Motörheadin kitaristit syväluotauksessa

Olisi kiva kuulla perustelutkin.

Philip Anthony (And his hat..)on mies paikallaan!
Olisi mielenkiintoista kuulla mikä hänestä tekee huonon kitaristin????????????

Hoppula kirjoitti:

Philip Anthony (And his hat..)on mies paikallaan!
Olisi mielenkiintoista kuulla mikä hänestä tekee huonon kitaristin????????????

Fääst Edi oli bändissä n. 6 vuotta...
Fil Kämppöl ollut kohta 25 vuotta....

Ja Motörhead tuppaa tuolla kokoonpanolla tekevän aika hyviä levytyksiä....

kaljataiteilija kirjoitti:

Fääst Edi oli bändissä n. 6 vuotta...
Fil Kämppöl ollut kohta 25 vuotta....

Ja Motörhead tuppaa tuolla kokoonpanolla tekevän aika hyviä levytyksiä....

Joo määkään en kaipaile vanhojen kitaristien perään, paitti wyyseli ja wissö soitti hyvin kyllä (ainakin levyllä, oon liian nuori...) yhteen. Mutta minkäs teet. Hyvin me pelkän kamppelinkin kanssa pärjätään! Siinä vasta mies paikallaan.

Hoppula kirjoitti:

Philip Anthony (And his hat..)on mies paikallaan!
Olisi mielenkiintoista kuulla mikä hänestä tekee huonon kitaristin????????????

pitäisi vielä perustellakin? No mikä ettei.

Olen kyllä joskus kuunnellut "On Parole" levyä mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten lähde kommentoimaan Larry Wallisin kitarointia.

Fast Eddiellä oli vahva oma musiikillinen persoona, toisin sanoen hänellä oli aivan oma tyylinsä soittaa. Eddie ei ollut heavy metal kitaristi, hänen musiikillinen taustansa oli rhythm & blues. Huomattavaa Eddiessä on juuri tämä omintakeisuus ja omilla säännöillä soittaminen. Siinä mielessä samanlainen kitaristi kuin Jimi Hendrix ja olihan Eddie soittanut samassa bändissä kuin Hendrix, joskaan ei samaan aikaan. Kyseessä siis Curtis Knightin r & b bändi. Eddien oman bändin Fastwayn kaksi ensimmäistä levyä eivät ole hullumpia nekään.

Brian Robertson tunnetaan edelleen Thin Lizzyn kitaristina ja häntä pidetään yleisesti virtuoosina, melodisen hard rock kitaran taiturina. Brian on oikea muusikko, monipuolinen ja aidosti musikaalinen kitaristi jonka soolot Motörheadin levyllä "Another Perfect Day" ovat mielestäni loistavia. Brianin Thin Lizzyn jälkeen kokoama bändi Wild Horses on myös tutustumisen arvoinen, vaikka bändi popin suuntaan kallistuikin.

Wurzel arvosti vanhaa rock n rollia ja bluesia, hän mainitsi sankarikseen Muddy Watersin. Eipä Wurzel mikään sen kummempi kitarasankari ollut mutta hänen soitossaan oli kuitenkin juurevaa otetta ja Motörheadiin sopivaa rosoista räimintää.

Phil Campbell on puhtaasti heavy metal kitaristi jonka musiikillinen tausta löytyy englantilaisen heavy metalin uudesta aallosta eli 80-luvun alun brittibändeistä kuten Tygers of Pan Tang ja Persian Risk, jonka jäsen Phil oli. Metallista vingutusta vailla minkäänlaista omaa persoonaa. Phil osaa soittaa kitaraa. Aivan samalla tavalla kuin miljoona muutakin kitaristia. Ongelmana siis täydellinen oman musiikillisen persoonan puute. Ellei sellaisena sitten voi pitää Philin nykyistä tapaa turmella vanhoja klassikkoja konserteissa soittamalla puolet ajasta jotain aivan muuta kuin mitä kyseisen kappaleen studioversio pitää sisällään.

Lemmy ei tee musiikkia. Eddie Clarke, Brian Robertson, Wurzel, Phil Campbell ja Mikkey Dee ovat aina antaneet Lemmylle valmiit kappaleet joita on sitten muokattu sopiviksi Lemmyn bassolle sekä hänen kirjoittamilleen sanoituksille. Eddien riffit tuottivat sellaisia kappaleita kuin "Bomber" ja "Ace of Spades", kappaleita joita edelleen soitetaan jokaisessa Motörhead konsertissa. Nykyiset Campbellin ja Deen tekemät kappaleet ovat minusta melko persoonattomia verrattuna tuon "klassisen kokoonpanon" tuotantoon.

Muuten, youtubesta löytyy mielenkiintoisia Motörhead videoita haulla Motörhead Husula. Motörhead Husulassa armon vuonna 1984 - varsinaisia arkistojen aarteita.

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

pitäisi vielä perustellakin? No mikä ettei.

Olen kyllä joskus kuunnellut "On Parole" levyä mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten lähde kommentoimaan Larry Wallisin kitarointia.

