Onko sillä väliä, minkälaiset vaatteet esim. ihastuksellasi on?
En nyt tarkoita että siistit ja ehjät vaatteet vastaan likaiset ja reikäiset, joten unohtakaa tämä juttu nyt, vaan pukeutumistyyliä muuten.
Haittaako, jos ihastuksellasi olisi sellaiset vaatteet, joita et itse pukisi koskaan päällesi tai mielestäsi ne ovat aivan kamalat.
Voiko mielestäsi vaatia toista vaihtamaan vaatetyyliä vain siksi, että sinä et pidä niistä?
Vaaditko suhteessa toiselta jotain tiettyä, sinua miellyttävää pukeutumistyyliä?
Omasta mielestäni vaatteilla ei ole väliä.
Tämä tuli mieleen erään toisen palstan keskustelusta, joka oli tyyliin: "miten vihjaan ihastukselleni karseista vaatteista?"
En nyt tarkoita että siistit ja ehjät vaatteet vastaan likaiset ja reikäiset, joten unohtakaa tämä juttu nyt, vaan pukeutumistyyliä muuten.
Haittaako, jos ihastuksellasi olisi sellaiset vaatteet, joita et itse pukisi koskaan päällesi tai mielestäsi ne ovat aivan kamalat.
Voiko mielestäsi vaatia toista vaihtamaan vaatetyyliä vain siksi, että sinä et pidä niistä?
Vaaditko suhteessa toiselta jotain tiettyä, sinua miellyttävää pukeutumistyyliä?
Omasta mielestäni vaatteilla ei ole väliä.
Tämä tuli mieleen erään toisen palstan keskustelusta, joka oli tyyliin: "miten vihjaan ihastukselleni karseista vaatteista?"
Vastaukset 54
Vanhimmat
On osa mihin kiinnitän ihmisessä jo ihan ensisilmäyksellä huomiota..Mutta toisaalta kun ajattelee niin ei kai niillä niin suurta merkitystä ole. Tietysti jos on jotain mikä todella on oman maun vastaista saattaa alkaa ärsyttämään todellakin.. Ja miten sitten sellaisen asian toiselle kertoo.. Jaa-a..kakspiippuinen juttu.. Toinen välittää toinen ei, niin se vain on =)
Huh, no eipä sitä tule vaatteita katsottua kun toiseen ihastuu.
Sitä miettii ihan muita asioita: toisen keskustelutaitoa, syvällisyyttä, mitä hän tekee/harrastaa, mitä asioita hän arvostaa elämässä jne.
Ulkonäöstä ainoa, mitä katson on silmät. Katsooko suoraan silmiin, millainen katse on, onko rehellinen ihminen vai millainen ihminen on.
Tämä ei tosiaankaan tarkoita sitä että itse pukeutuisin huonosti;)
En vain osaa arvottaa ihmisiä ulkonäön tai pukeutumisen perusteella.
Jos tarkemmin ajattelee, suurin osa tuntemistani ihmisistä pukeutuisi varmaan monen mukaan kummallisestikin. Tosin sekaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä hartaista kristityistä yritysjohtajii´n, opiskelijoin, automekaanikkoihin yms yms...
Hoidin kaverini karseet vaatteet pikkuhiljaa pois käytöstä ostamalla hänelle hyvännäköisiä uusia vaatteita. Ne ostamani uudet vaatteet joista hän ei pitänyt, pidin itse, koska olimme saman kokoisia.
Pinnallista tai ei, kyllä sillä on ainakin mulle väliä miten toinen pukeutuu. Ei sitä turhaan sanota että aatteet on mun vaatteet, pukeutuminen viestii myös henkilön arvomaailmasta. Itse kaihdan suosiolla "ääripääpukeutujia" (hippilook, ultratrendi/bisnestietoinen, gootit jne.) koska olen huomannut ettei mulla ja sellaisen asusteen kantajalla yleensä ole hirveästi muutenkaan yhteistä. Olen liian tavallinen. :) Mitä tulee "normaali"pukeutujiin joille tulee (minun mielestäni :) haksahduksia vaatteiden suhteen, jos tunnen ihmisen niin olen aina sanonut siitä jollain tapaa. Samoin kuin mulle saa sanoa jos mulle tulee haksahtaminen. :)
En kuitenkaan "vaadi" kumppaniltani minua miellyttävää pukeutumistyyliä koska ei ole tarvinnut. :) Syystä tai toisesta tähänastisten kumppanieni ja minun tyylit on sopineet niin hyvin yhteen että pystyimme surutta lainailemaan toisen vaatteita.
