Vaihdetaanpa muutama ajatus ajasta näin uuden vuoden koiton kunniaksi. Tietääkö kukaan, miltä aikakaudelta on peräisin sanonta "siirtyi ajasta iäisyyteen"? Kuinka kauan esi-isämme ovat puhuneet, että kuolemassa sielu ikäänkuin siirtyy pois tuntemastamme aikaulottovuudesta johonkin iankaikkisuus ulottovuuteen - pois ajasta? Vasta suhteellisuusteoria taisi tuoda ihmisten tietoisuuteen hämmentävän ajatuksen siitä, että aika todellakin voisi olla suhteellista ja että aika voisi kokonaan pysähtyä tietyissä olosuhteissa. Olemmeko kuitenkin uskonnollisessa kielenkäytössä höpöttäneet "suhteellisuusteoriaa" jo vuosisadat tai vuosituhannet tiedostamatta ensinkään, mitä oikeastaan sanomme? On nimittäin aika erikoinen valinta tuo ilmaus "ajasta iäisyyteen". Voisi kuvitella, että entisaikojen ihmiselle olisi ollut luontevanpaa ajatella kuolleen ihmisen sielun siirtyvän jonnekin toisaalle tässä kolmiulotteisessa avaruudessamme - taivaaseen tai isien tykö, mutta että ihan ajasta pois. Hämmästyttävää tosiaankin, sillä onhan ajattomuuden ymmärtäminen nykyihmisellekin kovin vaikeaa.
Ajasta iäisyyteen
yks xx
95430
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun tuli sammuu, niin sali tummuu.
Aikadilataatio sallii käynnit aika kaukana aika lyhyessä ajassa. Jos ajaa hurauttaa sopivalla avaruusaluksella vaikkapa Andromedan galaksille ja takaisin, kestää matka normaalin aikakäsityksemme mukaan nelisen miljoonaa vuotta, mutta kyydin kiivauden ansiosta ei astro-, kosmo-, taiko- tms. nautti vanhene matkalla kuin kuutisenkymmentä vuotta (ellei sitten ehdi matkalla siirtyä ajasta ikuisuuteen tai iäisyyteen, kummin vain halutaan sanoa).
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/aikakone.htm
>Tietääkö kukaan, miltä aikakaudelta on peräisin
>sanonta "siirtyi ajasta iäisyyteen"?
Fred Zinneman on ohjannut varhaislapsuudessani elokuvan, jonka nimi muistuttaa kysymääsi sanontaa kovastikin.
http://www.imdb.com/title/tt0045793/
Eilen kirkossa veisattiin uuden vuoden virren nro. 40 kolmatta säkeistöä näin: "Jo ennen aikain alkua, kun maa ei ollut luotu, Isäsi suunnitelmassa jo olit meille suotu, …" (Johann Caspar Lavater 1780). Kuinka monesti nuoret miehet kertovat minulle voimiensa ja suuren sivistyksensä tunnoissa, kuinka ennen alkuräjähdystä ei ole ollut yhtään mitään, ei aikaa, ei materiaa, eikä siksi Jumalaakaan. Mutta he eivät tiedä, ettei Jumala rajoitu aikaan ja materiaan. Ennen luomista ei ollut aikaa eikä materiaa, mutta oli Jumalan henki, ehkä jonkinlainen ajaton tarkoitus tai paljon enemmänkin tai niinkuin evankeliumi sen meille kertoo, Sana. Sana tuli lihaksi. Eikö sekin kerro jotakin Jumalan olemuksesta, ettei hän sallinut tehtävän kuvaa itsestään, koska Jumala ei ole sellainen, että hänestä voisi tehdä patsasta tai kuvaa? Ja eikö ole pieni ihme, että Raamatun sana kestää tieteen - että tuhansia vuosia sitten on osattu kirjoittaa jotakin sellaista, joka ei ole vieläkään ajautunut ristiriitaan tietämyksemme kanssa, vaan pysyy vuosisadasta toiseen maallisen viisauden ulottumattomissa?
"Minä olen A ja O, alku ja loppu"
Jumalasta kaikki alkaa ja Jumalaan kaikki päättyy, niin minä uskon, vaikken voi sitä todistaa.
On uskottava joko jumalaan, tai itseensä - minä uskon itseeni. Kirkko on syntisten sairaala.
Viksusti kirojtettu plus 22. Mutta olet nuori elämää ,noi syvälisiä asioita ei nuoren kannata ajatella. Elä nuoruuttasi,usko itsesi ja unelmin.
Ajatelin kukan nuro plus 22 vuotias.ei kyseistä ajatusta kirjoita.Erikseen on tällä uskovaisten sivut.Ketään nuorta ei tällä kännytetyksi saa,on fakta.Nuoret on täysi elämää,turha puputaa edes kuolemaa heille.Helsinki 7.3.22.
Rakkaat !!! Lukijat !
Minä katsoisin että ihminen siirtyy iäisyydestä joko helvettiin tai sitten Taivaaseen riippuen onko Hän ottanut vastaan Jeesusta !!!