Sairasloma

Aika samaan aihepiiriin kuuluvia lääkkeitä sinulla tosi monta. ? Eikös noita voisi jotenkin selkeyttää ja karsia, ettei ne nyt vaan tekisi sulle sivuoireita. Onko sinulla hyvä, asiantunteva lääkäri; kokenut ja psykiatrian alaa hoitava? Mä näin maallikkona vaan katselen, että aika soppa menee suuhusi päivittäin. En ole lääkevastainen, mutta miten noi käy yhteen? Tai siis, että käyköhän? Eikö sinulle löytyisi yksi tai kaksi lääkemerkkiä tukipilariksesi.

Sydämestäni toivon, että pääset alkuun työelämässä taas. Kyllähän se jo sinänsä tukisi sinun persoonasi ja psyykeäsi, että työhönmenon pakko (tässä tapauksessa pakko, kun kamala olla!) on olemass. Itse on tämän kokenut, kun pahaoloisena olen työsuhteessa ollut, että on siinä hyvät puolensa, vaikka taisteltava on joka aamu, ja ehtookin.

Stressi pitäisi saada pois kokonaan. Työ ei siis saisi olla liian stressaavaa vaan organisoida sopivaksi, ei ihminen mikään kone ole. Stressi voi aiheuttaa masennusta myös ja ahdistusta. Minkäslainen ala se on?

Sairauksille ei mitään voi, ja vaimo etsii uutta työtä jos saa jossain kohtaa - ei voi ottaa stressiä asioista joille ei mitään mahda. Miksi vaimo sairaudestasi aviokriisiä ottaa se on ihan normaalia että silloin voi tukea toista... Onko rahakriisi paremminkin taloudellinen turva hukassa hänellä. Pitäisi kumminkin uskoa huomiseen hänenkin.

Kevät menee ihan hyvin. Ja hyvä että oot välillä kotonakin ettei liikaa hommaa. Ajan kanssa huomaa miten voi vähentää ahdistusta, stressiä ja masennusta. Ja mikä siihen vaikuttaa.

Minulla on kokemusta erilaisiata jutuista kanssa. Joten älä hätäile, asiat järjestyy. Onko vaimosi nyt se ongelma, joka oikeastaan aiheuttaa stressiä turhalla huolehtimisella? Jospa hänkin nyt rauhoituu(?) ja positiivisemmin eteenpäin. Kun sinä vaikutat fiksulta mieheltä kyllä.

Ulkopuoliset suhteet ovat vaikea asia joskus, mutta ei se hyvää suhdetta kaada jos asiat selvittää. Anteeksi anto, onko se mahdollista ja joku luottamus. Pääasia että itse tietää missä menee.. Minkälaisia suhteita kenelläkin?

Muistampa minäkin, miten jäin ensimmäistä kertaa sairaslomalle masennuksen vuoksi... Melkein vuosi siinä meni ennen kuin suostuin tunnustamaan ettei vain enää pysty eikä kykene. Lääkärit/psykologit olivat hokeneet jo ensimmäisestä käynnistä lähtien että olisi syytä jäädä hetkeksi lepäämään.

Kaksi viikkoa saikkua siis kirjoitti lääkäri ja minä jotenkin ajattelin että siinä ajassa sitten paranee. Otin siis stressiä jo pelkästä saikusta...täytyy parantua että jaksaa niinkuin "normaalisti". Olipahan ikävä huomata jo ensimmäisenä työpäivänä ettei kaikki ollutkaan niinkuin joskus ennen. Pari viikkoa jaksoin...ja sitten taas saikkua. Näin vuorotellen meni puolisen vuotta. Onneksi työpaikallani oltiin ymmärtäväisiä. Sittempä päädyinkin sairaalaan itsetuhoisuuden ja totaalisen uupumuksen vuoksi ja sairasloma ei ollutkaan enää ollenkaan niin lyhyt...eikä loppua näy vieläkään.

En halua tällä pelotella ollenkaan ja toivon sydämestäni että Sinulla menee toisin. Muista kuitenkin huolehtia itsestäsi ja keskustele tilanteestasi vaikka esimiehesi kanssa. Työhösi voidaan varmaan tehdä muutoksia niin ettet nyt ainakaan heti ensi alkuun saa itseäsi nomahdutettua.

Parempaa kevättä ja hyvää vointia!