Esim. entinen tyttöystäväni piti hameita, jotka sopivat hänelle, mutta itse en ikinä sellaista päälleni laittaisi eivätkä hameet minulle sopisikaan. nykyinen ihastukseni pukeutuu naisellisesti, vaatteisiin joita en itse pitäisi, mutta hänen päällään ne näyttävät todella hyvältä.
vaatteilla on merkitystä. Kamalan näköiset vaatteet ovat kamalat! En haluaisi liikkua huonosti pukeutuneen ihmisen kanssa julkisilla paikoilla. Huonoa pukeutumista on monenlaista. Vaatteet voivat olla siistejä ja puhtaita, mutta silti naurettavan näköisiä. Auttaisin mielelläni ketä tahansa ihmistä pukeutumaan paremmin, jos osaisin. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä usein huonosti pukeutuvat ovat tietoisesti valinneet juuri sen tyylin, tai tiedostamattaan, mutta joka tapauksessa he eivät halua muuttaa sitä. En tiedä, voisinko rakastaa ketään niin paljon, ettei vaatteilla olisi enää mitään merkitystä. Haluaisin neuloa omalle ihastukseni kohteelle villapaitoja, sukkia ja kintaita... Omat kaapit alkavatkin olla jo täynnä. Itse en pukeudu erityisen hyvin, mutta ainakin YRITÄN pukeutua vähintäänkin tilanteeseen sopivasti, mielellään myös edes joskus vähän paremmin.
Ei missään tapauksessa ole väliä vaatteilla!
Jos joku tulisi minun luokse sanomaan "laita nämä päällesi, jotta kehtaan kulkea sun kanssa", niin lähinnä tulkitsisin sen syväksi loukkaukseksi. Tai jotkut "ei millään pahalla, mutta nuo sun vaatteet..." -kommentit ovat verisesti loukkaavia.
Miettiswin, että kehtaakohan tuo kulkea enää minun kanssani missään, koska minun puhetyylini voisi olla hänestä hävettävä, varpaankynnet vääränmuotoiset (joku voi tulla kadulla sanomaan "näytä varpaas") eli hävettävät, ehkä tarvisin mennä kauneusleikkaukseen, koska häntä ei miellytä nenäni jne.
Itse en edes kehtaisi asettaa vaatevaatimuksia toiselle, koska tajuan sen verran, että kukin pukeutuu omalla tyylillään ja niin miten haluaa, eikä niin, miten joku toinen haluaa.
Vaikka en itse haluaisi käyttää sellaisia vaatteita kuin ihastukseni, niin en silti vaatisi häntä muuttumaan minunlaisekseni.
Se kuuluu korkeintaan tarhaikään tuollainen "mää en oo sun kanssas, jos ..." -jutut.
tärkeintä on se ihminen siellä vaatteiden sisällä, mutta onhan merkitystä myös muilla asioilla. Itse en koskaan oikeassa elämässä huomauttele ihmisille vaatteista, ellei neuvoani nimenomaan kysytä. Kyllä minäkin loukkaannun ja tulen epävarmaksi, kun vaatteitani arvostellaan. Olen aika huono kestämään arvostelua muutenkin. Varsinkin ihmetyttää ihmiset, jotka itse pukeutuvat miten sattuu, ja sitten arvostelevat toisia...
On asioita, joita ei voi muuttaa, ja silloin ne täytyy vain hyväksyä. Vaateasiat ovat henkilökohtaisia asioita, mutta kai niistä sentään kestää keskustella? Eihän vaatteet ole niin tärkeitä, mutta onhan ihmisillä erilaisia mieltymyksiä monien vähemmänkin tärkeiden asioiden suhteen. Kaikki eivät ole kiinnostuneita vaatteistaan, eivät omista eivätkä toisten, ja eihän se tee ihmistä sen huonommaksi, jos ei paremmaksikaan.
Tarhaiässä viis veisasin siitä, mitä minulla tai muilla oli päällä (tarhassa en kuitenkaan ole ikinä ollut). Nuorten pukeutuminen saa olla kirjavaa ja monennäköistä, mutta näin keski-ikäisenä sitä suhtautuu moniin asioihin konservatiivisemmin. Nuorempana olin kiinnostuneempi muodista kuin nykyään. Kunhan ikää tulee vielä lisää, tuskin välitän enää vaateasioista. Eiköhän ne ole aika pinnallisia ja toisarvoisia juttuja... Eihän kenenkään ole pakko pukeutua mummomaisesti, mutta eihän siinäkään mitään vikaa ole?!
Jos ihmisellä on hyvä tyylitaju, hän voi pukeutua vähän erikoisemminkin näyttämättä silti typerältä tai omituiselta. Lisäksi ihminen, joka kantaa vaatteitaan oikein, näyttää hyvältä melkein minkälaisissa vaatteissa tahansa.
