Mua on alkanut ahdistaa... tuntuu ettei meillä kotiepuolessa suju mikään.. hyvänä ei pidetä ja huudetaan vaan.. kun yritän puhua nätisti tai edes normaalisti, mies saa heti päähänsä jotain millä voi ilkeillä esim. jos kerron millainen työpäivä oli, hän kuittaa heti puolivirneellä jotain ikävää.
Hän valittaa ettei meillä ole seksiä.. ja kyselee että "Yritätkö mut ihan tahallaan ajaa pettämään?" -Ja onhan se osuus totta ettei meillä ole juurikaan seksiä harrasteltu, johtuen mun jatkuvasta ja pahasta pahoinvoinnista.. Sitten ne muutamat kerrat kun olo olisi ollut sellainen että olisi voinut jotain oksentamatta tehdä hän sanoo minulle että "Sitä saa mitä tilaa, kiitos mutta ei kiitos"
Itkin koko eilisen päivän ja koitin tsempata huonoa oloani pois jotta voisin tyydyttää mieheni tarpeet, ettei hänen tarvitsisi lähteä pettämään. Olen tyhmä.
Kaikille ystävillemme hän näyttelee aina miten on onnellinen kun saamme lapsen mutta neljän seinän sisällä totuus on toinen. Luultavasti hän on yksi niistä isistä jotka ovat huippuisiä kun käydään kylässä ja muutoin lastenhoito on äidin vastuulla.
Voi sentään mihin olenkaan pääni pistänyt.
Anteeksi jo etukäteen jos masennan jonkun onnellisen odottajan päivää.
Hän valittaa ettei meillä ole seksiä.. ja kyselee että "Yritätkö mut ihan tahallaan ajaa pettämään?" -Ja onhan se osuus totta ettei meillä ole juurikaan seksiä harrasteltu, johtuen mun jatkuvasta ja pahasta pahoinvoinnista.. Sitten ne muutamat kerrat kun olo olisi ollut sellainen että olisi voinut jotain oksentamatta tehdä hän sanoo minulle että "Sitä saa mitä tilaa, kiitos mutta ei kiitos"
Itkin koko eilisen päivän ja koitin tsempata huonoa oloani pois jotta voisin tyydyttää mieheni tarpeet, ettei hänen tarvitsisi lähteä pettämään. Olen tyhmä.
Kaikille ystävillemme hän näyttelee aina miten on onnellinen kun saamme lapsen mutta neljän seinän sisällä totuus on toinen. Luultavasti hän on yksi niistä isistä jotka ovat huippuisiä kun käydään kylässä ja muutoin lastenhoito on äidin vastuulla.
Voi sentään mihin olenkaan pääni pistänyt.
Anteeksi jo etukäteen jos masennan jonkun onnellisen odottajan päivää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
että jos ei kiinnosta niin tietää varmaan missä ovi on..Jos mun ukko uhkailis pettämisellä sun muulla niin todellakin sais oven etsiä ja sille tielle jäädä.
Kun ei kerran naimisissa olla ja miehen omistusasunnossa asutaan niin mun varmaan tarvis siitä ovesta lähtee..
saispahan naapurin Pirjo ja Annikkikin juoruttavaa. :(
sanoa että läheppä lätkimään...se ei ole niin simppeliä.
meillä minä olen se kerjääjä.ja mulle sanotaan et vaiha ukkoa jos ei kelpaa . tää on kauheeta.kaiken muun lisäksi minä olen meillä se joka maksaa kaiken. vuokrat,ruuat,ihan kaiken.on aina ollu niin ,ja aina tulee olemaankin varmasti.vaikka lupas et asiat muuttuu kun vauveli syntyy..hahahh.mikäs sen mukavempaa kuin elää toisten rahoilla??tarjoan kirjaimellisest kaiken.kun pyyän esim kuskaamaan johonkin(mun maksamalla autolla ) niin hän tokasee et jos hän haluis ajella,hänel olis oma auto.. nyt rv 39 menossa..=?arvaatko että minäkin olen kuses.mutta luotan mieheeni,hän ei pettäis,kun ei sitä kiinnosta köyriminen tippaakaan.se mitä tapahtuukin,on VAIN JA AINOASTAAN hänen pussien tyhjäys. minen ees muista millon olisin saanu mitään.
mietin usein et tätäkö tää on lopun ikäää??olen ERITTÄINKIN aktiivinen ja innokas sänkyjutuissa..tai olin..
ahistavaa..mutta silti sanon et ei ole helppoo sanoa et tos on ovi..meil paljon kivaakin ja pitää muuten meist huolta..
toivotan sulle voimia ja onnea..kyllä on välillä hankalaa päättää mitä tekee..
kauaa tuollaista miestä katselisi. Kävisin hänen kanssaan vakavan keskustelun ja jos homma ei muuttuisi, niin lähtisin lätkimään.