Fast Eddiellä oli vahva oma musiikillinen persoona, toisin sanoen hänellä oli aivan oma tyylinsä soittaa. Eddie ei ollut heavy metal kitaristi, hänen musiikillinen taustansa oli rhythm & blues. Huomattavaa Eddiessä on juuri tämä omintakeisuus ja omilla säännöillä soittaminen. Siinä mielessä samanlainen kitaristi kuin Jimi Hendrix ja olihan Eddie soittanut samassa bändissä kuin Hendrix, joskaan ei samaan aikaan. Kyseessä siis Curtis Knightin r & b bändi. Eddien oman bändin Fastwayn kaksi ensimmäistä levyä eivät ole hullumpia nekään.

Brian Robertson tunnetaan edelleen Thin Lizzyn kitaristina ja häntä pidetään yleisesti virtuoosina, melodisen hard rock kitaran taiturina. Brian on oikea muusikko, monipuolinen ja aidosti musikaalinen kitaristi jonka soolot Motörheadin levyllä "Another Perfect Day" ovat mielestäni loistavia. Brianin Thin Lizzyn jälkeen kokoama bändi Wild Horses on myös tutustumisen arvoinen, vaikka bändi popin suuntaan kallistuikin.

Wurzel arvosti vanhaa rock n rollia ja bluesia, hän mainitsi sankarikseen Muddy Watersin. Eipä Wurzel mikään sen kummempi kitarasankari ollut mutta hänen soitossaan oli kuitenkin juurevaa otetta ja Motörheadiin sopivaa rosoista räimintää.

Phil Campbell on puhtaasti heavy metal kitaristi jonka musiikillinen tausta löytyy englantilaisen heavy metalin uudesta aallosta eli 80-luvun alun brittibändeistä kuten Tygers of Pan Tang ja Persian Risk, jonka jäsen Phil oli. Metallista vingutusta vailla minkäänlaista omaa persoonaa. Phil osaa soittaa kitaraa. Aivan samalla tavalla kuin miljoona muutakin kitaristia. Ongelmana siis täydellinen oman musiikillisen persoonan puute. Ellei sellaisena sitten voi pitää Philin nykyistä tapaa turmella vanhoja klassikkoja konserteissa soittamalla puolet ajasta jotain aivan muuta kuin mitä kyseisen kappaleen studioversio pitää sisällään.

Lemmy ei tee musiikkia. Eddie Clarke, Brian Robertson, Wurzel, Phil Campbell ja Mikkey Dee ovat aina antaneet Lemmylle valmiit kappaleet joita on sitten muokattu sopiviksi Lemmyn bassolle sekä hänen kirjoittamilleen sanoituksille. Eddien riffit tuottivat sellaisia kappaleita kuin "Bomber" ja "Ace of Spades", kappaleita joita edelleen soitetaan jokaisessa Motörhead konsertissa. Nykyiset Campbellin ja Deen tekemät kappaleet ovat minusta melko persoonattomia verrattuna tuon "klassisen kokoonpanon" tuotantoon.

Muuten, youtubesta löytyy mielenkiintoisia Motörhead videoita haulla Motörhead Husula. Motörhead Husulassa armon vuonna 1984 - varsinaisia arkistojen aarteita.

Lue lisää

Aika paljon olet oikeassa.

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

pitäisi vielä perustellakin? No mikä ettei.

Olen kyllä joskus kuunnellut "On Parole" levyä mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten lähde kommentoimaan Larry Wallisin kitarointia.

Fast Eddiellä oli vahva oma musiikillinen persoona, toisin sanoen hänellä oli aivan oma tyylinsä soittaa. Eddie ei ollut heavy metal kitaristi, hänen musiikillinen taustansa oli rhythm & blues. Huomattavaa Eddiessä on juuri tämä omintakeisuus ja omilla säännöillä soittaminen. Siinä mielessä samanlainen kitaristi kuin Jimi Hendrix ja olihan Eddie soittanut samassa bändissä kuin Hendrix, joskaan ei samaan aikaan. Kyseessä siis Curtis Knightin r & b bändi. Eddien oman bändin Fastwayn kaksi ensimmäistä levyä eivät ole hullumpia nekään.

Brian Robertson tunnetaan edelleen Thin Lizzyn kitaristina ja häntä pidetään yleisesti virtuoosina, melodisen hard rock kitaran taiturina. Brian on oikea muusikko, monipuolinen ja aidosti musikaalinen kitaristi jonka soolot Motörheadin levyllä "Another Perfect Day" ovat mielestäni loistavia. Brianin Thin Lizzyn jälkeen kokoama bändi Wild Horses on myös tutustumisen arvoinen, vaikka bändi popin suuntaan kallistuikin.

Wurzel arvosti vanhaa rock n rollia ja bluesia, hän mainitsi sankarikseen Muddy Watersin. Eipä Wurzel mikään sen kummempi kitarasankari ollut mutta hänen soitossaan oli kuitenkin juurevaa otetta ja Motörheadiin sopivaa rosoista räimintää.

Phil Campbell on puhtaasti heavy metal kitaristi jonka musiikillinen tausta löytyy englantilaisen heavy metalin uudesta aallosta eli 80-luvun alun brittibändeistä kuten Tygers of Pan Tang ja Persian Risk, jonka jäsen Phil oli. Metallista vingutusta vailla minkäänlaista omaa persoonaa. Phil osaa soittaa kitaraa. Aivan samalla tavalla kuin miljoona muutakin kitaristia. Ongelmana siis täydellinen oman musiikillisen persoonan puute. Ellei sellaisena sitten voi pitää Philin nykyistä tapaa turmella vanhoja klassikkoja konserteissa soittamalla puolet ajasta jotain aivan muuta kuin mitä kyseisen kappaleen studioversio pitää sisällään.

