Meillä on kohta vuoden täyttävä ihana tyttönen. Ongelmana meillä ovat yöheräilyt, jotka ovat lisääntyneet ja hereillä oloaika yöllä pidentynyt. Tyttö nukahtaa suht. hyvin iltasella tuossa klo 20.00, mutta show alkaa siinä klo 22.00 jälkeen ja jatkuu tuonne klo 1-2.00 yöllä. Tyttö voi nukkua lyhyitä pätkiä tuossa klo 22.00-2.00 välillä ja herää sitten taas uudelleen. Nukkuu sitten väsyneenä tuonne klo 4-6.00 aamusella ja herää taas uudelleen. Onko kellään antaa hyviä vinkkejä? Pitäisikö hakeutua unikouluun, onko kellään siitä kokemuksia? Aloitettiin vyöhyketerapia kokeilumielessä...
Yöheräily, mitä tehdä sille?
orvokki86
4727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika oleellista on missä lapsi nukkuu, yksin omassa sängyssä omassa huoneessa, vai omassa sängyssä vanhempien makuuhuoneessa vai sívuvaunussa vai perhepedissä? Sen muuttamisella voi löytyä ratkaisu.
Meillä on tässä tytön 1-vuotispäivän kinttaalla tullut aivan samanlaista levottomuutta (jatkunut nyt vajaan kuukauden). Ollan vaan oltu niin äärettömän tyytyväisiä, kun yli puoli vuotta kestänyt tuntien iltanukutusrumba yhtäkkiä jäi taakse, ja neiti suostui nukahtamaan vartissa iltaisinkin. Mutta tämän jälkeen siis alkoivat yöheräilyt.
Meillä tyttö nukkuu omassa sängyssään, parin metrin päässä meistä, eikä vielä ainakaan olla harkittu omaa huonetta -ainakaan nyt kun yöt ovat levottomia.
Syitä yöheräilyyn voin vain arvailla ("eroahdistus", hampaat, vauhdikkaat, kävelyn- ja uuden oppimisen täyteiset päivät jne.), mutta meillä on öistä selvitty selväpäisenä seuraavasti:
- Nukutamme tyttöä vuoroiltoina miehen kanssa, ja nukutusvuorossa oleva hoitaa myös yöheräilyt. Näin toinen voi (ainakin yrittää) nukkua joka toisen yön paremmin, eikä univelkaa kerry taakaksi saakka.
- Menemme itse maate samoihin aikoihin kuin lapsi (klo 20-21). Kun tyttö on nukahtanut, katselemme (äänettömällä) makkarin telkkaria tai juttelemme hiljakseen päivän asioita -tai vähän isompiakin. Tämä on nimittäin meille sitä yhteistä "laatuaikaa", kun päivällä ei keritä paljoa toisiamme näkemään. Mutta kätevintä tässä järjestelyssä on se, että olemme alusta saakka lähellä ja "valmiina" kun tyttö on heräämässä.
- Kun tytön uni on ns. levottomassa ja ohuessa vaiheessa (aika lailla samalla rytmillä, kuin teillä), ollaan varsinkin alkuillasta tikkana paikalla. Siis heti, kun neiti alkaa ähistä ja kääntyillä levottomasti, mennään viereen ja lasketaan käsi päälle / silitellään hiljaa (mitään turhia ei höpistä, korkeintaan "Kaikki hyvin, äiti on tässä" tms). Näin useimmiten tyttö ei edes herää kunnolla, tai ainakin nukahtaa heti uudelleen. Jos taas neiti ehtii seisomaan saakka, on edessä hiukan pidempi uudelleennukutus. Siis niille, jotka pitävät tällaista "valmiustilaa" rasittavana, voin kertoa, että tähän ollaan päädytty kokeilun ja kokemuksen kautta ja nimenomaan tämä ratkaisu päästää meidät vähemmällä vaivalla.
- Näin toimitaan siis ensimmäiset 2-4 tuntia. Puolen yön paikkeilla alkaa nukuttajalla itselläänkin tulla uni silmään, ja tämän jälkeen onkin juuri tärkeää, että hoidamme näitä "kipinävuoroja" vuorotellen. Koska ikävintä on herääminen tuossa kahden kolmen maissa, kun oma uni on jo hyvässä vauhdissa. Tähän vaiheeseen emme ole vielä patenttiratkaisua keksineet, mutta kun tosiaan joka toinen yö voi vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia, niin eipä tuo niin tuskallista ole tuokaan. Ja jälleen, mitä nopeammin saa itsensä sängystä ylös ja tytön vierelle, sitä lyhyempi sessio on edessä. Yleensä tuosta heräämisestä eteenpäin tyttö nukkuukin sitten aika syvää ja rauhallista unta aina aamukuuteen-seitsemään.
- Aamulla sitten ollan otettu tyttö meidän väliimme nukkumaan, ja näin saattaa hyvällä säkällä mennä vielä kolmekin tuntia sulassa sovussa, sikeää unta. Ja yleensä puoli yhdeksän jälkeen heräillään kaikki kolme.
Mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella, koskapa niin lapset, kuin aikuisetkin ovat niin kovin erilaisia tavoiltaan ja temperamentiltaan. Mutta siis tämä systeemi on antanut meille olosuhteisiin nähden suht rauhalliset yöt. Tyttökin tuntuu heti tajunneen, ettei alkuyöstä vielä hinguta äitin ja isin viekkyyn, vaan yritetään saada unenpäästä uudelleen kiinni. Aamulla sitten tietää jo pääsevänsä perhepetiin, mutta sillä ehdolla, että siinä nukutaan, eikä riehuta. Jotenkin on tyttö tajunnut myös tämän ja muutaman hiukan levottoman aamuyön jälkeen on tosiaan mennyt todella rauhassa nuo viimeisetkin tunnit.
Jotkut pitävät lapsen sänkyä kiinni omassaan, tai ottavat jopa pinniksen laidan pois, ja näin pelkkä käden ojentaminen riittää lapsen rauhoittamiseen. Meillä kun käytössä on pinniksen sijaan korkealaitainen matkasänky (laitoja ei saa irti), piti joka tapauksessa nousta aina istumaan. Samoin huomasimme itse nukkuvamme paljon levottomammin (samoin tyttö), kun sänky oli aivan vieressä, ja kenen tahansa meistä kääntyilyt ja tuhinat herättivät joka kerran kaikki muut.
Yksi tärkeä seikka vielä on makkarin (tai huoneen, jossa lapsi nukkuu) valaistus. Aivan pilkkopimeää ei saisi olla, koska sitä ainakin me huomasimme tytön kovasti pelästyvän herätessään. Siis esim. meillä on käytössä pehmeän punaista valoa antava lattiavalaisin, joka on käytössä vai öisin. Tämän lampun sytyttämisestä jo tyttö tietää yövalmistelujen ja rauhoittumisen alkavan.
Meillä siis mennään näillä -toivottavasti te löydätte jonkinlaisen ratkaisun myös. Valvominen ei nimittäin pidemmän päälle ole hauskaa, vaikka joskus rättiväsyneenä vähän naurattaakin... :)
Ylläoleva antoi jo tosi hyvät neuvot. Olen ihan samaa mieltä edellisen kanssa: valttia on nopeus ja lähelläolo jo valmiiksi eli ei yöllä tiheästi heräilevää vauvaa yksin omaan huoneeseen.
Tuo vauvan koskettaminen rauhallisesti omalla kädellä on tärkeää, siitä vauva tietää, että vanhempi on lähellä. Se on myös luonnon keino antaa rauhoittava signaali: lähellä ollaan ja ei hätää. Näin neuvotaan myös HUS unikoulu sivuilla. Laitoksissa tehtävät unikoulut perustuvat samalle metodille: käsi rauhoittaa ja tukea annetaan, missään nimessä ei huudateta yksin. Unikouluissa myös itkevä vauva rauhoitetaan syliin: ei itkettämällä sängyssään, vaikka vieressä istuisi äiti. Vasta kun vauva on rauhoittunut syliin, hänet lasketaan alas. Jos nukutaan perhepedissä, ei ole tuota nostelurumbaa, koska kylkikyljessä makaaminen ajaa saman asian.
Me nukuttiin perhepedissä. Meillä auttoi, että oli heti valmiudessa laskemaan oman kätensä heräävän vauvan päälle ja hiljaa sanoo "ei hätää, äiti tässä, nyt nukutaan, tässä tutti jne." Ja sitten päälle itse hengittää raskaasti, kuin muka itse nukkuisi. Meillä yön riekkumiset kesti pari minsaa kerrallaan, mutta heräilyjä ilman itkua oli noin 2-3 h välein. Olemme varmoja, että juuri lähellä nukkuminen ja nopeus rauhoittaa vauva takasivat sen, että vauva ei edes kunnolla sitten herännyt, vaan kun huomasi, ettei ole yksin, jatkoi unia. Koska mies on niin sikeäuninen, eikä herännyt niin äiti hoiti kaikki yöt. Kun vauva / lapsi saa heti turvallisuudentunteen yöllä herätessään, hänen luottamus pikkuhiljaa kasvaa, ettei häntä hylätä yöllä, niin hän osaa myöhemmin herätessään myös vaipua itse uneen ilman sitä "tassua". Hus:in unikoulusivuilla myös puhutaan paljon siitä, että heräily kevyen unisyklin kohdalla on normaalia ja osa vauvoista/lapsista tarvii tukea uudelleen nukahtamiseen. Tämä on ollut evoluution kannalta myös henkiinjäämiskysymys. Vauvat heräilevät öisin tarkistamaan, ettei heitä ole hylätty. Jos he heräävät yksin he itkevät, jotta heidät huomattaisiin.
Omaa vauvaa/lasta kuuntelemalla kyllä tietää, miten yöt voisi sujua paremmin. Kantsii lukea HUS:in unikoulujuttu ihan ajatuksella. Vaikeaa tekstiä, mutta kun sen on lukenut on todella paljon viisaampi näissä vauvojen unijutuissa!
Tästä sinne: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
on kestänyt?
Meillä tyttö 1v ja 8 kk ja yhtäkkiä alkoi heräilemään öisin ja sen minkä nukkui,nukkui todella levottomasti. Muutaman yön jälkeen huomasin,että pitkän tauon jälkeen hampaita tulossa. Kipulääkettä kun antaa illalla,niin paljon paremmin nukkuu.