Ala sanomaan takaisin samalla mitalla. Älä paljasta heikkouksiasi, anna miehen mennä pettämään ja tekemään muuta typerää josta on hyvä kuittailla myöhemmin. Jätä sanomalehti auki vapaana olevien asuntojen kohdalta ym. temppuja... Mutta älä jätä käytöksesi tahallisuudesta mitään todisteita. Kieroilet ja ilkeilet oikein sydämmesi kyllyydestä, ja samalla esität viatonta.
Kuulostaa julmalta ohjeelta, josta seurauksena saattaa olla vaikea ero järkiintulemisen sijasta - mutta lopputulos on ilman joko vielä vaikeampi ero tai tuollaisen tilanteen jatkuminen.
..kun ei se vaan tajunnut. Mistään ei voinut puhua, mitään se ei ottanut tosissaan ja mun kiusaaminen oli sen mielestä hauskaa.. No, oli hyvääkin paljon, mutta kun en ollut onnellinen niin päätin vain jossain vaiheessa että pakko se on itse sille asialle jotain tehdä kun ei yhdessä onnistunut ratkaista.
Muutin yhteisestä kodista pois ja aloitin oman elämän ja se on ollut paras päätös ikinä. Nyt olen naimisissa aivan ihanan miehen kanssa ja vauva syntyy hetkellä millä hyvänsä.
Ei se helppoa ollut, mutta tuollaisissa tilanteissa pitää olla itsekäs ja tehdä oman hyvinvoinnin vuoksi se mikä pitää. Jos olisin siihen suhteeseen jäänyt, olisin ennen pitkää katkera ja todella onneton.
Meillä ei ole lapsen alullepanon jälkeen seksiä ollut mun pahoinvoinnin vuoksi ja ukko voi kyllä olla ilman eikä se sitä haittaa. Lapsi ja minä ollaan sille tärkeimmät. Kysy mikä/kuka miehellesi on tärkeintä? Missä on rakkaus? Tuntuu hyväksikäytöltä. Tosi lapsellista käytöstä. Kertoisin siitä vaikka miehen äidille niin johan loppuisi tuollaiset. JOnkun herätettävä se omaan idioottimaisuuteensa. Pidä pintasi, älä alistu.
Ei se pahoinvointi ikuisesti kestä. :D Itse varmaa kehottaisin vetämään käteen, jos kerran kovasti panettaa. Pettämispuheet on törkeitä, mutta tuskin tuo sellaisia höpöttäis, jos sellaista oikeesti suunnittelis. Kannattais ehkä muistuttaa, että herra on osasyyllinen sun huonoon oloosi - niin fyysiseen kuin henkiseenkin.
Itse kyllä annan kuulua, jos en saa tarpeeksi hellyyttä ja huomiota. Mut ei se täälläkään aina ihanuutta ole.
Välillä vois olla ihan hyvä ottaa vähän lomaa parisuhteesta ja lähtee jonnekin ilman miestä. Esim. kyläilemään vkonlopuksi, kylpylään... joskus on paikallaan hemmotella itseään, etenkin, jos se toinen puolisko ei ymmärrä sitä tehdä!
Kiitos vastanneille.. piristitte päivääni. Mitä sitten vaikka jäisin yh-äidiksi? Mitä sitten?? Olen vielä suht nuori ja löydän varmasti miehen joka välittää, jos siltä näyttää ettei yhteiselo ala sujumaan. En kai mä voi itseäni uhrata toisen itsekkyyden takia?
Tuossa joku sanoi että olisi hyvä ottaa välillä omaa aikaa.. mennä johonkin ilman miestä tms. -Hieno idea sinänsä, jos sen voisi toteuttaa, mutta ilman riitaa en saa käydä missään.. jos menenkin ja kun tulen takaisin kotiin on miehellä jo salapoliisi-vaatteet päällä ja suurennuslasi kädessä..
saan kuulla syytöksiä pettämisestä ja puhelimet tutkitaan, avaimet otetaan pois ja sormukset lentelee.. ja vain siksi että haluaisin olla hetken rauhassa.
Miehellä on toki oikeus kulkea milloin missäkin, en voi sitä estää, enkä edes oikeastaan halua. Miksi sitä haluaisi vangita toisen?
Hyvä kysymys.. Jos esitän sen miehelleni, niin hän ei koe tekevänsä väärin.. hän vaan saa mennä jos siltä tuntuu, minä en.. en omaa lähikauppaa ja työpaikkaa pidemmälle... Jos mies haluaa mennä äitinsä luo kylään, minun on mentävä mukaan vaikka pää kainalossa.