Lemmy ei tee musiikkia. Eddie Clarke, Brian Robertson, Wurzel, Phil Campbell ja Mikkey Dee ovat aina antaneet Lemmylle valmiit kappaleet joita on sitten muokattu sopiviksi Lemmyn bassolle sekä hänen kirjoittamilleen sanoituksille. Eddien riffit tuottivat sellaisia kappaleita kuin "Bomber" ja "Ace of Spades", kappaleita joita edelleen soitetaan jokaisessa Motörhead konsertissa. Nykyiset Campbellin ja Deen tekemät kappaleet ovat minusta melko persoonattomia verrattuna tuon "klassisen kokoonpanon" tuotantoon.

Muuten, youtubesta löytyy mielenkiintoisia Motörhead videoita haulla Motörhead Husula. Motörhead Husulassa armon vuonna 1984 - varsinaisia arkistojen aarteita.

Lue lisää

En nyt ihan täydellisesti yhdy mielipiteeseesi, mutta olet oikeassa kyllä Robbon ja Fastin suhteen. Minun mielestäni Wizzön aikana on tehty yhäläillä klassikoita, jotka niin ikään löytyvät keikkasetistä. Olet oikeassa Wizzön keikkasoitosta, mutta kuka haluaisi mennä keikalle kuuntelemaan "levyjä". Motörheadhan voisi sinusta soittaa kaikki kappaleet levyltä pleipäkkinä?

En itse Fastia kaipaa, mutta en voi kiistää, etteikö hän olisi ollut hyvä kitaristi. Hänellä oli kyllä loistava riffi-korva :)
(kitaraa itsekkin soitan, joten en ole ihan mutu pohjalla muutenkaan)

Ja Robbosta vielä, että minunkin mielestä Another Perfect Dayltä löytyvät "parhaat" kitarasoolot.

Kyllä musta Wizzö on ihan mies paikallaan. Sen tatsi ja soittotyyli ovat kehittyneet sitten Orgasmatronin ja Rock 'n' Rollin "vingutus" sooloista vähän omaperäisempään suuntaan. En nyt väitä, että Wizzöllä olisi jotenkin kauhean omaperäinen soittotapa. Onhan se aika perus hevikitaristi, toisinkun Fast ja Robbo, kuten mainitsitkin, mutta haittaako se?

Mielestäni suurin osa (ei ihan kaikki(enkä omista Overnight Sensationia) Campbellin aikana tehdyistä kappaleista on hyvinkin iskeviä. Keep on Rockin' Wizzö!

timo11241513213 kirjoitti:

En nyt ihan täydellisesti yhdy mielipiteeseesi, mutta olet oikeassa kyllä Robbon ja Fastin suhteen. Minun mielestäni Wizzön aikana on tehty yhäläillä klassikoita, jotka niin ikään löytyvät keikkasetistä. Olet oikeassa Wizzön keikkasoitosta, mutta kuka haluaisi mennä keikalle kuuntelemaan "levyjä". Motörheadhan voisi sinusta soittaa kaikki kappaleet levyltä pleipäkkinä?

En itse Fastia kaipaa, mutta en voi kiistää, etteikö hän olisi ollut hyvä kitaristi. Hänellä oli kyllä loistava riffi-korva :)
(kitaraa itsekkin soitan, joten en ole ihan mutu pohjalla muutenkaan)

Ja Robbosta vielä, että minunkin mielestä Another Perfect Dayltä löytyvät "parhaat" kitarasoolot.

Kyllä musta Wizzö on ihan mies paikallaan. Sen tatsi ja soittotyyli ovat kehittyneet sitten Orgasmatronin ja Rock 'n' Rollin "vingutus" sooloista vähän omaperäisempään suuntaan. En nyt väitä, että Wizzöllä olisi jotenkin kauhean omaperäinen soittotapa. Onhan se aika perus hevikitaristi, toisinkun Fast ja Robbo, kuten mainitsitkin, mutta haittaako se?

Mielestäni suurin osa (ei ihan kaikki(enkä omista Overnight Sensationia) Campbellin aikana tehdyistä kappaleista on hyvinkin iskeviä. Keep on Rockin' Wizzö!

Lue lisää

Minusta näyttää siltä, noin rockhistoriaa selaillessa, että parhaimmat bändit ovat aina riitaisia ja hajoavat erimielisyyksiinsä. Se tarkoittaa sitä, että bändissä on erilaisia persoonia ja erilaisia näkemyksiä, tuloksena usein hienoa musiikkia siitä huolimatta, että kaverit eivät tule keskenään toimeen. Näin oli Motörheadissakin, Eddie ja Brian eivät tulleet toimeen Lemmyn kanssa mutta ei sitä levyjä kuuntelemalla arvaisi. Motörheadin nykyinen kokoonpano pystyy ilmeisesti toimimaan yhdessä hyvin vaivattomasti, muttei minun mielestäni pysty tekemään kovinkaan mielenkiintoisia levyjä.

Tietysti kokoonpanoon vaikuttavat myös aivan muut seikat kuin se, miten soittaja soitintaan soittaa. Lemmy haluaa pitää Motörheadin liikenteessä joten bändin jäseniltä vaaditaan rocktyöläisen asennetta, täytyy olla aina valmis matkustamaan ja aina valmis esiintymään, täytyy pystyä olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, tahti on kova eivätkä kaikki sellaista jaksa. Joten loppujen lopuksi Motörheadiin ovat sitten jääneet ne soittajat jotka eivät ole kyllästyneet jatkuvaan keikkailuun.