Ei nyt silti tuntuisi kivalta, jos oma kuviteltu rakkaani pukeutuisi tavalla, josta en pidä. Oikeassa elämässä vastaan on tullut tilanteita, joissa kaveri on pakkasella ilman pipoa tai käsineitä, takki auki, kaula ja rinnukset paljaana. Tällainen typeryys suorastaan hävettää minua aikuista, asiallisesti pukeutuvaa ihmistä. En halua yleensäkään erottua joukosta, ainakaan oman itseni takia.
Tällaista ongelmaa ei ole ainakaan toistaiseksi sattunut kohdalle, että toisen vaatteet ärsyttäisivät. No juu, myönnän että joskus olen maininnut, jos rakkaani on pukeutunut liian paljastavasti.
Itse pukeudun hyvin neutraalisti, ehkä liiankin värittömästi ja ihailen muita, joilla on makua ja rohkeutta pukeutua räväkämmin.
..että minulla on ollut paljon sellaisia ihmisiä lähipiirissäni, joiden pukeutuminen on nimenomaan ärsyttänyt minua..:)
Ja minä olen sentään kaikkea muuta kuin pinnallinen ihminen!
Ei oo väliä millaset vaatteet on, kunhan tytsi on muuten ihana tms :)
..toisaalta, jos on vaan vaakatasossa..;D
Ja vaatteet siis mytyssä lattialla!
Mielestäni ihminen ilmentää vaatteillaan juuri omaa persoonaansa.
Jos persoona on miellyttävä, niin hän luonnostaan pukeutuu niin, että se hyväilee silmääni.
Se että alkaisin muokata jotakin ihmistä mieleisekseni vaatisi minulta nuoruuden intoa ja hulluutta. Eikä tämä välttämättä koskaan onnistuisi kumminkaan - kokemusta on!
Toki joskus voi vähän vihjaista, että onko toinen nyt löytänyt oman tyylinsä vai onko kenties hukannut sen matkan varrella..
Itsenäinen ihminen tietää, miten pukeutuu ja siitä minä ainakin pidän. Ja jos tyyli on vielä hakusessa, niin arvostan toisessa myös sitä, että sanoo sen suoraan ja haluaa itse löytää oman tyylinsä - vaikkapa turvautuen ammatilliseen apuun.
Ja kyllä minustakin saa makutuomarin, mutta sen pitää sitten toimia myös toisinkin päin, kun minä tarvitsen tuplasilmiä uutta asustetta valitessani.
...on vaikeita kysymyksiä, mutta vastaanpa nyt tähän helppoon.
Ihmisessä vaikuttaa kokonaisuus, ei vain jotkin osat kokonaisuudesta. Kyllä kuteilla on silloin oma merkityksensä. Makuja on erilaisia ja vaatetukselle annettu paino vaihtelee yksilökohtaisesti, varmaan myös elämänkaaren myötä. Opitaan uutta jne. Lisäksi tapahtuu sopeutumista: ihmiset tottuvat toisiinsa ja toistensa makuihin, jos haluavat. Mitä sympaattisempi kumppani, sitä joustavammin oma sietävyys kai venyy. Muttei loputtomiin eikä kaikissa yksityiskohdissa.
Koska jokaisella on oma maku, on aika turhaa väittää, ettei koskaan huomaa, mitä muilla on yllä? Huomataan. Ja pidetään tai ei oikein pidetä. Kaikki muut ihmiset maailmankaikkeudessa saavat minun puolestani laittaa päälleen mitä vaan tai olla ilman. Saatan joskus kommentoida, useimmiten en, varsinkaan en yhdy haukkumaan. On kivaa, kun jotkut ovat rohkeita tai toteuttavat omalaatuista mieltymystään.
Itse olen tavis, missään nimessä en halua huomiota vaatteilla, asenne johtunee muinaisesta pitkästä ja kamalasta ujoudesta nuoruudessa. Tavallinen tarkoittaa sitä, että perskohtainen "hyvä makuni" osuu yksiin 85-prosenttisesti yleisen "hyvän maun" näkemyksen kanssa, joten se puoli on itsellä reilassa. Muttei mitään repäisevää, ei.
Em. syystä kärsin, jos joku läheisistä pukeutuu ...öh, naurettavasti. Muista en piittaa. Systeriltä olen aina pyytänyt kommentteja ja antanut myös. Miksi vaatteista ei voisi keskustella, siis keskustella (ei arvostella) rakkaan kanssa? Ovatko vaatteet jotenkin pyhempi alue kuin toisen luonne, josta sitten voikin "vaihtaa ajatuksia"? Pakottaa ei pidä, ei missään nimessä, eikä moitiskella. Ainakin viimeisin exäni (itsenäinen kuin muuli, onneton pukeutuminen) alkoi epäluulovaiheen jälkeen varovasti kysellä arvioita, kun sai kehuja muilta. Ei ikinä olisi kysellyt, jos olisi loukkaantunut.