Jos hän on töissä ja minä kotona, hän soittaa minulle "muka hyvässä hengessä" ja sitten tokaisee että: " Muista häätää vieraat miehet pois ennenkuin hän pääsee" ....
Voi tätä perheonnea.
kuulostaa aivan kamalalta.
Jos jäät vuosiksi ja taas vuosiksi tuollaiseen parisuhteeseen, niin jossain vaiheessa olet jo niin juurtunut siihen, että pois lähteminen on vieläkin vaikeampaa. Miehesi kun uulostaa tosi itsekkäältä. Etkö voi saada jostain anopista tkea tai jotenkin sun pitää saada sille miehelle jrkeä. Mustasukkaisuus on sairaus, ja sitä hänen on vaikea varmasti muuttaa (siis mun luulo) mutta raskausasioihin ja yhteisen lapsen kasvatusasioihin saat varmasti tolkkua kunhan otat sen mulkeron ainakin neuvolaan ja ultraan mukaan. Herran jumala, vähän järkeä miehen päähän, kasvatat sisälläsi ihmistä!!! Vihoviimeistä kiukutella, jos olosi on sairas etkä kykene seksiin
meillä parisuhdetta koetallaan nyt alkuraskauden aikana oikein toen teolla. mies ei vain pysty tajuamaan että mielialan vaihteluni johtuu raskaudesta. eilen jotain ärähdin ja siitä hän sitten aloitti mykkökoulun. viimeksi käydyn riidan aikana sanoin etten jatkossa aio tuollaista henkistäväkivaltaa hyväksyä. nyt käskin sen lähteä pois meidän kodista ja sanoin et takaisin ei ole tulemista ennen ku on valmis puhumaan :( sit sanoin et aion vakavasti harkita avioeroa, vaikken varmaan oikeesti harkitse. mut nää tunteet nyt vaan heittelee edestakaisin miten sattuu..ja tuntuu et mies ymmärtää ihan kaiken väärin mitä sanon. tiedän että tämä on vielä selvitettävissä oleva asia mutta nyt vain itken täällä kotona ja mietin missä se on. sanoin sille lahtiessä että odotan sen ilmoittavan minne aikoo yöksi mennä. vanhemmilleen tai kaverilleen tai hotelliin. toivon todella ettei viimeiseen, on meinaan rahatkin nyt melko tiukalla. loppuis nyt nämä hormooniheittelyt, että voisin taas pian olla suht normaali itseni. muilla samanlaisia kokemuksia?
narsistilta toi sun mies...kantsii käydä lukemassa narsistien uhrit sivustoilta,niin voit miettiä,passaako kuvaus..Itse olin narsistin kanssa naimisissa monet vuodet,onneksi pääsin eroon.Ainoa hyvä puoli siitä liitosta on lapset,mutta itsetunto meni:(,ja monta vuotta hukkaan,kun en yksin päässyt mihinkään,kotona hoidin lapset,ja tein kaikki kotityöt,en saanut silti muutakun moitteita,mitä teen väärin,ja millaselta minun pitäisi näyttää,jotta miehelle kelpaisin,kun yritin miellyttää,niin vaateet vain kasvoi.Seksi oli pakkopullaa,uhkaili lähteä vieraisiin,jos en anna...Koskaan ei ukko ollut tyytyväinen.
Onneksi lähdin,vaikka aluksi oli tosi rankkaa,ja lapset kiittäneet myös siitä,kun heillä nyt normaali kotielämä.Ei tartte isänsä huutoa kuunnella,ja hänen arvosteluja.Nyt olen onnellinen uusio perheen äiti,ja uuden mieheni kanssa tulossa toinen lapsi,ja meillä ei ole ollut uusioperheen kanssa mitään ongelmia,kun vanhemmat lapseni saivat hyvän isäpuolen:).Jaksamisia sinulle!
Miehesi käytös vaikuttaa siltä että hän on narsisti. Jos näin on niin toiveita paranemisesta ei ole. Googleta narsisti ja ota asiasta enemmän selvää, jos näin on, on parampi että hankkiudut hänestä mahdollisimman nopeasti eroon ennenkuin asiat menee pahemmalle tolalle.
miehesi kuulostaa samanlaiselta kuin oma isäni on. Nyt aikuisena ymmärrän, että han käytti henkistä väkivaltaa äitiäni kohtaan aivan samalla tavalla kuin miehesi käyttää sinua kohtaa. Ystävä hyvä, mieti tarkkaan millaisen elämän haluat itsellesi ja lapselle.
Omasta mielestäni olisi parasta lähteä ja jättää mies., mutta ratkaisu on sinon oma.
