Masennuksesta

tuli mieleeni, että onko terveyskeskuksella lääkäri tutkinut teidän kilpirauhasarvoja?
vaikutti paljon siltä, että ei ole psyykkeestä kiinni tarmokkuus. oletteko kuullut kilpirauhasen vaikutuksista?
rankkaa kun on masennus ja paniikki yhtäaikaa. paniikkihäiriöistä en tiedä, mutta halusin vain mainita siitä kilpirauhasesta.
älä luovuta. voimia suhteeseenne!

Kuulostat ahdistuneelta ja toivut varmasti nyt otat kaiken avun vastaan minkä saat lääkkein ja terapion cipramil on hyvä lääke jolla on vähän sivuoireita ja muista ,kun alkaa helpottaa älä lopeta lääkitystä ja terapiaa vaan jatka ja ota kaikki hyöty irti minkä saat .
Muista vitamiinit ja kunnonruoka c,b rautaa depottina, kalaöljyä, magneesiumia ja isoja-anoksia tuplat normaaleista ja liiku niin paljon kun voit ja viellä enemmän .

Otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin tekemisen
kautta laittamaan itseäni kuntoon.
Aloitin ensin kotiaskareista jotka oli jäänyt
tekemättä kun ei huvittanut/ jaksanut, sitten otin
vanhoihin pelikevereihin yhteyttä ja aloitin erilaiset pallopelit uudestaan ( ekat kerrat tervanjuontia mutta muutaman kerran jälkeen peli-ilo taas löytyi, lisäksi rupesin käymään salilla, josta sain voimaa ja itseluottamusta valtavasti
(muutkin huomas) tämän kaiken johdosta kaikki rupesi loksahtelemaan itsestään paikoilleen unihäiriöt loppui kun oli sen verran itseään väsyttänyt ettei enää heräillytkään yöllä, eli itseään pitää huoltaa ja arvostaa, eikä murehtia
kaiken maailman asioita.

mulla mailma rojahti niskaan kertaheitolla.mullakin lääkkeenä oxepam 25mg ja citalopram.väsyttää vaan koko ajan mutta en saa unta,ruokaa en ole syönyt kahteen viikkoon juan vaan kasvis ja kanaliemiä koska mikään kiinteä ei pysy sisällä.mäkin olen miettinyt et johtuuko väsymys ja vapina lääkkeist vai syämättömyydestä.

Moi,
mulla oli lähes samanlaiset vaivat ja osittain on vieläkin. En jaksanut tehdä melkein mitään ja KAIKKI meni täysin päin helvettiä. Myös tuo vapina ja ruokahaluttomuus kuuluivat asiaan eikä ne johtuneet mistään lääkkeistä.
Sitten sain apua ja lääkkeitä ja nyt suunta on taas hiljalleen ylöspäin. Suosittelen syömään kunnolla, jos vaan millään pystyy ja käyttämään reilusti niitä lääkkeitä, mulla ainakin autto ja sitten kun tulee semmonen olo, että jotain jo pystyisi tekemään, niin urheile ja touhua kaikkea mitä jaksat. Toinen tärkeä juttu on kanssa, että älä stressaa ton masennuksen suhteen. Anna itsellesi lupa olla sairas ja jos et jaksa niin sitten et. Ei se mitään.

Kyllä sä paranet, vaikka siinä voi jonkun aikaa mennäkin. Älä vaivu epätoivoon. T. M22

Moi!
Oireesi ovat samanlaiset, kuin minulla. Voin vaan kertoa, että kyllä siitä selviää. Itse sairastan pakko oireista masennusta. Olen sairastanut jo monta vuotta, mutta oireet paheni toisen lapsen syntymän jälkeen. En päässyt sängystä ylös ja oksentelin. Itse asiassa en uskaltanut nousta ylös. Lääkityksen ja terapian ansiosta olen vielä tässä. Lopetin lääkityksen jo kaksi kuukautta sitten, en vielä ole terve, mutta painoni on noussut ihan hyvin ja jaksan jo ajatella huomista. Terapiaa minulla on jäljellä vielä paljon vaikka joinain päivinä tuntuukin jo että en sitä enää tarvitse, mutta hoito kannattaa kuitenkin jatkaa loppuun. Et ole yksin masennusta sairastaa todella moni. Toivottavasti jaksat. Masennuksesta selviää, mutta se voi viedä kauankin. Toivon kaikille parempaa huomista. Yrittäkää jaksaa. Masennuksesta paranee kun vaan jaksaa uskoa siihen. Jonain päivänä sinunkin olo on jo paljon parempi. Anna itsellesi aikaa. =)

heippa taa nykyaika on sellasta etta yks jos toinenkin vasyy sillon kannattaa ottaa iisimmin ja kayda laakarilla kannattaa ottaa vaan iisisti ja vaha funtsii mihin pystyy ja mihin ei ehka helpommin sanottu ku tehty mutta kannattaa yritta ainakin kannataa yrittaa rauhoittua ensin ja ottaa aikaa itselleen

Kokeile ihmeessä homeopatiaa!! Olen saanut suuren avun pelkoihin ja masennukseen kukkatipoista. Moni tyrmää aluksi että mitä ihmeen kukkatippoja, mutta voin sanoa 100% että toimii!! Eivätkä maksa kuin n. 6-11€.