Ekana kysymys supistuksista. Niitä kovettumisia mulla on ollu pitkin raskautta päivittäin,joten ne on kyllä tullu tutuiks. Mut nyt on lähiaikoina tullu sen kovettumisen jälkeen sellanen kauhee kipu, ihan ku paha menkkakipu, se alkaa ala selästä ja leviää mahaan ja kestää ehkä minuutin. näitä ei oo kyllä ees päivittäin, mut välillä. Onks ne sit kans vaan osa supistusta?
Toinen kysymys onkin ei-niin-fyysinen, tai ehkä vähän sitäkin. Onko raskaana oleminen OIKEESTI kaikkien muitten mielestä jotain "ihanaa ja ihmeellistä" aikaa? Mua ainakin suoraan sanottuna tympii ihan h**vetisti jo tää hautominen! On niin toimeton ja kyvytön olo...
Lenkillä ei oikein voi käydä ku vaan "hiipimässä" kun alkaa jo supistaa. Saa syyä sitä mut ei saa syyä tätä, elä juo alkoholia, elä nostele painavia. lepäisitpä miten paljon vaan niin silti et jaksa tehhä mitään. Nukkuminen ei oo enää edes nautinto ku kyljen kääntäminen vaatii niin suuria ponnistuksia. niin ja sekin vielä että kun ainoot maholliset nukkuma-asennot on joko vasen kylki tai oikee kylki. Alkaa olla kylkiluut aika hellänä jo tässä vaiheessa...
seksiä tekee mieli, mut se on niin vaivalloista, eikä olo oo kovinkaan seksikäs ison mahan kanssa. kädetkään ei enää oikein yllä että ite ittensä "hoitelis"
Muutenkin alkaa olla niin ikävä omaa normaalia vartaloa! Ja urheilemista ja normaalia siinäkin mielessä et vois vaikka portaat nousta ylös ilman et tarvii pysähtyy puolivälis hengittää ja pitelee supistavaa vatsaa!!
Nyt on menossa 34. raskausviikko. Toivon tosiaan että ei menis ainakaan yliaikaseks, tai saatan menettää järkeni! Ja tää on ollu koko raskausajan tällasta LA:n odottamista, päivien laskemista.
Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, kyllä mä tiiän että oon siinä vauvassa hyvin vahvasti kiinni synnytyksen jälkeenkin, mut en samalla tavalla. Sitten voin laitgtaa sen sänkyynsä nukkumaan tai antaa miehelleni jos tahon olla hetken ihan vaan itteni kanssa.
Siinä mielessä raskaana oleminen on ihanaa, kun se tarkottaa sitä että saadaan oma lapsi, mutta silleen konkrettisesti ajateltuna, tässä ei oo mitään hienoo! Tää on tylsää ja saatanan raskasta.
Sainpa avauduttua, nyt suihkuun rentoutumaan, siitä tulee aina vähän parempi olo ja mieli :)
Toinen kysymys onkin ei-niin-fyysinen, tai ehkä vähän sitäkin. Onko raskaana oleminen OIKEESTI kaikkien muitten mielestä jotain "ihanaa ja ihmeellistä" aikaa? Mua ainakin suoraan sanottuna tympii ihan h**vetisti jo tää hautominen! On niin toimeton ja kyvytön olo...
Lenkillä ei oikein voi käydä ku vaan "hiipimässä" kun alkaa jo supistaa. Saa syyä sitä mut ei saa syyä tätä, elä juo alkoholia, elä nostele painavia. lepäisitpä miten paljon vaan niin silti et jaksa tehhä mitään. Nukkuminen ei oo enää edes nautinto ku kyljen kääntäminen vaatii niin suuria ponnistuksia. niin ja sekin vielä että kun ainoot maholliset nukkuma-asennot on joko vasen kylki tai oikee kylki. Alkaa olla kylkiluut aika hellänä jo tässä vaiheessa...
seksiä tekee mieli, mut se on niin vaivalloista, eikä olo oo kovinkaan seksikäs ison mahan kanssa. kädetkään ei enää oikein yllä että ite ittensä "hoitelis"
Muutenkin alkaa olla niin ikävä omaa normaalia vartaloa! Ja urheilemista ja normaalia siinäkin mielessä et vois vaikka portaat nousta ylös ilman et tarvii pysähtyy puolivälis hengittää ja pitelee supistavaa vatsaa!!