Koitahan pärjätä!!!
olen samaa mieltä erään aikasemmin tossa kirjottaneen kanssa että miehesi kuulostaa narsistilta. Narsistinen persoonallisuushäiriö - googletapa tolla. Itse aikanaan katoin touhua niin kauan kun alko nyrkit heilua ja sitten tajusin että henkistä väkivaltaa oli käyttäny jo siitä asti kun yhteen muutettiin. Tajusin ettei elämä muutu ikinä muuta kuin pahempaan sen tyypin kanssa. Lähin pois ja hetkeekään en katunut. Älä anna lapsesi joutua kasvamaan narsistin uhrina. Mieti mitä lapsellesi haluat - vaikka olisit yh niin lapsen kasvuilmapiiri ei ainakaan ole ahdistava. Tsemppiä.
.. mikä mies, kun pettämisellä kehtaa uhkailla! Siis ihan paska. Mä en kuuntelis tuollaista hetkeäkään.
Ei omakaan parisuhteeni helppo ole, koko raskausaika ollut enemmän tai vähemmän riitelyä, vaikka lapsi on toivottu, olen vauvastani tosi onnellinen, ja mieskin on. Mutta seksinpuutetta on ollu meilläkin, ja mieheni silmät kiiltävät koko ajan muita katsellessa. Saan jo siitä järkyttäviä raivareita (ja kadun niitä masuasukin takia), mutta jos pettämisellä alkaisi uhkailla, en tiedä, mitä tekisin. Varmaan tarttuisin kättä pidempään.
Näytä ovea, jos jatkaa tuollaisia juttuja. Et ole mikään seksiobjekti, ja pettämisen uhan takia velvoitettu tyydyttämään äijän tarpeita! Yäk.
Joku raja siihenkin, mitä miehet voivat vaatia. Jos äidille sopii, ja omat halut kohtaavat miehen kanssa, niin tottakai ok! Mutta tuollainen, mitä kerrot, on mieheltäsi lapsellista jo tosi ällöä. Turpaan vetäisin miestäsi, sorry.
katso milloin ketju on aloitettu??
... kylläpä asia tuntuu sinua harmittavan..
Kas kun huomasin itse henk.koht. vasta jälkikäteen, että ap.viesti oli vanha. Oli kuitenkin niin paljon vastauksia, että en vastatessa kiinnittänyt huomiota..
Ja mitä hemmettiä se sinua liikuttaa?? Olipa ketjunaloitus miten vanha hyvänsä, aihe tuskin yleisellä tasolla on vanhentunut. Samanlaista soopaa löytyy tuoreemmissakin tapauksissa7parisuhteissa myös vuonna 2010..Joku voi parhaillaan painia samojen ahdistusten kanssa, kuin ap kirjoittaja vuonna 2008.
Ja tämähän on yleinen keskustelupalsta, täällähän saa itsekukin vastata mihin tahansa ketjuun riippumatta koska se on aloitettu...
Etkö oikein tajua??? Mene poliisiksi muualle.
Moi.
Tapasin nykyisen poikaystäväni pari kuukautta sen jälkeen kun olin eronnut 5v.kestäneestä suhteesta, jossa syyn ero oli se että exäni halusi olla mielummin miehen kanssa. Ero oli rankka ja olin todella traumatisoitunut. Kun tapasin nykyiseni, koin turvaa ja lohdutusta. Koin välillä ahdistusta nykyisen kumppanini kanssa, mutta tiesin että ne johtuivat edellisestä suhteestani. Pikku hiljaa ahdistus helpotti ja pystyin olemaan onnellinen nykyiseni kanssa.
3kk sitten kuitenkin tulin raskaaksi. Aluksi olin onneni kukkuloilla,mutta nyt olen n.kuukauden ollut super ahdistunut. Ahdistus tulee selkeesti silloin kun olen mieheni kanssa, enkä ymmärrä miksi. Mies on ihana, huomaavainen ja todella luotettava. Minua on alkanut ahdistaa esim. hänen ulkonäkönsä, mitä en ymmärrä, sillä hän on mielyttävän näköinen ja aijemmin olen hyvinkin viehättytynyt hänestä ja monella tavalla olen edelleen. Siksi en ymmärrä tätä ahdistusta.
Onko kyse liian nopeasta lapsen hankinnata, pelosta situoutua vai mistä?
Ahdistun ja pelkään sitä että ahdistun ja pelkään että se johtaa lopulta eroon, mikä olisi hirveetä, sillä meillä on yhteinen vauva tulossa. Hän on kaikilla tavoin unelma mies, enkä tiedä voisinko olla onnellinen yhtään paremmin kenekään muunkaan kanssa.
Löytyykö ketään joka ymmärtää tilanteeni?Mikä ihme minua vaivaa?
Minulla on taustalla pari vuotta sitten masennus ja ahdistus ja söin mielialalääkkeitä vuoden, jotka lopetin 4kk sitten.