Mielenkiintoista muuten nähdä kuinka kauan Lemmy itse jaksaa pitää yllä nykyistä tahtia. Luulisi, että ikä jo vähän painaa.

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

Minusta näyttää siltä, noin rockhistoriaa selaillessa, että parhaimmat bändit ovat aina riitaisia ja hajoavat erimielisyyksiinsä. Se tarkoittaa sitä, että bändissä on erilaisia persoonia ja erilaisia näkemyksiä, tuloksena usein hienoa musiikkia siitä huolimatta, että kaverit eivät tule keskenään toimeen. Näin oli Motörheadissakin, Eddie ja Brian eivät tulleet toimeen Lemmyn kanssa mutta ei sitä levyjä kuuntelemalla arvaisi. Motörheadin nykyinen kokoonpano pystyy ilmeisesti toimimaan yhdessä hyvin vaivattomasti, muttei minun mielestäni pysty tekemään kovinkaan mielenkiintoisia levyjä.

Tietysti kokoonpanoon vaikuttavat myös aivan muut seikat kuin se, miten soittaja soitintaan soittaa. Lemmy haluaa pitää Motörheadin liikenteessä joten bändin jäseniltä vaaditaan rocktyöläisen asennetta, täytyy olla aina valmis matkustamaan ja aina valmis esiintymään, täytyy pystyä olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, tahti on kova eivätkä kaikki sellaista jaksa. Joten loppujen lopuksi Motörheadiin ovat sitten jääneet ne soittajat jotka eivät ole kyllästyneet jatkuvaan keikkailuun.

Mielenkiintoista muuten nähdä kuinka kauan Lemmy itse jaksaa pitää yllä nykyistä tahtia. Luulisi, että ikä jo vähän painaa.

Lue lisää

Luulen, että Lemmy jatkaa keikkailua hamaan loppuun saakka. Voisitko muuten kaivaa jonkin lähteen väitteellesi: "kitaristit ja rumpalit tekee kappaleet, ja ne sovitetaan sitten Lemmyn sanoituksille (tms.)"

timo11241513213 kirjoitti:

Luulen, että Lemmy jatkaa keikkailua hamaan loppuun saakka. Voisitko muuten kaivaa jonkin lähteen väitteellesi: "kitaristit ja rumpalit tekee kappaleet, ja ne sovitetaan sitten Lemmyn sanoituksille (tms.)"

Lue lisää

No, tuskinpa Lemmy sentään kuolla kupsahtaa lavalle kesken keikan.

Musiikin tekemisestä Motörhead on puhunut lukuisia kertoja - Mikkey Dee kertoilee asiasta esim. haastattelussa jonka saat ruutuun haulla motörhead haastattelu vertigo.

Kyseessä ei siis ole minun väitteeni vaan bändin väite.

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

No, tuskinpa Lemmy sentään kuolla kupsahtaa lavalle kesken keikan.

Musiikin tekemisestä Motörhead on puhunut lukuisia kertoja - Mikkey Dee kertoilee asiasta esim. haastattelussa jonka saat ruutuun haulla motörhead haastattelu vertigo.

Kyseessä ei siis ole minun väitteeni vaan bändin väite.

Lue lisää

Joo, halusin vaan lähteen väitteellesi. Ei nyt keikalle kuole, mutta rundille, paitsi eihän Lemmy kuole ;)

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

pitäisi vielä perustellakin? No mikä ettei.

Olen kyllä joskus kuunnellut "On Parole" levyä mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten lähde kommentoimaan Larry Wallisin kitarointia.

Fast Eddiellä oli vahva oma musiikillinen persoona, toisin sanoen hänellä oli aivan oma tyylinsä soittaa. Eddie ei ollut heavy metal kitaristi, hänen musiikillinen taustansa oli rhythm & blues. Huomattavaa Eddiessä on juuri tämä omintakeisuus ja omilla säännöillä soittaminen. Siinä mielessä samanlainen kitaristi kuin Jimi Hendrix ja olihan Eddie soittanut samassa bändissä kuin Hendrix, joskaan ei samaan aikaan. Kyseessä siis Curtis Knightin r & b bändi. Eddien oman bändin Fastwayn kaksi ensimmäistä levyä eivät ole hullumpia nekään.

Brian Robertson tunnetaan edelleen Thin Lizzyn kitaristina ja häntä pidetään yleisesti virtuoosina, melodisen hard rock kitaran taiturina. Brian on oikea muusikko, monipuolinen ja aidosti musikaalinen kitaristi jonka soolot Motörheadin levyllä "Another Perfect Day" ovat mielestäni loistavia. Brianin Thin Lizzyn jälkeen kokoama bändi Wild Horses on myös tutustumisen arvoinen, vaikka bändi popin suuntaan kallistuikin.

Wurzel arvosti vanhaa rock n rollia ja bluesia, hän mainitsi sankarikseen Muddy Watersin. Eipä Wurzel mikään sen kummempi kitarasankari ollut mutta hänen soitossaan oli kuitenkin juurevaa otetta ja Motörheadiin sopivaa rosoista räimintää.

