Ruotsi on näihin päiviin asti ollut esimerkki epädemokraattisesta ja syrjimisen hyveeksi kehittäneestä yhteiskunnasta.
Kaarle XI, Ruotsin kuningas vuosina 1660-1697, määritteli aikansa suomalaisia seuraavasti:"de finnar och finskor, som inte reser till staden och har inga commercier med de svenske,är, som man säger, rama finnar" ['ne suomalaiset miehet ja naiset, jotka eivät käykaupungissa tekemässä kauppaa, ovat, kuten täällä on tapana sanoa, vain pelkkiä suomalaisia'] (Rosén 1966: 331).
Esimerkiksi värmlanninsuomalaisille ei järjestetty minkäänlaisia suomenkielisiä palveluja koko heidän olemassaolon historian aikana.
(Jutikkala 1965, Salminen 1906).
Ruotsi suoritti täydellisen kielellisen kansanmurhan Keski-Ruotsin suomalaisseuduilla niin,että kun Urho Kekkonen vieraili 1960-luvulla Värmlannissa hänelle esiteltiin viimeisenä suomea puhuvana (vaan ei kirjoittavana ja lukevana) mies josta käytettiin nimeä Niitty-Jussi.
1800-luvulla kun muualla siirrytiin liberaalimpaan suntaan ja valtiota kehitettiin demokraattisemmaksi mentiin Ruotsissa päinvastaiseen suuntaan:
Vuonna 1888 perustettiin suomenkielisille lapsille kouluja joissa ei saanut opiskella suomeksi vaan ruotsiksi. Tuo vuosi oli tietoisen epädemokraattisen politiikan eräs osa-alue vain.
Ruotsi käytti jo tuolloin samaa menetelmää kuin nykyäänkin. Ruotsinkieliset koulut edullisin taloudellisin ehdoin. Koulut saivat valtion taloudellista tukea sillä ehdolla, että opetus tapahtui pelkästään ruotsin kielellä. Ts. jos koulussa opiskeltiin suomeksi ei koulu saanut valtionapua. Nykyään sama metodi toimii siten,että suomenkieliset koulut saavat alennettua valtioapua tai kouluja ei kunta perusta ollenkaan.
Samalla tavoin kuin koulujen valtionapu vietiin pois jos niissä opetettiin suomeksi niin sama koski kirjastoja. Jos kirjasto hankki suomenkielisiä kirjoja se menetti valtionapunsa.
Norbottenin maaherra, Husberg, saattoi jo vuonna 1897 raportoida kuninkaalle, että ruotsin kieli oli voittanut niin paljon alaa, että ruotsin ja suomen kielten suhteet olivat ruotsin kielelle eduksi.
Haaparannalle perustettin v. 1875 alakansakouluseminaari epädemokraattisten ruotsalaistamispyrkimyksien edistämiseksi.
Edelleenkään Ruotsissa ei ole pysyvää opettajakoulutusta suomen kielellä. Silti tälläkin palstalla on joillakin otsaa väittää Ruotsia edistykselliseksi valtioksi.
Kaarle XI, Ruotsin kuningas vuosina 1660-1697, määritteli aikansa suomalaisia seuraavasti:"de finnar och finskor, som inte reser till staden och har inga commercier med de svenske,är, som man säger, rama finnar" ['ne suomalaiset miehet ja naiset, jotka eivät käykaupungissa tekemässä kauppaa, ovat, kuten täällä on tapana sanoa, vain pelkkiä suomalaisia'] (Rosén 1966: 331).
Esimerkiksi värmlanninsuomalaisille ei järjestetty minkäänlaisia suomenkielisiä palveluja koko heidän olemassaolon historian aikana.
(Jutikkala 1965, Salminen 1906).
Ruotsi suoritti täydellisen kielellisen kansanmurhan Keski-Ruotsin suomalaisseuduilla niin,että kun Urho Kekkonen vieraili 1960-luvulla Värmlannissa hänelle esiteltiin viimeisenä suomea puhuvana (vaan ei kirjoittavana ja lukevana) mies josta käytettiin nimeä Niitty-Jussi.
