millaista olla töissä

Monesti olemme työyhteisössämme todenneet, että asia on niin "yksinkertainen", että toisille ihmisille vuorotyö käy ja toisille ei ja sen tietää kun kokeilee.
Itselläni oli aluksi hankalaa sopeutua uudenlaiseen elämänrytmiin - isoimpana ongelmana itselläni oli opetella nukkumaan työn rytmissä esim. laittaa yövuoron jälkeen aamulla nukkumaan ja nukkua tarpeeksi eikä vain "tirsat".
Yksikkömme on suhteellisen pieni, joten joskus käy niinkin, että esim. myöhäiseen iltaan tulevat lapset ovatkin kaikki pois ja oma työvuoro joko vaihtuu tai siirtyy muualle kaupungin sosiaalipuolen työyksikköön - se on työn inhottavin puoli tällä hetkellä.
Muuten olen täysin "hurahtanut" vuorotyöhön, enää en vaihtaisi päivävuoroon. Nautin siitä kun elelen eri rytmiin kuin enemmistö; se näkyy mm. niin että en ole aina siellä missä kaikki muut - vältän "ruuhka-aikoja" ja tunnen itseni jotenkin "yksilöllisemmäksi"... vähän monimutkaisesti ilmaistu, mutta toivottavasti ymmärrät.
Mainittakoon vielä, että lapseni olivat jo yläluokkalaisia vuorotyöhön siirtyessäni, tilanne olisi todennäköisesti ollut aivan toisenlainen, jos olisin joutunut sopeuttamaan lapseni pienenä vuororytmiin - siihen minusta ei varmaankaan olisi ollut. Työssäni kun olen usein ajatellut, että vanhempien vuorotyöstä huolimatta pienelle lapselle olisi parasta elää MAHDOLLISIMMAN "vuorotonta" elämää.

mulla myös vähän pelottaa se rytmiin sopeutuminen...vaikka olen kyllä ennenkin ollut vuorotyössä... sairaaloissa ja palvelukodeissa... mutta sanovat että päiväkodissa se on ihan erilaista.. hmm...

ihan mielissään odotan kyllä töiden alkamista kun nyt olen vielä lomalla :)ennen mulle ainakin sopi ihan hyvin vuorotyö...tosin silloin ei ollut ukkoa eikä koiraa.. se myös mietityttää että miten sitten jos saan omia lapsia.. mutta aluksi ainakin olen määräaikaisella sopparilla että saapa tutustella rauhassa :) ihanaa mennä uuteen paikkaan... olen aina halunnut olla vuorotöissä ja lasten parissa..nyt se sitten on toteutumassa :)