Vaatteet on tosiaan osa sitä persoonaa, joka niitä vaatteita kantaa. Ulkonäkö on yksi asia, mikä meitä jollain tasolla kiinnostaa.
Jos mä tapaisin kadulla jonkun jussipaitaisen, pussihousuisen, nokian kumpparit - jalassa taapertavan tyllerön, niin toki siinä huomio heräisi, muttei mielenkiinto välttämättä. Ei ehkä siksi, että itse vaatetus ei sopisi päälleni, vaan siksi, että vaatteiden sisällä oleva henkilö on täysin erilainen kuin minä.
Kylläpäs minä kuulostan pinnalliselta, heh.
Tyttöystäväni pukeutuu jokseenkin erilailla kuin minä ja en todellakaan pidä kaikista hänen vaatteistaan. Välillä saatan mainita asiasta, ja hän joko jättää pukematta mun mielestä tyylittömät vaatteet ylleen tai sitten viis veisaa mun mielipiteistä. En mä silti muutamien rättien takia heittäis tuota kultaa mihinkään. :o)
Taidankin olla ainoa joka oikeasti tahtoo itselleen aidon jussipaidan. Niitä on vain niin hemmetin vaikea löytää...
Kuva Jussi-paidasta:
http://www.tkukoulu.fi/handmade/neulonta/perinn2.html
Tässä ohje, kuinka sen voi itse tehdä:
http://www.katajala.net/marjut/neuleet/galleria/jussipaita.html
Tyyli kertoo ihmisen luonteesta. Mutta ei kumminkaan kannata sokeena jäädä pelkästään tuijottamaan toisen kledjuja. Myös se käytös miten esiintyy juuri ne vaatteet päällä.
Kaikki ei kuitenkaan ole niin absoluuttista kuin helposti kuvitellaan..
Jos näen kaupungilla esim korkokenkiin ja hienostuneesti hörhelöihin pukeutuneen pimun joka lampsii ja räkii mennessään. Ajattelen ettei tyyli ehkä sovi hänelle. Tai sitten verkkareissa sipsuttava hienohelma.. hmm..
Vaatteista tulisi keskustella ja saakin keskustella. Musta siinä ei ole mitään erikoista tai syytä loukkaantumiseen jos joku antaa rukkasia pukeutumistyylistä. Itse en kyl omasta mielestä ole kovin hyvä pukeutuja, mut pyrin pukeutuun yleissiististi ja oman tyylin mukaisesti. Palaute ja muut kommentit on tervettulleita. Kunhan ei aleta radikaalisti muuttaan tyyliäni. Tyrkyttää jotain hameita tms.
..Ja mitä tulee pinnallisuuteen. Pinnallisuus ei ole aina paha asia. Se on osa ihmisen perusluonnetta. Pitää olla sopivassa suhteessa pinnallinen ja syvällinen.
Hih,
Minun täytyy tunnustaa, että en huomaa, mitä muilla ihmisillä on päällään. Enkä huomaa, onko joku käynyt kampaajalla, värjännyt hiuksensa yms yms. Mutta toisaalta, en huomaa myöskään kun kokonainen rakennus on kadonnut tutulta reitiltä. Tai kun tuttu talo on muuttanut väriä:-) Olen usein ajatuksissani tai luen kirjaa, mutta en huomaa mitään, vaikka kävelisin ilman kirjaa:-)
Tämä liittyy todennäköisesti siihen, että ehdin vuosikausia olla lähes näkövammainen. En ole koskaan oppinut katselemaan silmilläni -- sen sijaan kuuntelen ja kuulen paljon sellaista, mihin muut eivät kiinnitä huomiota.:-)
Nyt kun silmät on leikattu ja voisin alkaa keskittyä hahmontunnistuksen sijaan yksityiskohtien tunnistukseen, en taida enää spontaanisti osata...
Minä saatan rakastua toisen ihmisen ääneen. Siis lumoutua ihan täysin...
Ulkoisista seikoista en niin jaksa välittää. Tiedän senkin, että meitä on niin monen näköisiä ja muotoisia, että kaikille eivät trendikkäät vaatteet sovi eivätkä mahdu päälle...
Oma tyttöni pukeutuu kaiketi yhtä tylsästi kuin minä. Aina ne mustat pillifarkut ja jakku, jonka alla poolo tai muu paita. Siis minulla on parisenkymmentä identtistä farkkua kaapissa ja mustia jakkuja toinen mokoma, samoin mustia liivejä ja paitiksia... Tosin käytän paljon koruja, joten nehän näkyvät paremmin mustaa vasten!
