Hei!
Minulla on yksi 14-vuotias tytär sekä 8-vuotias poika. Tyttäreni on aina ollut melko sopusuhtainen ja pitänyt liikunnasta. Noin vuosi sitten hän halusi lopettaa liikuntaharrastuksensa, (kilpauinnin) ja alkoi lihoa. Kilpauinnin aikoihin (12 vuotiaana) hän oli noin 156 senttinen ja painoi 51 kiloa. Nyt sain tietää terveydenhoitajan terveystarkatuslapun kautta, että hän on 162 senttiä ja painaa 74 kiloa! Poikani on 140 cm ja 36 kg, melko jäntevä ja harrastaa urheilua. Hänestä en ole huolissani, mutta tyttärestäni kyllä. Hänelle on ilmestynyt vatsalle makkaroita, joita ei ennen ollut, eikä hän liiku juuri yhtään. Kävelee kyllä kouluun, muttei juuri muuta. Hän syö normaalia kotiruokaa, samaa kuin ennenkin, eikä hänellä ole kilpirauhasen vajaatoimintaa tms. Mitä minun pitäisi tehdä? Itse olen 68 kiloinen ja pituudeltani 172, melko sopusuhtainen. Olen huolissani sillä tyttäreni, joka on vasta 14 (itse olen 42), painaa minua enemmän ja on silti lyhyempi! En ymmärrä miten hän lihoi niin paljon ja nopeasti, siitäkään huolimatta että hän lopetti harrastuksensa. Hänellä on ystäviä eikä syömishäiriötä tai masennusta ole ilmennyt. Onko vastaavanlaisia tapauksia? Kiitos jo etukäteen.
Minulla on yksi 14-vuotias tytär sekä 8-vuotias poika. Tyttäreni on aina ollut melko sopusuhtainen ja pitänyt liikunnasta. Noin vuosi sitten hän halusi lopettaa liikuntaharrastuksensa, (kilpauinnin) ja alkoi lihoa. Kilpauinnin aikoihin (12 vuotiaana) hän oli noin 156 senttinen ja painoi 51 kiloa. Nyt sain tietää terveydenhoitajan terveystarkatuslapun kautta, että hän on 162 senttiä ja painaa 74 kiloa! Poikani on 140 cm ja 36 kg, melko jäntevä ja harrastaa urheilua. Hänestä en ole huolissani, mutta tyttärestäni kyllä. Hänelle on ilmestynyt vatsalle makkaroita, joita ei ennen ollut, eikä hän liiku juuri yhtään. Kävelee kyllä kouluun, muttei juuri muuta. Hän syö normaalia kotiruokaa, samaa kuin ennenkin, eikä hänellä ole kilpirauhasen vajaatoimintaa tms. Mitä minun pitäisi tehdä? Itse olen 68 kiloinen ja pituudeltani 172, melko sopusuhtainen. Olen huolissani sillä tyttäreni, joka on vasta 14 (itse olen 42), painaa minua enemmän ja on silti lyhyempi! En ymmärrä miten hän lihoi niin paljon ja nopeasti, siitäkään huolimatta että hän lopetti harrastuksensa. Hänellä on ystäviä eikä syömishäiriötä tai masennusta ole ilmennyt. Onko vastaavanlaisia tapauksia? Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tyttäresi painoindeksi on noin 28, eli hän on todellakin ylipainoinen. Vaikea tietysti kylmiltään sanoa. Millaista ruokaa tyttäresi syö? Syökö koulussa kunnon ateriat? Syökö välipaloja, kuten suklaapatukoita, virvoitusjuomia ym.?
Tuollainen lihominen on vuodessa kyllä todella paljon. Kuulostaa ihmeellisestä ilman minkäänlaista metabolista häiriötä. Voihan olla, että tyttäresi kulutti harrastaessaan tosi paljon, ja syö vieläkin, kuten hevonen. Pieni vähänliikkuva naisihminen ei kuluta oikeastaan paljon mitään, jopa reippaasti alle 2000 kcal päivässä.