Phil Campbell on puhtaasti heavy metal kitaristi jonka musiikillinen tausta löytyy englantilaisen heavy metalin uudesta aallosta eli 80-luvun alun brittibändeistä kuten Tygers of Pan Tang ja Persian Risk, jonka jäsen Phil oli. Metallista vingutusta vailla minkäänlaista omaa persoonaa. Phil osaa soittaa kitaraa. Aivan samalla tavalla kuin miljoona muutakin kitaristia. Ongelmana siis täydellinen oman musiikillisen persoonan puute. Ellei sellaisena sitten voi pitää Philin nykyistä tapaa turmella vanhoja klassikkoja konserteissa soittamalla puolet ajasta jotain aivan muuta kuin mitä kyseisen kappaleen studioversio pitää sisällään.

Lemmy ei tee musiikkia. Eddie Clarke, Brian Robertson, Wurzel, Phil Campbell ja Mikkey Dee ovat aina antaneet Lemmylle valmiit kappaleet joita on sitten muokattu sopiviksi Lemmyn bassolle sekä hänen kirjoittamilleen sanoituksille. Eddien riffit tuottivat sellaisia kappaleita kuin "Bomber" ja "Ace of Spades", kappaleita joita edelleen soitetaan jokaisessa Motörhead konsertissa. Nykyiset Campbellin ja Deen tekemät kappaleet ovat minusta melko persoonattomia verrattuna tuon "klassisen kokoonpanon" tuotantoon.

Muuten, youtubesta löytyy mielenkiintoisia Motörhead videoita haulla Motörhead Husula. Motörhead Husulassa armon vuonna 1984 - varsinaisia arkistojen aarteita.

Lue lisää

Sinä päivänä kun Motörhead alkaa soittamaan melodista hard rockia,niin vedän itseni kiikkuun.1991-1993(arvosana 6,5) tehtiin suurimmaksi osaksi silkkaa tuubaa yrittäen miellyttää (suurta)yleisöä.Another perfect day(arvosana 7) oli sellaista tilulilua,jota voi kuunnella silloin tällöin,mutta ei joka viikko.Yngwie Malmsteen tyylinen musiikki ei sovi moottoripäihin,joka on peruspaahtoa.Biisien tekoa voi katsella viimeisimillä Live dvd:illä.Täyden kympin levyä ei ole tullut,eikä enään tule.Mutta kaikki ostan mitä siltä suunnalta tulee,paitsi alkuvuosien Anttila kamaa.Toivon tämän kokoonpanon olevan viimeinen.

Lemmy forever kirjoitti:

Sinä päivänä kun Motörhead alkaa soittamaan melodista hard rockia,niin vedän itseni kiikkuun.1991-1993(arvosana 6,5) tehtiin suurimmaksi osaksi silkkaa tuubaa yrittäen miellyttää (suurta)yleisöä.Another perfect day(arvosana 7) oli sellaista tilulilua,jota voi kuunnella silloin tällöin,mutta ei joka viikko.Yngwie Malmsteen tyylinen musiikki ei sovi moottoripäihin,joka on peruspaahtoa.Biisien tekoa voi katsella viimeisimillä Live dvd:illä.Täyden kympin levyä ei ole tullut,eikä enään tule.Mutta kaikki ostan mitä siltä suunnalta tulee,paitsi alkuvuosien Anttila kamaa.Toivon tämän kokoonpanon olevan viimeinen.

Lue lisää

Tosin 1916 on oma suosikkini, eikä mitään tuubaa todellakaan. March nyt kyllä onkin jo sitä itseään.

nnnnimimerkkiiiiiii kirjoitti:

Tosin 1916 on oma suosikkini, eikä mitään tuubaa todellakaan. March nyt kyllä onkin jo sitä itseään.

en nyt kyllä sanoisi kappale March or Die:n viihdyttävän suurtayleisöä. Hyvä levy, niinkuin kaikki muutkin.

timo11241513213 kirjoitti:

en nyt kyllä sanoisi kappale March or Die:n viihdyttävän suurtayleisöä. Hyvä levy, niinkuin kaikki muutkin.

Kyllä se March Or Die lettu on Motörheadin kataloogin heikoimpia teoksia. Tietty makuasiat ovat aina yksilöllisiä of koorse.

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

pitäisi vielä perustellakin? No mikä ettei.

Olen kyllä joskus kuunnellut "On Parole" levyä mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten lähde kommentoimaan Larry Wallisin kitarointia.

Fast Eddiellä oli vahva oma musiikillinen persoona, toisin sanoen hänellä oli aivan oma tyylinsä soittaa. Eddie ei ollut heavy metal kitaristi, hänen musiikillinen taustansa oli rhythm & blues. Huomattavaa Eddiessä on juuri tämä omintakeisuus ja omilla säännöillä soittaminen. Siinä mielessä samanlainen kitaristi kuin Jimi Hendrix ja olihan Eddie soittanut samassa bändissä kuin Hendrix, joskaan ei samaan aikaan. Kyseessä siis Curtis Knightin r & b bändi. Eddien oman bändin Fastwayn kaksi ensimmäistä levyä eivät ole hullumpia nekään.

Brian Robertson tunnetaan edelleen Thin Lizzyn kitaristina ja häntä pidetään yleisesti virtuoosina, melodisen hard rock kitaran taiturina. Brian on oikea muusikko, monipuolinen ja aidosti musikaalinen kitaristi jonka soolot Motörheadin levyllä "Another Perfect Day" ovat mielestäni loistavia. Brianin Thin Lizzyn jälkeen kokoama bändi Wild Horses on myös tutustumisen arvoinen, vaikka bändi popin suuntaan kallistuikin.