Toki teatteriin ja oopperaan taivun minäkin laittamaan asiaankuuluvat kokomustat tai muuta hametta yms ja ne korkokengätkin... Seuralaisen asulla ei ole niin väliä:-)
..oli koskettava tuon näkövammaisuuden osalta..
Mutta heitän kuitenkin tähän "pikkutörräyksen",
joten varo nyt ainakin, hyvä ihminen, tuolla liikenteessä....:D
Onneksi silmäleikkaukset on olemassa.
Minulla on nyt toisessa silmässä melkein moitteeton näkö. Joten enää ei ole hätää. Kohellan ihan syntymähumalaanikin.
Onnettomuusalttiimpaa ihmistä kuin minä saa muutenkin hakea:-) En hahmota kummallakaan silmällä sivuille kovin hyvin (ihan toinen vika, karsastus, hiukan rajoittaa näkökenttää:-):-)
Olen jo tottunut siihen, että pyyhkäisen milloin mitäkin mennessäni -- mutta ympäristö ei. On itse asiassa arkielämän komiikkaa meillä töissäkin enemmän kuin missään. Alussa varsinkin, kun ihmisparat ei vielä tiedä, että voin kiireissäni vaikka iskeä olkapääni lujaa pylvääseen, kauhistuneita ilmeitä on hauska seurata. Itse olen kolhuihin ja mustelmiin niin tottunut, että en muista itseäni kolhineeni enää seuraavana päivänä, kun ihastelen komeata, suurta mustelmaa esimerkiksi reidessä....
Voin vakuuttaa, että auton rattiin en ole suostunut enää viiteen vuoteen --- en sen jälkeen kun ajoin nuolettoman liikenteenjakajan päältä hämärässä ja 4 ihmisparkaa oli kyydissä...mitään ei sattunut mutta sen koommin en ole suostunut ajamaan kuin hätätapauksessa keskellä yötä kun ei ole muuta liikennettä.
En itse tajunnut olleeni vuosia jo näkövammaisen statuksessa, ennenkuin leikkaava lääkäri alkoi puhua Kelan luokituksista. On muuten melkoinen saavutus tässä maassa saada Kela tunnustamaan että on jollain lailla niin vammainen, että vamman korjaamisleikkauksesta saa peräti jotain takaisin:-)
Ja tämä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta mitäpäs siitä. No sen verran, että en siis käytä enää laseja vaan pukeudun vain kasvoihini ilman sankoja:-)
Vaatteilla on väliä, samoin kukkaron paksuudella, mulla on vähän rahaa käytettäväksi vaatteisiin, tai ylipäätään kulutustavaroihin ja/tai ylellisyyksiin, joten kuljen kuteissa (siisteissä), jotka eivät aina edes minua miellytä.
..ei ole varsinaisesti rahasta kiinni.
Epäsopiva vaate maksaa saman kuin itselle sopiva.
Jos rahaa on tosi niukalti, niin vaatteita on vain vähän ja yhteensopivuus silloin erikoisen tärkeää.
Onneksi on olemassa myös kirpputoreja ja muutenkin vaatteiden vaihtoa naiset voisivat harrastaa enemmänkin..:)
Jos vaan olis enemmän rahaa, niin vois aina näyttää hyvältä. Mulle köyhän opiskelijan budjetilla eläminen on tosin "siunaus", koska en jaksa kulkea muodin perässä jatkuvasti. Enkä edes oman tyylini. Voi käyttää tekosyynä köyhyyttä, kun joskus vetäsee niskaan kulahtaneet vaatteet :o)
Kirpparit ei oo enää kovin hyviä vaateostospaikkoja. Vaatteet on todella vanhoja ja loppuunkäytettyjä. On todella harvinaista, että löytää jotain kivaa päälleen.
Äiti haluaa usein kerran vuodessa viedä tyttönsä vaateostoksille, koska näkee "ne rytkyt" päälläni. Äiti on hyvä shoppailukaveri muuten - sitäkin joku ehti moittimaan jossain kohtaa keskustelua.
Opiskeluaikoina oli minullakin budjetti tiukka.
Oli asuntolaina ja osa-aikaisia töitä kaksi kpl.
Ratkaisu löytyi UFF-nimisestä liikkeestä. Ne järjestvät sellaisia nykyään yhden euron päiviä, jolloin sieltä löytyi vaikka millaista päälle laitettavaa. Kyllä sieltä löytyy ehjiä ja hyvälaatuisia brändituotteitakin, kun jaksaa kärsivällisesti etsiä.
Käväisin itse asiassa juuri lauantaina taas Uffessa, koska olin menossa 70-luvun bileisiin.
