RV 25 menossa ja ihan loppu olen. unohtelen jatkuvasti asioita ja työny henkisesti ja myös fyysisestikin raskasta. Kotihoidossa olen töissä helsingin alueella ja ulkona pitää rämpiä painavan repun kanssa ja kyykkiä paljon asiakkaita autellen. Hengästyn tosi helposti ja hermot meinaa jatkuvasti mennä. Henkisesti ihan poikki jo. Supistuksia en ole vielä tuntenut mutta välillä alavatsassa aaltoilevaa kipua/vihlontaa/polttelua, vatsa ei kuitenkaan kovetu. Uskaltaako ottaa sairaslomaa vai pitääkö olla töissä. Olen nyt muutenkin just ennen joulua ollu reilu viikon saikulla kovan selkäsäryn vuoksi. Tiedän että kysymys on tyhmä muttakun ei millään kehtais jäädä pois. Missä vaiheissa ihmiset on jääny saikulle kokonaan ennen mammalomaa ja annetaanko helposti. Mitähän töissä ihmiset ajattelee jos olen poissa? En kehtaa sanoa että en jaksa kun työkaverit kysyy. Tää on niin noloa mut mä vaan olen tällainen.
saikkuako?
tuleva mamsku
10563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olipa hyvä kuulla, että jotkut muutkin kokevat noin pahaa omaatuntoa sairaslomalle jäämisestä.. itselläni oli melko sama tilanne pari viikkoa sitten (nyt rv 28).
Eli alavatsaa vihloi, kun ponnistelee ja teen melko raskasta työtä kaupassa.. minulle oli sanottu, että ihan normaalia tuommoinen pistely, että ei hätiä.. (uskon helposti muita, kun tämä on ensimmäinen raskaus).. kuitenkin pistely vaivasi mieltä ja olin muutenkin aivan loppu.
Päätin soittaa ja varata ajan neuvolaan. Hoitaja antoi suoraan ajan lääkärille joka totesi että kohdunkaula on pehmentynyt ja vähän lyhentynyt!! sairaslomaa tosiaan tuli.. ja paha morkkis niin töistä pois jäämiseen ja siitä, että on rehkinyt töissä ehkä vähän liikaa:(
kuitenkaan töissä kukaan ei katsonut kieroon sairaslomaani, päinvastoin. Ja tietenkin kun järjellä ajattelee on tärkeintä, että lapsi voi hyvin ja saa kehittyä rauhassa, eikä synny liian aikasin. Mikään työ ei ole lapsesi arvoista!
Tosiaan sairaslomani alkoi ensin 2vk ja nyt jatkettiin kuukaudella..
Suosittelen lääkärissä käyntiä, toivottavasti ei löydy mitään, mutta oman mielenrauhan takia!
onnellista odotusaikaa sinulle:)
Joo siis lääkärissä kävin noin puolitoista viikkoa sitten ja paikat tarkistettiin. Ei ainakaan mitään hälyttävää silloin ja sanoi paikkojen olevan visusti kiinni. Mut kai sitä voi muutenkin vihloa ja ahdistaa ja voida huonosti ja uskaltaako sitä nyt sit ottaa sairaslomaa ilman mitään ns vahvaa syytä kuten kohdunkaulan avautuminen tms.. Tarkoitan että uskaltaako sitä nyt sit ottaa saikkua vaan siksi että on ihan loppu. Ku siellä töissä on just sellasia mulkkuja muutama ketkä aina puhuu vaan niistä naisista jotka raskaana ollessaan on tehny raskaitakin hommia ja ollu ihan viimeiseen päivään asti. Just noiden juttujen takia sitä miettii et voiks sitä nyt olla pois ku ihmise ylistää tollasia työntekijöitä ja varmasti puhuu paskaa sellaisista ketkä on saikulla. :( En tiiä mitä teen. Hävettää jos en mee töihin. Kaikki pitää mua salee vaan ihan sluibarina, vaikka oikeasti olen ihan loppu.
no juu ihan samaa olen kuullut myös omalla työpaikalla, kuinka jokainen on ollut viimeiseen asti töissä ym ym ym.. mutta nyt mun sairasloman alettua tulikin monelt esiin, että kyllähän mäkin sillon olin vähän saikulla enne äitiyslomaa!:D että puheet nyt on puheita..
helpottaa kyllä kuulla et jotkut on tota mieltä. Mut kaikista pahinta on se ku pitää soittaa töihin jos ei mee ja sit uudelleen et paljon sai saikkua. Ku meilläkin töissä just niin paha tilanne että ei millään viittis jättää pulaan vaikka mielelläni pois töistä olisinkin. Helpompaa ja stressi vapaampaa mulla kotona olisi. Voin jotenkin niin huonosti et hyvä etten revi päätäni irti...:) Miten voikaan olla olemassa tällainen taukki joka ei uskalla saikulle jäädä. No me toiset ollaan tällaisia. Voimia sulle. yritän tässä miettiä mitä tekis. Tosi tää on lyhyt viikko ja ensi viikollakin on vaan a4 työpäivää ku tiistai on loppiainen. Mietin vielä.