Kysymys on varmaankin siitä, että tyttäresi syö useamman ison aterian päivässä, luultavasti paljon leipää tai pullaa, suuria määriä pastaa ym. Suosittelen, että jokaisesta ateriasta poistetaan leijonanannos ja keskustellaan tyttären kanssa hänen paino-ongelmastaan hellävaroen.
Himourheilijat ovat tosiaan asia erikseen.
"...eikä syömishäiriötä tai masennusta ole ilmennyt."
Oletko aivan varma? Syömishäiriöt kun eivät aina 'ilmene' mitenkään. Sitä voi rauhassa elää omaa häiriöitynyttä elämäänsä ilman, että kukaan huomaa mitään. Usko pois, tiedän mistä puhun.
Että suosittelen olemaan hyvin varovainen jos puhut tyttärellesi hänen painostaan, koskaan ei voi tietää mitä yksikin varomaton sana voi saada aikaan.
lasten ylipaino johtuu usein rukailutottumuksista niin kuin aikuistenkin.Ajatelkaapa 1,5 L cocis pullossa yli 50 palaa sokeria myös jugurtissa ja monissa muissa elintarvikkeissa aivan liikaa sokeria mikä on kemiallisten aineiden jälkeen suurin myrkky ihmiselle, pika ruuat toinen ryhmä kyllä näistä asioista paljon saa tietoa jos haluaa. kerron kyllä lisää 041-7710821 m-setä
Kilpauinnin lopetettuaan hänen olisi pitänyt jopa puolittaa ruoka-annoksensa! Ongelma on tyypillinen urheilun lopettaville. Jos ruokamääriä ei reilusti pienennetä on seurauksena väistämättä lihominen.
Tavallinen kotiruoka lihottaa siinä missä karkkikin! Kyse on vaan määristä ja kaloreista. Esimerkki: pipareissa ja näkkärissä on saman verran kaloreita (/100g). Annat varmaan lapsen syödä 5 näkkäriä, mutta et kymmentä piparia. Sama kalorimäärä kuitenkin. 100g naudanpihviä on vähemmän kaloreita kuin 100g ruisleipää. Lapsesi voi varmaan helpostikkin huitaista puolikkaan ruisleivän, mutta et antaisi hänen syödä kolmea 100g lihapihviä kerralla. Ota selvää miten paljon ruoissa on kaloreita ja täytä lautanen sellaisella, missä kaloreita on vähän. Vähennä erityisesti perunan, pastan, puhdistetun riisin, murojen, puhdistetusta vehnästä tehtyjen ja sokeroitujen juttujen osuutta. Ne lihottavat nopeiten ja tehokkaimmin.
...jos liikunnan ilo ei tule sisältäpäin,niin pakottamalla ei ainakaan. Terveellisen syömisen tiedostaminen ja ruoan määrä ovat asioita joita joskus uhmataan. Sekään ei auta että kerrotaan suvussa kulkevat perinnölliset sairaudet. Olen miettinyt että monesti olisi kaikkein pysäyttävin asia saada videoitua kyseistä henkilöa (henkilön käyttäytymistä) ja näyttää video "ongelmaiselle". Senkään tuomasta avusta ei ole takeita. tv laiskan pullukan äiti
ps.Jos jääkaapissa ei ole herkkuja,niitä ei voi mutustella !
Oletko tietoinen miksi tyttäresi yhtäkkiä halusi lopettaa liikuntaharrastuksen? Tapahtuiko uimahallilla jotain, minkä takia hän ei enää siellä tahtonut käydä? Ehkä joku tahditon kommentti murrosikäisen kehittyvästä vartalosta, tai jopa seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuminen olisi saattanut sekä tehdä harrastuksesta vastenmielistä, että edesauttaa vartalonkuvan vääristymistä tai aiheuttaa jonkinlaista itseinhoa nuoren herkässä mielessä?