Tarkoitus oli ostaa naamiaisvaatteita, mutta mukaan tarttui pari todella tyylikästä jakkua ja puseroa vanhasta tottumuksesta.
Äitini (henkilö, joka ei pue päälleen mitään, mikä on halpaa, eikä mitään, mikä on tyylitöntä) erehtyi jopa kehumaan jakkuani. Tuotti nautintoa kehaista löytäneensä sen Uffesta:)
Kun olin menossa työhaastatteluun ja tarvitsin jotakin todella 'ladylikea' päälleni, nappasin äidin tyylikonsultiksi ja löydettiin aivan mahtava jakkupuku. Maksoin itseni kipeäksi, mutta se vaate on upea. Työpaikka jäi saamatta kun erehdyin ansaan lapsi-kysymyksessä ja kerroin vahingossa pitäväni lapsista (vaikken aiokaan niitä koskaan hankkia...argh).
... vaatetus istuu käyttäjänsä päälle, niin muulla ei väliä - ei edes koolla.
On ihmistyyppejä, joille ei esim. yksinkertaisesti hame sovi, olen itse hyvä esimerkki! Jos mä laitan hameen päälle, niin saan aikaan kaaoksen ympärilläni! Ja kysymysryöpyn ystäviltäni. Naiselliselle naiselle sopii taas parhaiten juuri hameet ym. hepeneet.
Tärkeintä on se, että jokainen on löytänyt/löytää ennenpitkään oman tyylinsä ja pukeutumisesta tulee "luonnollista". Joten miksipä kenenkään muun siihen enää pitää palikoitaan väliin sotkea? Antaa jokaisen valita ja kulkea just niissä vetimissä, missä olo on oma ittensä ;)
..kumpi se ois sit paree, makkarankuori vai teltta....??;D
luotan siihen, että jokainen omaa jonkinlaisen itsekritiikin pukeutumisessa eli tietää miltä loimi näyttää päällä.
Mutta olen edelleen sitä mieltä, että jos haluaa vetää teltan/makkarankuoren ylleen, niin siinähän sitten vetää.
En voi oikeastaan kertoa kumpi on parempi, koska molemmat voivat olla mielestäni karseita tai sitten ei - riippuu kantajansa kokonaispersoonasta, kaikesta.
Olen usein kuullut sanottavan, että tuo ja tuo on aina yhtä hyvännäköinen laittaa hän, mitä tahansa päällensä.
En koskaan ala liikaa takertumaan henk.kohtaisiin mieltymyksiin tai tekoihin toisten ihmisten kohdalla, koska muilla kanssaihmisillä on kuitenkin hemmetin minimaaliset mahdollisuudet vaikuttaa toisen ihmisen valintoihin.
En siis viitsi vaivata itseäni yleensäkään toisten tekemisillä tai mieltymyksillä. Voin luonnollisesti kertoa mielipiteeni minulle tärkeissä asioissa, jotka todella kiinnostavat minua omasta näkökulmasta katsottuna, mutta muuten jokainen tekee mikä tuntuu itsestä hyvältä ja mihin on milloinkin valmis. Tämä siis koskee niin pukeutumista, kuin muutakin elämässämme... nii että.
Anteeksi, mutta en voi sietää ihmisiä, jotka luulevat voivansa määräillä miten kukin saa pukeutua.
Entinen (onneksi entinen) tyttöystäväni paljastyui aikaa myöten kauheaksi valittajaksi.
Hän oli ehkä sellainen, kuin jotkut täällä.
Hänestä minä en saanut pukeutua niin miten haluan. Hän yritti määrätä, mitä saan oukeutua. Hän jopa vei kassillisen lempivaatteitani kierrätykseen, koska hän ei pitänyt niistä (onneksi sain ne sitten takaisin).
hän valikoi minulle vaatteita kuin äiti pikkulapselleen. "Tilantaan sulle tällainen", "tänään sä voisit laittaa tän paidan" ja sitten minä: "ei ku mä voisin laittaa tän yhen toisen" ja hän siihen: et laita., tuo on kauhee. mä en kehtais ikinä kulkea missään tollainen kolttu päällä" minä: LAITANPAS! hän: "no sitte et ainakaan liiku mun seurassa".
Toinen keskustelumme vaatekaupassa:
minä: vähän tää ois hieno.
Hän: Hyi, ei oo.
Minä: no mä kyllä pidän tästä.
Hän: mutta mä en.
Minä: määhän tätä käyttäisin.
Hän (halveksuen): ja mä sua joudun kattomaan koko ajan.
Siinä kävi niin, että vaate tuli minulle kotiin ja ex piti päivän mykkäkoulun ja sanoi, että pidä sitten huoli, ettet näyttäyty mun seurassa tuo hirvitys päällä.