Minua kiinnostaa tuo sama kysymys. Millä viikoilla sairaslomaan voisi mahdollisesti turvautua ilman sen kummempaa syytä kuin loputun uupumus. Olen yksinhuoltaja eikä minulla ole tässä raskaudessakaan ketään auttajaa tai tukijaa. Olen itse psyykkisesti ja fyysisesti niin väsynyt, etten jaksaisi kantaa toisten murheita, mitä työssäni joudun tekemään. Kun olisi joku joka kantaisi minun murheitani ja auttaisi arjen pyörittämisessä...
Niin, se kysymys...rv20 alullaan...kammoksuttaa ajatus että pitäisi jaksaa vielä 3,5 kk...uskaltaisiko sitä ottaa jonkin virstanpylvään jostain viikosta ja ponnistella sitä kohti ja ajatella, että sen jälkeen voisi vaikka hakeutua sairaslomalle...
Mietin ihan samaa kun on niin tuskainen olo. Mut sit kuitenkin koko ajan mun sisällä joku sanoo että (töissä susta ajatellaan pahaa ja ihmetellään miten en muka jaksa). Tiedän että pitäis ajatella vaan omaa etua mutta siltikin ahdistaa koko ajatus. Neuvolalääkärin luona kun kävin, valitin aiheesta ja kerroin huoleni ja ongelmani. Lääkäri vaan totesi että jos nyt kuitenkin yritän jaksaa ja sit jos en jaksa käännyn uudelleen hänen puoleensa ja hän sitten kirjoittaa saikkua. Tosi lohduttavaa toikin. Okei tein itse mokan kun en silloin sanonu suoraan et tähän käteen sitä saikkua kiitos. Sen sijaan olin vaan että en tiiä uskallanko olla pois vaikka ihan loppu olenkin. Ja tossa tilanteessa ku neuvola lääkärikin sanoi että yritä vielä ja tule uudelleen jos et jaksa niin sitä pisti vähän miettimään et kai sitä sit vaan täytyy jaksaa. Kun sitten taas jos lääkäri olisi itse sanonut että nyt on suositeltavaa jäädä lomalle ja ajatella vauvan parasta niin silloin olisin ehkä uskaltanu jäädä saikulle. Tai jos lääkäri ns määräisi saikulle niin olisi paljon helpompo jäädä. Ku nyt jos meen lääkäriin niin se läääkärikin on varmaan sillai että " ai no sä nyt et jaksanu sit olla enää töissä"? Miten sitä ihminen miettiikin näin paljon asioita? :)
Minullakin on todettu istukan virtaushäiriöitä eli raskausmyrkytyksen mahdollisuus on suuri...ja silti töissä pitää raataa...se nostaa raskausmyrkytysriskin 5 kertaiseksi siis pelkkä työssäkäynti...
Ehkä yritän vielä vaikka pikkusairaslomien avulla...
Itsellä samanmoisia mietteitä, enää olisi viisi viikkoa, ennen kuin ä-loma alkaa, selkä reistaa..särkee iltaisin/öisin..kun pitäisi nukkua...saan öisin nukuttua noin 3-4 tuntia. Teen kolmivuorotyötä...sairaalassa...potilasmateriaali on mitä on rankkaa pääasiassa...saikkua en ole vielä "uskaltanut" hakea..ehkä jo pitäisi.
Ei sairaslomasta tai jaksamattomuudesta todellakaan kannata tuntea huonoa omaatuntoa! Vauvan ja äidin jaksaminen on ensisijaista ja työt toissijaisia. Suosittelen sairaslomaa jos on väsynyt ja tuntuu ettei jaksa millään raskasta työtä.
Itse olen jäänyt toista odottaessa saikulle jo viikolla 20 ennenaikaisten supistusten jälkeen vaikka tein kevyttä toimistotyötä. Jossain vaiheessa oli tilanne se, että lääkäri uhkasi ottaa sisään sairaalaan jos en lepäile vaan sängyssä (sepä onkin esikoisen kanssa helppoa ; ). No pysyi se vauva onneksi sisällä vaikka tulikin kaksi viikkoa etuajassa.
Että laittakaa nyt oma hyvinvointi edelle ja lakatkaa murehtimasta muiden mielipiteitä. Kyllä se vauvan odottaminen on raskasta naisen kropalle ilman turhien muretimista.
Meillä vaan tänäänkin yksi työntekijä kommentoi että eihän se raskaus mikään sairaus ole. kyllähän mä helvetti sen nyt tiedän.