Wurzel arvosti vanhaa rock n rollia ja bluesia, hän mainitsi sankarikseen Muddy Watersin. Eipä Wurzel mikään sen kummempi kitarasankari ollut mutta hänen soitossaan oli kuitenkin juurevaa otetta ja Motörheadiin sopivaa rosoista räimintää.

Phil Campbell on puhtaasti heavy metal kitaristi jonka musiikillinen tausta löytyy englantilaisen heavy metalin uudesta aallosta eli 80-luvun alun brittibändeistä kuten Tygers of Pan Tang ja Persian Risk, jonka jäsen Phil oli. Metallista vingutusta vailla minkäänlaista omaa persoonaa. Phil osaa soittaa kitaraa. Aivan samalla tavalla kuin miljoona muutakin kitaristia. Ongelmana siis täydellinen oman musiikillisen persoonan puute. Ellei sellaisena sitten voi pitää Philin nykyistä tapaa turmella vanhoja klassikkoja konserteissa soittamalla puolet ajasta jotain aivan muuta kuin mitä kyseisen kappaleen studioversio pitää sisällään.

Lemmy ei tee musiikkia. Eddie Clarke, Brian Robertson, Wurzel, Phil Campbell ja Mikkey Dee ovat aina antaneet Lemmylle valmiit kappaleet joita on sitten muokattu sopiviksi Lemmyn bassolle sekä hänen kirjoittamilleen sanoituksille. Eddien riffit tuottivat sellaisia kappaleita kuin "Bomber" ja "Ace of Spades", kappaleita joita edelleen soitetaan jokaisessa Motörhead konsertissa. Nykyiset Campbellin ja Deen tekemät kappaleet ovat minusta melko persoonattomia verrattuna tuon "klassisen kokoonpanon" tuotantoon.

Muuten, youtubesta löytyy mielenkiintoisia Motörhead videoita haulla Motörhead Husula. Motörhead Husulassa armon vuonna 1984 - varsinaisia arkistojen aarteita.

Lue lisää

Tuollainen lause pistää silmään, koska kyllähän herra Kilmister tekee musiikkia, monessakin mielessä. Onhan hän säveltänyt (jos se on mielestäsi "tekemistä") mm. yhden Ozzy Osbournen suurimmista hiteistä viime vuosilta.

Mitä on musiikin tekeminen?

Huhhahhei kirjoitti:

Tuollainen lause pistää silmään, koska kyllähän herra Kilmister tekee musiikkia, monessakin mielessä. Onhan hän säveltänyt (jos se on mielestäsi "tekemistä") mm. yhden Ozzy Osbournen suurimmista hiteistä viime vuosilta.

Mitä on musiikin tekeminen?

Lue lisää

Mitä on musiikin tekeminen? Musiikin tekeminen on musiikin säveltämistä.

Internet on hyvä väline faktojen tarkistamiseen. Tällä kertaa internet kertoo meille, että Lemmy Kilmister on kirjoittanut sanoituksia Ozzy Osbournen levyille "No More Tears" ja "Ozzmosis". Internet kertoo meille myös, ettei Lemmy Kilmister ole osallistunut kyseisten levyjen musiikin säveltämiseen.

Huhhahhei kirjoitti:

Tuollainen lause pistää silmään, koska kyllähän herra Kilmister tekee musiikkia, monessakin mielessä. Onhan hän säveltänyt (jos se on mielestäsi "tekemistä") mm. yhden Ozzy Osbournen suurimmista hiteistä viime vuosilta.

Mitä on musiikin tekeminen?

Lue lisää

Lemmy kirjotteli jotain sanotuksia Ozzylle mun tietääkseni viimeksi Ozzmosis levylle mikä ilmesety vuonna 1995. Vai mikä tää viime vuosien suuri hitti on??

Ozzzy kirjoitti:

Lemmy kirjotteli jotain sanotuksia Ozzylle mun tietääkseni viimeksi Ozzmosis levylle mikä ilmesety vuonna 1995. Vai mikä tää viime vuosien suuri hitti on??

Herra Kilmisterin säveltämä ja Ozzy Osbournen esittämä viime vuosien suuri hitti on tietenkin "Paranoid".

Herra Kilmisterin kuulusta sävellyskynästä ovat lähtöisin myös viime vuosien suuret hitit "Stairway To Heaven" ja "Smoke On The Water".

Mitä suurten (viime vuosien) hittien säveltämiseen tulee, ei ole herra Kilmisterin voittanutta.

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

Herra Kilmisterin säveltämä ja Ozzy Osbournen esittämä viime vuosien suuri hitti on tietenkin "Paranoid".

Herra Kilmisterin kuulusta sävellyskynästä ovat lähtöisin myös viime vuosien suuret hitit "Stairway To Heaven" ja "Smoke On The Water".

Mitä suurten (viime vuosien) hittien säveltämiseen tulee, ei ole herra Kilmisterin voittanutta.

