[nimetön runo 29 12 08]

olen olemassa, minunkin osani on tärkeä.
kiitos sinulle.

luen nimetöntä runoasi parta, ja löydän siitä
kumman paljon yhtymäkohtia tuohon omaan runooni.
Mutta eipä ole ensimmäinen, tuskin viimeinenkään
kerta. Sinä teet sen vaan niin paljon syvällisem-
min ja kauniimmin säkein.

Kiitos koko tästä vuodesta ja kaikista
kauniista runoistasi. Siunausta, enkeleitä ja
kaikkea hyvää poluillesi tulevaan vuoteen
ystävällisin halauksin linda

Niin...Todellisuus ei ole pelkoa, kun sen on hyväksynyt, luovuttamista asioista pikemmin, jotka vaikeuttavat omaa elämää..
Todellisuus ja läsnäoleminen pakenematta, se ei ole valitettavasti arvomaailman toptenissä ykkösenä, vaikka sen kyllä soisi sitä olevan.
Kyllähän tämä soi..sävel on sieluntilasta kiinni.
Kiitos ap ja hyvää Uutta Vuotta 2009

kommenteistanne runoon.

Nimimerkille "saa oikean aatteen".
Sanasi lämmittivät minua aivan erityisesti.
Kiitos.

Linda, en lukenut runoasi... No, nyt kävin sen lukemassa ja kas onhan siinä samankaltaisuutta. Jos olisin lukenut runosi ennen omani kirjoittamista se voisi olla jopa kommentointi tai kannanotto sinuun runoosi, mutta nyt ei ole niin. Kiitos ystäväni...
KAIKKEA oikeasti hyvää ja Parasta Mahdollista toivon myös elämääsi alkavalle vuodelle.
Hienoa että olet olemassa.

Luonanne oli oikein mukava käydä kylässä silloin joskus mikä vuosi se olikaan... Harvassa paikassa on tuollaisia koskia että niihin ihastuu jo ensikatseesta ja ryhtyy tekemään syvällisempää tuttavuutta.

Tarkkis. Miehinen runoystäväni. On asioita joita sanat eivät kerro mutta jotka aistitaan rivien välistä tai niiden läpi.
Kiitos palautteestasi ja uuden vuoden toivotuksesta.
Myös sinulle valoisaa sydäntä, viisautta ja herkkyyttä edelleenkin tärkeään työhösi, perhe-elämään ja kaikkeen missä vaikutat.
Olkoon tuleva vuosi antoisa.

Nimetön runo 29 12 08 syntyi vähän niin kuin vahingossa. Avasin tietokoneen ja tosiaankaan ei ollut niin minkäänlaista runoilufiilistä, olin ryhtymässä ihan muiden, mielestäni tarpeellisempien asioiden rakentamiseen eli keskeneräisten, vielä toistaiseksi suljettujen kotisivujeni muokkaamiseen. Siinä sitten ajattelin että juu, tietenkään en ryhdy runoa tekemään mutta jos ryhtysin, millainen mahtaisi syntyä vai syntyisikö mitään. Vaarallinen ajatus. Olisihan se pitänyt tietää jo kokemuksesta, mitä tuollaisesta ajatuksesta - "en tietysti kirjoita, mutta mitä mahtaisin kirjoittaa, jos vaikka kirjoittaisin" - seuraa. Runohan siitä lähti purkautumaan.

Alkuosa syntyi parissa minuutissa ja olisi ollut ihan riittävä, mutta en osannut ikäänkuin päästää tekstiä näpeistäni ja siinä sitten tuhraantui pari tuntia, että sain lopputuloksen... nyansseiltaan tarpeeksi äitipartamaiseksi tai... jotenkin sellaiseksi, että siitä voi välittyä niitä ajatuksia ja tuntemuksia mitä mielessä soljui kun kirjoitin.

Runo ei ole faktaruno niin kuin runoni yleensäkään ei ole faktaa, mutta tietysti siinä on tuttuja, elettyjä tunteita mukana siinäkin. Kait sitä jo tähän ikään mennessä on jotain kokenut väkisinkin.

Tänään kävi vähän samalla tapaa. Ei ollut minkäänlaista aihetta mielessä eikä oikeastaan kirjoitusfiilistäkään, mutta kun tässä koneella odottelin kotisivujen kuvatiedostojen latautumista ajattelin ja annoin itselleni luvan että jossain välissä vois pienen runonkin kirjoittaa, mikäli syntyy. Siinä se sitten syntyi samantien. Alkuosa tuli parissa minuutissa, runon lyhyempi versio, mutta jatkoin tekstiä ja loppukappaleet muutti sitä henkilökohtaisempaan suuntaan. Onneksi ei kahta tuntia mennyt tämän tekstin parissa, ei ihan tuntiakaan. Ja tämäkään ei ole faktinen runo, ei edes niin että puhujaääni olisi yksi yhteen minun ääneni - "puhunko liian kovin sanoin ikäänkuin tahtoisin murskata kaikki pettäjät ja pelkurit". Siinä on kuvitelmaa ja runollista väritystä. Ajatussisältönsä puolesta se pääosin kuitenkin vastaa vakaumustani, ajatteluani ja tuntemuksiani.
Runo kuuluu niihin teksteihin joita kirjottaessa omakin sydän on tullut yllättävästi kosketetuksi.

Lyhyt versio osoitteessa
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=50819&lue=1

OIKEIN HYVÄÄ VUOTTA 2009 KAIKILLE TEILLE!

♥


- - -


ei toinen ihminen ole vaate
pusero tai mekko
jonka voit nappi napilta avata

hän on enemmän
kuin se nautinnollinen hedelmä

mikä vaatteiden sisältä käsiisi kuoriutuu




ja kun aamuyöllä suljet oven takanasi
kannatko mielessäsi sykkivää muistikuvaa

hymyilet alkavaan päivään
hyräilet rohkeaa laulua

ajatellessasi häntä joka jäi huoneeseen
lähdettyäsi

katoavan hetken verran

luulet hänen nukkuvan tyytyväistä
tyydytettyä unta

ja sitten unohdat koko ihmisen
avatessasi taas jonkun toisen vaatekertaa




mutta kuka

kuka napittaisi kiinni pienen vertavuotavan sydämen
aukiretkahtaneen vereslihaisen ihmisen
jota kätesi haavoittivat

kosketit kyllä hänen ihoaan
mutta sielun jätit kohtaamatta



ja puhunko liian kovin sanoin
ikäänkuin tahtoisin murskata kaikki pettäjät
ja pelkurit

mutta mitä se hyödyttää
että satuttaisin satuttajaa
ja lisäisin ihmisen tuskaa

tiedän ettei paheksuva katseeni
moraalista närkästystä osoittava ilmeeni
muuta mitään

olenhan pelkuri itsekin

pakenen
moralisointiin ja syyllistämiseen
sen sijaan että kohtaisin syyllisyyden itsessäni
ja kasvaisin rakastamaan

niin petettyä kuin pettäjää




tiedän että on vain yksi
joka kykenee avaamaan sieluni niin

etten enää ole pelkästään ihmisten varassa

ja että maailman
ja oman raadollisuuteni keskellä
voin kohdata

pettäjän ja petetyn

omia kasvojani pakenematta
asetan silloin käteni olkapäälle
ja rukoilen hiljaa

että elämä parantaisi syvät vammamme