1800-luvulla kun muualla siirrytiin liberaalimpaan suntaan ja valtiota kehitettiin demokraattisemmaksi mentiin Ruotsissa päinvastaiseen suuntaan:
Vuonna 1888 perustettiin suomenkielisille lapsille kouluja joissa ei saanut opiskella suomeksi vaan ruotsiksi. Tuo vuosi oli tietoisen epädemokraattisen politiikan eräs osa-alue vain.
Ruotsi käytti jo tuolloin samaa menetelmää kuin nykyäänkin. Ruotsinkieliset koulut edullisin taloudellisin ehdoin. Koulut saivat valtion taloudellista tukea sillä ehdolla, että opetus tapahtui pelkästään ruotsin kielellä. Ts. jos koulussa opiskeltiin suomeksi ei koulu saanut valtionapua. Nykyään sama metodi toimii siten,että suomenkieliset koulut saavat alennettua valtioapua tai kouluja ei kunta perusta ollenkaan.
Samalla tavoin kuin koulujen valtionapu vietiin pois jos niissä opetettiin suomeksi niin sama koski kirjastoja. Jos kirjasto hankki suomenkielisiä kirjoja se menetti valtionapunsa.
Norbottenin maaherra, Husberg, saattoi jo vuonna 1897 raportoida kuninkaalle, että ruotsin kieli oli voittanut niin paljon alaa, että ruotsin ja suomen kielten suhteet olivat ruotsin kielelle eduksi.
Haaparannalle perustettin v. 1875 alakansakouluseminaari epädemokraattisten ruotsalaistamispyrkimyksien edistämiseksi.
Edelleenkään Ruotsissa ei ole pysyvää opettajakoulutusta suomen kielellä. Silti tälläkin palstalla on joillakin otsaa väittää Ruotsia edistykselliseksi valtioksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Edelleenkään Ruotsissa ei ole pysyvää opettajakoulutusta suomen kielellä. Silti tälläkin palstalla on joillakin otsaa väittää Ruotsia edistykselliseksi valtioksi."
Vedätkö ystävällisesti näiltä palstoilta esille väitteen että "Ruotsi on edistyksellinen valtio".
Ja että ketkä ne "jotkut" on jotka niin väittää.
Kyllä me tiedetään kaikki se mitä kirjoitat ja yhdytään siihen että ei Ruotsi kohtele hyvin meitä ruotsinsuomalaisia, - mutta väitteesi että "jotkut" täällä jne ihmetyttää. Elikkä nyt on näytön paikka sinulle: vedähän esille ne kannanotot missä täällä väitetään sitä mitä sinä väität meidän väittävän.
Jatketaan sitten keskustelua.
Etkö voi vetää vapaalle edes tammikuuhun asti?
Katsos kun olisi kiva olla vain rauhassa kokoajan suomenkieli, suomenkieli, suomenkieli jankutuksesta!
Jatka sitten tammikuussa ja mene mielellään sille toiselle, onko se ruosupalsta vai mikä sen nimi on. Se palsta on enemmänkin tämäntapaisille kirjoituksille!
Eli Hyvää Uutta Vuotta ja mukavaa Uuden Vuoden Juhlaa, ilman erinäisiä suomenkielijankutuksia!
Kannattaisi sinunkin hieman miettiä asiaa. Voisitko mahdollisesti mennä jollekin aikuiskurssille, kun sinulta ei oikein tunnu äidinkielesi (enää) sujuvan?
Minun lauseessa "suomenkielijankutus" on ns kuvaileva sana ja nimenomaan kirjoitetaan yhteen tälläisessä tapauksessa! Samoin "suomenkieli, suomenkieli, suomenkieli", tehostuskeinoja erittäin hyvä! Menehän itse sinne koulutukseen ja kysy opettajaltasi.
Painovirhe: piti olla tehostuskeinona (essiivi).