Tuollaista oli joka päivä. Hän yritti muokata minusta haluamansa laista, koska en kelvannut sellaisena kuin olen.
Millöoin kengissäni oli vikaa, milloin housut vääränväriset, tyylini ei hänestä ollut kiva, rintaliivit vääränlaiset (hän yritti pakottaa minua ostamaan sellaisia, minkä ulkonäkö miellyti häntä, vaikka ne puristivat ja olivat epämukavat päälläni. hän vain totesi itsekeskeisesti: "kumpi on parempi; että mä saan katsoa kauniita liivejä vai että sulla on jotku karseet, joita ei voi yrjöämättä katsoa" jne.
Ikävää, että tälläkin palstalla noin yli puoella tuntuu olevan samanlainen pakkomielle kuin eksälläni.
Se ei todellakaan tunnu mukavalta, kun toinen määräilee ja ottaa stressiä toisen vaatteista ja on niin itsekeskeinen, että ei anna toisen käyttää haluamiaan vaatteita, vaan yrittää pakottaa käyttämään sellaisia, joissa ei viihdy. Tuntuu ikään kuin olisi jonkun vieraan ihmisen kropassa.
Neuvoja saa antaa, mutta rajansa kaikella!
..tollasia ne on olleet munkin kaverini.
Aina väärän malliset tai väriset housut jne......;)
Mutta ei välitetä, rakkautta se vaan on.
Tänään "hän" voisisi tulla ja vaatia minut kokonaan uuteen vaatekertaan ja minä silmät onnesta ymmyrkäisinä sanoisin: niin kulta, kyllä kulta, päätä sinä kulta.............;)
Ajat muuttuu, ajat muuttuu...
"Ikävää, että tälläkin palstalla noin yli puoella tuntuu olevan samanlainen pakkomielle kuin eksälläni."
Eiköhän tuo ole vähän liioittelua, samoin kuin koko tarinasi. Tuntuu aika uskomattomalta, mutta ehkä tällaistakin tapahtuu. Jotenkin kyllä ymmärrän senkin, mutta kuitenkin... Ei ole ollut varmaan helppoa kummallakaan teistä!
Minäkin haluan valita itse omat vaatteeni, vaikka kyllä minulle hyvät neuvotkin kelpaavat. Niitä vaan ei useinkaan saa...
... olkoon, että on sun ex-tyttöystävä!
Halleluja! Uskon, että tuollainen määräilevä käytös on ihan mahdollista ja naisten keskuudessa se saattaa saada, mitä ihmaallisempia mittasuhteita aikaan.
Miten muuten olisi selitettävissä mm. sekin, ettei suuri osa nuorista varsinkaan poikalapsista suostu lähtemään äitikultansa kanssa vaateostoksille sitten, kun älyävät laittaa kampoihin?
Sillä varmaan, ettei kukaan täysjärkinen haluakaan toista kauppaan ajattelemaan puolestaan.
...muuta, kuulosti aika karseelta. Ei pompotukseen pidä suostua, tykkäämisjutut on keskinäistä "vaihtoa", ei toisen tallomista.
Jotkut ovat niin karseen näköisiä "naisia" ja osaksihan se johtuu vaatteista, että tyypeistä näkee sekunnissa että ne on lesboja. Aina ei siis pelkästään ole kyse vain vaatteista. Jotkut lepakot pelkäävät ympäristön reaktioita niin paljon etteivät missään tapauksessa halua erottua massasta edes yksin, puhumattakaan kaksin. Kyllä se latistaa suhdetta jos kultsi näyttää "tukkijätkältä sätkineen".. jaa no ehkä Tom of Finland -fanit vois nähdä tukkijätkissä glamouria, mutta nekin olis silloin oikeita miehiä eikä mitään lepakkoja. Jätkämäisten lepakoiden tyyli on valitettavan usein aivan järkyttävä, mutta se on kai tarkoituskin :)
Mielestäni vaatteilla kyllä on väliä, mikään supertyylikäs ei tarvitse olla kunhan hallitsee siistin pukeutumisen perussäännöt. Vaatteet ilmentävät omalla tavallaan kantajansa persoonallisuutta ja elämäntyyliä yleensäkin, ja ovat osa sitä kokonaisuutta mihin ihastun. Kenenkään vaatteita en kuitenkaan lähtisi arvostelemaan, neuvoja minultakin saa vain jos niitä pyytää :)
Lesbot voisivat ruveta pukeutumaan naisellisemmin...
ja makuja on monenlaisia...
Menehän samalla Pohjanmaalle kertomaan tuo miesmäisille heteroille, jotka ovat maatalon emäntiä.
