetkestä lähtien en taas juuri mitään muista, kuin että menimme sisälle Ideaparkkiin.
Tämän hetken jälkeen olinkin jonkin maalaistalon pihalla. Näin vieressäni pellon missä tuo samainen ystäväni viikatteella oli kaatanut heinää. Kertoi sen olevan helppoa ja kohta tilan isäntä laittoikin minut siihen työhön. Ilmeisesti siis olimme jonkinlaisina kesätyöläisinä tilalla? Aloitin pellon alareunasta ja työ tuntui helpoilta ja koin tekeväni huomattavasti parempaa jälkeä kuin tuo ystäväni oli tehnyt. Kenties viidesosan valmiiksi saatuani nousin pellolta pois (pelto oli siis mäessä ja sitä ympäröi aidat). Siitä kävelin hiekkatietä pitkin tuon ystäväni kanssa kohti tilan taloa. Ja otin tuota ystävääni kädestä varovasti kiinni, muistan että hän katsoi vähän ihmetellen, mutta ei ottanutkaan kättään pois. Sitten meni hetki niin, etten muista mitään. Sitten sain tekstiviestin ystävältäni: "Tulee ikävä ja oli kiva kävellä käsikkäin.. Missä olet" Ihmettelin vähän ja vastasin että olen 50m päässä. Sillä miksi hän laittoi tekstiviestin kun kerran oli niin lähellä. Kuitenkin viestissä ilmeni että hän oli kohta lähdössä pois ja hieman surin tätä. Kohta olinkin taas tilan talon pihassa ja ystäväni juoksi talosta ulos iloiten että söi kanaa (kasvissyöjä tosiaan). Sitten hän katosikin unestani. Ja olin toisen pellon reunassa käskemässä koiraa juoksemaan metsään, jotta pelottaisi eläimet liikkeelle ja saisin ammuttua ruuaksi. Itse tosin jäin pellon reunalle vain odottamaan. Tulosta ei tosin tullut. Yhtäkään eläintä en nähnyt koiran lisäksi. Sitten metsästä ilmaantui iso puhuva koira. Tilan isäntä oli tällöibn ilmestynyt paikalle ja hänen sekä koiran keskustelusta ilmeni että koira oli lähtenyt omasta tahdostaa isännältään pois, eikä aikonut palata. Astuimme minä, tilan isäntä, koira jota käskin metsään hetki sitten ja tuo puhuva koira metsän puolelle pellolta. Siihen saapui sitten eräs venäläinen henkilö (tiedän hänet, mutta ei voi sanoa että tuntisin hyvin todillisuudessa), kertoi että häneltä oli poistettu kaikki viisaudenhampaat. Vaan yht'äkkiä hän olikin tuo vanha ystäväni joka oli jo lähtenyt. Ja kertoi että toimenpide oli ollu kivuton ja kestänytkin vain pari minuuttia. Että hampaita ei nyppästy vaan pyöriteltiin irti. Tästä menimme taloon syömään, koirat eivät tulleet mukaan. Sitten en taas muistakkaan juuri mitään ja kohta jo heräsinkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unesi alkuosaa en pidä muuna kuin eräänlaisena valmisteluna tuolle varsinaiselle unelle koska olet ilmeisesti miettinyt elämäänsi ja hakenut menneestä eli lapsuudesta mahdollista toimintamallia. Ikäänkuin olisit etsinyt josko olisi menneesä tapahtunut jotain, johon olisit reagoinut tietyllä tavalla ja voisit nyt käyttää oppimaasi hyväksesi uudesssa elämänvaiheessa.
Kulkuneuvolla ajelu tietä pitkin kuvaa elämäntietäsi. Oikeassakin elämässä pelätään "kaatumisia" ja milloin mitäkin havereita mutta kulku jatkuu, suuntaan tai toiseen.
Koska olet nuori, kuuluu oikeaankin elämääsi tuntemukset joutumisesta joskus naurun kohteeksi - olethan epävarma vielä aikuistuvassa elämäsi vaiheessa.
Hait uneen vanhan ystävän tueksesi ja laitoit hänet kysymään onko hätää. Koska et todellisessa elämässä koe oikeaa hätää, menitte rauhallisesti Ideaparkkiin.
Onko mahdollista että olisit oppinut aikoinaan tuolta ystävältäsi jotain? Tapa suhtautua elämään, oliko hän mielestäsi aikuismaisempi tai realistisempi? Mieti voisitko oppia häneltä? Hänellehän heinänteko oli helppoa ja sittemmin myös sinulla.
Ystävä lähtee. Voisiko tuo olla vertauskuvallinen sille, että oikeassakin elämässä joudut varautumaan henkilövaihdoksiin elämäsi tiellä? Tunnet suruakin siitä mutta niin kuuluukin. Mikään elämä ei ole vaain iloinen tai vain surullinen.
Metsästys on vertauskuva työstä, jota joudut jossain vaiheessa tekemöään saadaksesi elantosi.
Puhuva koira vihjaa, että tulet tarvitsemaan opastusta muilta ammatillisessa mielessä ja sehän on ihan selvääkin, sillä kukaan ei seppä syntyessään.
Venäläinen unesssasi kuvastaa, että myös sinulle tuntemattomilla ihmisillä on omat murheensa ja ilonsa ja että ne kuuluvat elämään. Muuttuminen vanhaksi ytäväksesi alitajuntasi vahvista, että myös tutut joutuvat oppimaan koviakin asioita omilla elämänteillään.
Kasvu-uni.