Lue lisää

mielestäsi Smoke on the water sävellyksellisesti jotenkin suurikin saavutus? Maailman yksinkertaisimpaan riffiin (jonka muuten alunperin on säveltänyt herra nimeltään Carlos Lyra, biisin nimi Maria Moite, alkuperäisenä esittäjänään Gil Evansin orkesteri solistinaan Astrud Gilberto, heiltä Blackmore riffin pölli) perustuva biisi. Mikä ei yhtään tee biisiä sen huonommaksi, mutta osoittaa melkoista snobismia väittää sitä jotenkin "hienommaksi" kuin jotain vähintään yhtä yksinkertaista Motörheadin biisiä, otetaan nyt vaikkapa ensialbuminsa nimikappale. Joka muuten on tuon musiikista näköjään mitääntietämättömän herra Kilmisterin yksin tekemä, kuten ovat melko monet muutkin biisit.

Samoin turhankin suuria yhtäläisyyksiä on kuultavissa Zeppelinin Stairway to heavenin ja sitä palon aiemmin levytetyn Spiritin Tarkus-biisin kanssa. Ja kaikkihin tietävät, että Zeppelin on lainaillut yhtä sieltä, toista täältä... Esimerkkinä vaikkapa The Lemon song, joka on hävyttömän suora plagiaatti Willie Dixonilta. Yms. Mikä sekään ei minua häiritse. Tuskin häiritsee myöskään herroja Page ja Plant. Tai Kilmister, vaikkei asiaan liitykään.

Paranoid muuten on "sävelletty" alle tunnissa, studioajan loppuessa, koska levylle tarvittiin vielä yksi biisi. Levylle, jonka nimeksi piti alunperin tulla War Pigs, eikä Paranoid, jota herrat pitivät silkkana täytepalana.

Musiikin tekeminen on paljon, paljon muutakin kuin säveltämistä. Suurin osa muusikoistahan ei edes osaa säveltää.

Etkä viitsisi opettaa isääsi naimaan.

Huhhahhei kirjoitti:

mielestäsi Smoke on the water sävellyksellisesti jotenkin suurikin saavutus? Maailman yksinkertaisimpaan riffiin (jonka muuten alunperin on säveltänyt herra nimeltään Carlos Lyra, biisin nimi Maria Moite, alkuperäisenä esittäjänään Gil Evansin orkesteri solistinaan Astrud Gilberto, heiltä Blackmore riffin pölli) perustuva biisi. Mikä ei yhtään tee biisiä sen huonommaksi, mutta osoittaa melkoista snobismia väittää sitä jotenkin "hienommaksi" kuin jotain vähintään yhtä yksinkertaista Motörheadin biisiä, otetaan nyt vaikkapa ensialbuminsa nimikappale. Joka muuten on tuon musiikista näköjään mitääntietämättömän herra Kilmisterin yksin tekemä, kuten ovat melko monet muutkin biisit.

Samoin turhankin suuria yhtäläisyyksiä on kuultavissa Zeppelinin Stairway to heavenin ja sitä palon aiemmin levytetyn Spiritin Tarkus-biisin kanssa. Ja kaikkihin tietävät, että Zeppelin on lainaillut yhtä sieltä, toista täältä... Esimerkkinä vaikkapa The Lemon song, joka on hävyttömän suora plagiaatti Willie Dixonilta. Yms. Mikä sekään ei minua häiritse. Tuskin häiritsee myöskään herroja Page ja Plant. Tai Kilmister, vaikkei asiaan liitykään.

Paranoid muuten on "sävelletty" alle tunnissa, studioajan loppuessa, koska levylle tarvittiin vielä yksi biisi. Levylle, jonka nimeksi piti alunperin tulla War Pigs, eikä Paranoid, jota herrat pitivät silkkana täytepalana.

Musiikin tekeminen on paljon, paljon muutakin kuin säveltämistä. Suurin osa muusikoistahan ei edes osaa säveltää.

Etkä viitsisi opettaa isääsi naimaan.

Lue lisää

Palsta näyttää kuolleelta, mutta ilmestyit kuin ilmestyitkin paikalle heti kun kommenttiasi kommentoitiin - ja ärhäkkänä kuin tietokilpailun voittanut ampiainen.

Mistä tässä nyt puhuttiinkaan? Ai niin, Lemmystä.

No, Lemmy on esiintyjä. Hänellä on voimakas esiintymistarve ja kyky järjestää itselleen sopivat puitteet esiintyä. Myös sanoittaminen on Lemmylle tärkeää, joten häntä voinee pitää eräänlaisena rockrunoilijana. En kuitenkaan pitäisi Lemmyä muusikkona. Hänen tapansa soittaa bassoa on olennainen osa Motörheadin persoonallisuutta, mutten kuvailisi sitä musiikilliseksi suoritukseksi. Hänen äänensä on Motörheadin ääni, mutten kuvailisi sitä laulamiseksi. Lemmystä säveltäjänä ei voine sanoa juuri mitään. Näin ollen Motörheadissa on aina ollut kyse siitä keiden kanssa Lemmy kulloinkin on soittanut. Kyse on aina ollut kitaristeista joiden riffeistä kappaleet ovat syntyneet. Fast Eddien aikana Motörhead kuulosti Fast Eddieltä, Brian Robertsonin aikana Brian Robertsonilta, ja nykyinen bändi kuulostaa Phil Campbellilta. Ja onko asia minulle jonkinlainen ongelma? On. Koska Campbellilta ei löydy omaa musiikillista persoonaa ei nykyisessä Motörheadissa enää ole muuta ainutlaatuista kuin Lemmyn kieltämättä ainutlaatuinen ääni.