Syömishäiriö on yhtä mahdollinen kuin pelkkä huomaamatta väärinsyöminenkin, mutta reagoimalla tilanteeseen väärin, saattaa helposti pahentaa ongelmaa mikä olisi alunperin voitu ratkaista helposti. Puhun todellakin kokemuksesta, koska olin nuorena ylipainoinen, ja nykyään kärsin vakavasta syömishäiriöstä.
Helpoin tapa auttaa olisi varmaan keksiä tytölle uusia enemmän tai vähemmän liikunnallisia harrastuksia. Ei sen tarvitse olla mikään kilpalaji, tai edes hirveän raskas ja vaativa. Monelle pelkkä sohvalta nouseminen ja ulos lähtö vaikuttaa jo mielialaan niin, että kiinnostavaa tekemistä tuntuu löytyvän aivan itsestään, eikä jää aikaa löhöämiseen ja herkutteluun.
Kuka teini-ikäinen tyttö voisi vastustaa esimerkiksi ratsastus- tai tanssitunteja? Tai ehkä hän haluaisi koiran, jonka kanssa voisi käydä lenkillä, puuhastella, kouluttaa ja harrastaa? Tai ihan joku harrastelijateatteri, maalauskurssi, pitkät polkupyöräretket, valokuvaus, ym... Ehdota ja mahdollista lapsellesi mielenkiintoisia virikkeitä, joiden avulla hän on pian taas oma energinen itsensä, ja laihtuminen tulee oikeastaan ihan sivutuotteena. Kai tyttäresi onnellisuus kaikenkaikkiaan on tärkeämpää kuin laihdutus?!
Ja ihan vain varmistaakseni kysyn vielä, että eihän kilpaurheilusta vaan tullut vanhemmille tärkeämpää kuin lapselle itselleen? Monesti saattaa menestyspaineet ja vanhempien painostus lopettaa lupaavammankin uran...
Itselläni oli 14-vuotis synttäreideni tienoilla juuri sama painoindeksi. Olin todella herkkä enkä halunnut puhua painostani kenenkään kanssa. Sitten äitini otti aiheen puheeksi... "Onhan sulla jo jonkin verran tuota ylimääräistä..." Se oli kova isku, ja se johti siihen, että aloin laihduttaa. Nyt reilun puolen vuoden jälkeen olen laihtunut 26 kg (nykyään 158cm/44kg), olen vakavasti masentunut ja syömishäiriöinen. Kannattaa siis todella puuttua asiaan hellävaroen. Tässä iässä kai kaikki tytöt ovat herkkiä ulkonäköasioista... Toisaalta olisi hyvä puuttua asiaan. Itse ainakin toivon, että äitini olisi tehnyt jotain asialle, minä kun olin ekalta luokalta asti syöttöporsas... :/
Ootko varma ettei tyttäresi mussuta koulussa tai kavereiden kanssa ilman että tiiät siitä?
Usein nuoret käy mäkissä lähes joka päivä kavereiden kanssa ainaki helsingin seudulla.. Ja jos ruoka välkäl on lupa käydä ostarilla ni seki antaa tyttärelle mahollisuuden ostaa kaikkee lihottavaa.
En usko että lihois noin vaan paitsi tietty jos kuluttaa paljon vähemmän ku ennen muttei enää liiku..?
On tärkeää ettet huomauta täst tyttärelle väärään sävyyn koska siit voi seurata pahoi ongelmia mut voisit sanoa tyyliin: Ootko ajatellu alottaa jotaan uutta urheiluharrastusta nyt ku lopetit kilpauinnin? tai, "tuuppa joskus äidin mukaan lenkille, ku on mukavampaa juosta ku on seuraa."
Makkarat mahalla katoaa kyl kunhan kasvaa lisää ja alkaa taas likkua. ;)