Nyt on menossa 34. raskausviikko. Toivon tosiaan että ei menis ainakaan yliaikaseks, tai saatan menettää järkeni! Ja tää on ollu koko raskausajan tällasta LA:n odottamista, päivien laskemista.
Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, kyllä mä tiiän että oon siinä vauvassa hyvin vahvasti kiinni synnytyksen jälkeenkin, mut en samalla tavalla. Sitten voin laitgtaa sen sänkyynsä nukkumaan tai antaa miehelleni jos tahon olla hetken ihan vaan itteni kanssa.
Siinä mielessä raskaana oleminen on ihanaa, kun se tarkottaa sitä että saadaan oma lapsi, mutta silleen konkrettisesti ajateltuna, tässä ei oo mitään hienoo! Tää on tylsää ja saatanan raskasta.
Sainpa avauduttua, nyt suihkuun rentoutumaan, siitä tulee aina vähän parempi olo ja mieli :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen vahvasti juonessas mukana..aivan kaamea olo. 38 rv menossa..päätä koskee ihan helvetisti.nukkuminen ei onnistu,kun en vaan saa unta??!!joka helvetin yö valvon toho 4-5 asti,sit nukahan,sit nukuttas tietty pitkään mutta eheei voi nukkua kun on muitakin velvoitteita kun maata vaan.
vituttaa kaikkien suhtautuminen asiaan,siis sukulaisten,ja oman ukonkin välillä..kun en ole valittajatyyppiä yleensä,mut nyt kyrsii kun ei mikään onnistu,ni ei ole uskaltanu sanoa äänee et iteppä halusit,mut tioien et niin aattelee.ja jos sen sanois ni tinttaisin :D..no en ihan mutta silti.
yöllä pyörin kun vamppi sängyssä, yks huokailee jo et joo..eikä tosiaan lenkkeillä,vaikkei supistaiskaan ni muuten vaan niin ällö olo kokoajan. syntyis nyt jo!!mut ei.vauva vaan potkiskelee ettei hänel ole viel aikomuksia tulla ulos aikoihin..hienoooo!!
No täällä vast mennään viikoilla 25 3 ja ihan hirveetä on ollu. En tajua et miten tästä voi nauttia. Tietysti jotkut mutta en minä. maha on kasvanut kovasti ja on jatkuvasti tiellä. Monet ovatkin luulleet että LA on näillä näppäimillä mut eiku se on vasta huhtikuussa. Mielialat vaihtelee jatkuvasti ja joka paikkaan kolottaa. Selkää särkee ja nukuttua en saa juurikaan. Käytän nukahtamiseen lääkitystä mitä saa raskauden aikana käyttää mut ei se auta. Selkää särkee eikä panadolista ole apua. Eikä toivoakaan että neuvolassa se vammanen täti saati sitten lääkäri ymmärtäis. Vauva jo kuulemma nyt pää alaspäin ja todella alhaalla sanottiin näin 4D ultrassa. Ukko ei tunnu tajuavan yhtään mistään mitään. Mä en ainakaan vielä ole päässy nauttimaan tippaakaan raskaudesta vaikka raskaus ja vauva ovatkin todella toivottuja. Tilannettani en vaihtaisi pois missään nimessä koska ihanaa on saada vauva mutta toivoisin jo että saisin tän ulos. ietysti niin että olis jo turvallista. Tai siis toivoisin et olis jo laskettuaika. En enää millään jaksa tätä oloa.
en siis ole yksin :D sanoin miehellekkin eilen illalla et vaikka kuinka tahon ison perheen, ni en tiiä lähenkö tähän touhuun enää toista(kaan) kertaa. kyllä tää sen verran syvältä on. saati sitten jos olis jo lapsia entuudestaan hoidettavana...PUUH!! en varmaan jaksais.