Tietysti musiikista puhuttaessa puhutaan aina enemmän tai vähemmän makuasioista mutta oma mielipiteeni on, että Kilmister/Clarke/Taylor-kokoonpanossa oli taikaa jota nykyisessä kokoonpanossa ei yksinkertaisesti ole.

Motörheadin kitaristit kirjoitti:

pitäisi vielä perustellakin? No mikä ettei.

Olen kyllä joskus kuunnellut "On Parole" levyä mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten lähde kommentoimaan Larry Wallisin kitarointia.

Fast Eddiellä oli vahva oma musiikillinen persoona, toisin sanoen hänellä oli aivan oma tyylinsä soittaa. Eddie ei ollut heavy metal kitaristi, hänen musiikillinen taustansa oli rhythm & blues. Huomattavaa Eddiessä on juuri tämä omintakeisuus ja omilla säännöillä soittaminen. Siinä mielessä samanlainen kitaristi kuin Jimi Hendrix ja olihan Eddie soittanut samassa bändissä kuin Hendrix, joskaan ei samaan aikaan. Kyseessä siis Curtis Knightin r & b bändi. Eddien oman bändin Fastwayn kaksi ensimmäistä levyä eivät ole hullumpia nekään.

Brian Robertson tunnetaan edelleen Thin Lizzyn kitaristina ja häntä pidetään yleisesti virtuoosina, melodisen hard rock kitaran taiturina. Brian on oikea muusikko, monipuolinen ja aidosti musikaalinen kitaristi jonka soolot Motörheadin levyllä "Another Perfect Day" ovat mielestäni loistavia. Brianin Thin Lizzyn jälkeen kokoama bändi Wild Horses on myös tutustumisen arvoinen, vaikka bändi popin suuntaan kallistuikin.

Wurzel arvosti vanhaa rock n rollia ja bluesia, hän mainitsi sankarikseen Muddy Watersin. Eipä Wurzel mikään sen kummempi kitarasankari ollut mutta hänen soitossaan oli kuitenkin juurevaa otetta ja Motörheadiin sopivaa rosoista räimintää.

Phil Campbell on puhtaasti heavy metal kitaristi jonka musiikillinen tausta löytyy englantilaisen heavy metalin uudesta aallosta eli 80-luvun alun brittibändeistä kuten Tygers of Pan Tang ja Persian Risk, jonka jäsen Phil oli. Metallista vingutusta vailla minkäänlaista omaa persoonaa. Phil osaa soittaa kitaraa. Aivan samalla tavalla kuin miljoona muutakin kitaristia. Ongelmana siis täydellinen oman musiikillisen persoonan puute. Ellei sellaisena sitten voi pitää Philin nykyistä tapaa turmella vanhoja klassikkoja konserteissa soittamalla puolet ajasta jotain aivan muuta kuin mitä kyseisen kappaleen studioversio pitää sisällään.

Lemmy ei tee musiikkia. Eddie Clarke, Brian Robertson, Wurzel, Phil Campbell ja Mikkey Dee ovat aina antaneet Lemmylle valmiit kappaleet joita on sitten muokattu sopiviksi Lemmyn bassolle sekä hänen kirjoittamilleen sanoituksille. Eddien riffit tuottivat sellaisia kappaleita kuin "Bomber" ja "Ace of Spades", kappaleita joita edelleen soitetaan jokaisessa Motörhead konsertissa. Nykyiset Campbellin ja Deen tekemät kappaleet ovat minusta melko persoonattomia verrattuna tuon "klassisen kokoonpanon" tuotantoon.

Muuten, youtubesta löytyy mielenkiintoisia Motörhead videoita haulla Motörhead Husula. Motörhead Husulassa armon vuonna 1984 - varsinaisia arkistojen aarteita.

Lue lisää

Olis muuten toi Alppu siis Albert Järvinen ollu paras Motörheadin kitaristi jos olis liittyny bändiin

sanonvaan kirjoitti:

Olis muuten toi Alppu siis Albert Järvinen ollu paras Motörheadin kitaristi jos olis liittyny bändiin

tuskin.

Alppu olis ilman muuta ollut Motörhead kitaraosaston eliittiä. Musatyyli vaan ei oikein ehkäpä olisi istunut, että paahdetaan koko ajan kuin viimeistä henkäystä.
Biisi ei kerkiä kehittyä, kun se on jo loppu.
En diggaa erityisesti Motörheadista, mutta Lemmyn asennetta ja tekemisen tasoa ihailen.
Kepeät mullat, Lemmy.

Kyllä Phil Campbell on paras

Fast Eddie2 kirjoitti:

Kyllä Phil Campbell on paras

Phil Campbell on mielestäni parempi kuin taas yliarvostettu Slash. Phil antaa kitaralle kyytiä joka sekunti, kun taas Slashillä joskus joku olematon soolo. Näin Slashin vuosi sitten ja lähdin ennen konsertin loppua pois.

No nyt on kai sitten humpat humpattu. Kaksi peruutusta putkeen. No jaa. Onhan levyt...

Vai Neil Young? Taidat olla lampuri kun pidät määkimisestä...

Njoumään kirjoitti:

Vai Neil Young? Taidat olla lampuri kun pidät määkimisestä...

seon taas et mist tykkää, nääs, eddieoli vähä homompi phillissä on sit taas jotai armeijaameininkii, etei iha hippi oo eikä homo