Totuus ammattikorkeakoulusta

Yhdyn edelliseen vittauksessa naispuoliseen suvunjatkamiselimeen.

Opiskelen insinööriksi Suomen pääkaupunkina olleessa kaupungissa olevassa AMK:ssa ja saatan kuvailla kokemusta harmittavaiseksi.

En toki voi syyttää muita kuin itseäni, kun en tajunnut ensimmäisen vuoden aikana lopettaa, mutta onhan tämä toiminta ihan järjetöntä kuraa.

Opiskelen neljättä vuotta ja äly vielä toimii, en ole lopullisesti insinööriytynyt, joten kuvailen lyhyesti tilannettani:
Hain ja pääsin haluamaani suuntautumisvaihtoehtoon, mutta koska suuntautumisvaihtoehdosta vastaava henkilö on myös toimialueen (tai mikä se hieno imike onkaan) vastaava, ei suuntautumisvaihtoehdon mukaista opetusta järjestetä. Tämän olemattoman suuntautumisvaihtoehdon seurauksena minut on dumpattu johonkin, mitä en ole hakenut, eikä minua kiinnosta.

Samassa oppilaitoksessa on muös suurena innostuksen lähteenä ollut ongelmalähtöinen opiskelu. Ideana on, että oppijalle esitetään ongelma, johon ohjatusti hankitaan ratkaisu. Ei meillä. Käytännössä kaksi ensimmäistä vuotta meni copy-paste raporttien (wikipediasta lähinnä) tekemiseen.

Johtopäätös, kuten Nikke Knatterton sanoisi, ei kannata. Mene ennemmin yliopistoon, jos haluat oppia jotain, mitä työelämässä voisi hyödyntää.