Tiedän, että viestisi on provo, mutta kivahan se on kaivella vanhoja stereotypioita esille.
Et muuten erota lesboja kadulta. Erotat sen vähemmistön vähemmistössä, joka elämäntilanteestaan tai tyylivalinnastaan johtuen haluaa pukeutua ei-perinaisellisesti!
naiselliset ja tyylikkäät vaatteet ovat tämän lesbon makuun. Vielä kun niiden alla komeilee muodokas nainen, niin nami!
ne rumat ja aivottomat
..keksii mitä vaan, ettei tarvitsisi katsoa edes peiliin.
No no. Mä oon superlaiska yksilö, enkä tosiaankaan jaksa joka käänteessä kurkata, että onks tukka hyvin. Silti näytän oikein loistavalta, ainakin omasta ja rakkaani mielestä =)
ovatko ne kauniit sitten pukeutuneet rumiin vaatteisiin? Mielestäni ei ole lainkaan aivotonta toimintaa pukeutua hyvin. aivottomalta nuo resupekat enemmänkin näyttää...eipä taida niinkään olla. Taitaa taas joku rekka siellä puollustella.
Tuo sanonta että "rumat vaatteilla koreilee" ei tarkoita sitä että te susirumat pukeudutte vielä huonommin siinä luulossa että olette muka kauniita. Todellisuudessa teistä rumistakin voisi saada vaatteilla näyttävämmän näköisiä. Kauniit tajuavat valmiiksi arvonsa ja pukeutuvat sen mukaisesti eli hyvin,kauniisti ja naisellisesti. Rumat vaatekauppaan!
....että jotkut näyttävät hyviltä ilman peiliä ja alusvaatteisillaan.
Mutta sitten on meitä, johon itsekin kuulun, että 2 tunnin laittautuminen saa ihmisen jotenkin salonkikelpoiseksi..:)
Siis oikeesti 2 tuntia laitat? Ettei mennyt nyt liioitteluksi? ;)
...vaikka ennen tärkeitä treffejä tai juhlia, se kaksi tuntia menee laittamiseen. Jos lasketaan ne suihkuttelutkin mukaan, itse viihdyn suihkussakin jo sen puoli tuntia. Ja pitkien hiusten kuivattamiseenkin menee aikaa, puhumattakaan siitä jos ne haluaa vielä jotenkin laittaa. Niin, ja meikkaamiseen hetki. Vaatteetkin pitää valita ja silittää, kengät kiillottaa. Ja on kiva tehdä kaikki tämä ajan kanssa, vaikka viiniä samalla maistellen :)
minulla menee valmisteluihin, suihku mukaanluettuna max. puoli tuntia. no, hiukset on lyhyet ja meikata ei tarvitse...vaatteet on sellaisia, ettei tartte silittää ja kengätkään ei oo nahkaa että tarttis kiillottaa...
Nautin itseni laittamisesta. Se on minulle itseni hellimistä. Mutta kaikki eivät sitä ymmärrä, näköjään. Ehkä pidän itsestäni niin paljon että tykkään panostaa itseeni.Lauantai-illan aloitus: Pesen itseni suihkussa ihanan tuoksuisella suihkusaippualla,shamppoolla,hoidiksella tehohoitoineen. Ajelen kainalokarvat,jalkakarvat,alakerran karvat. Rasvaan vartaloni. Föönaan hyvien hiusmömmöjen kera hiukseni ilmavan pöyhkeiksi. Laitan ne kauniisti tai sitten katson kauniimmaksi jättää vapaaksi hulmuamaan. Meikkaus on ihana pohjustaa kosteusvoiteilla ja sitten meikata yksityiskohtia myöten kasvonsa ja samalla siemailla eksoottista drinksua. Sitten siististä laajasta vaatevalikoimasta valitsemaan vaatteita mitkä juuri sinä päivänä pukee minua parhaiten. Tästä minä nautin. Olen kuullut olevani hyvin luonnon kaunis...mutta itsehoitoni jälkeen olen vielä kauniimpi ja saanut raikkaan itseäni hyväilevän nautinnon!
sielä taas joku köyhä kateellinen ruma jolla ei ole varaa ostaa vaatteita.Vituttaako kun naapuri on kauniimpi?
..se minunkin aikani kuluu, kun olen menossa tärkeille treffeille..
Eihän roskapussin viemisen valmisteluun mene kuin 1 tunti ja 56 minuuttia..;)
..tai lenkkarit...!
..kuulostaapa hyvältä. Ihan minulta...! :)
kumppareita en käytä, yleensä.
kunhan ovat suht siistit ja puhtaat ja tuntuvat itse käyttäjästä mukavalle. Sieltä vaatteiden alta se ihminen löytyy mikä on kaikkein tärkeintä.