Musta tuntuu, et en elä enää kauan.. jotenki oon vaan "tajunnu" sen ja kun oon miettiny sitä tarkemmin, nii tunnen sisimmässäni et oon aina tienny et en elä "aikuiseksi"... Viiraakohan mulla päässä vai mitähän tää on?? oon 20-vuotias ja asun yhdessä poikakaverini kanssa ja meillä menee ihan hyvin. En aio tehdä itsaria jos joku niin ajatteli, mut musta vaan tuntuu et kuolen kohta (joko johonki sairaskohtaukseen tai onnettomuudessa, tms). Oon aina ollu sellanen, et mietin asioita paljon päässäni, kaikenlaista mm kuolemaani jne.. Oon jopa suunnitellu jo omia hautajaisia...Jos jollaki on samanlaisia kokemuksia, nii kirjottakaa! Mitähän tää voi olla??
mikähän mun on?
Mape
9737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla oli vuosia hyvinkin vahva tuntemus, etten elä aikuiseksi. Yritinkin itsariakin jonkun kerran. Tajusin sitten monien epäonnistumisten jälkeen, etten uskalla itseäni todella tappaa. Se on vähän kuin selkä seinää vasten, pakko vain mennä ku mummo lumessa.
Anyway pohdin kyllä tosiaan kuolemaa pitkään, mutta siihen turtu ja tottu. Enää se ei sen kummemmin liikuta. Ei frendien onnettomuudet tai itsaritkaan enää tunnu pahalta. Oma vuorokin tulee joskus odottamattakin. Kai sitä aihetta voi aktiiivisestikin pohtia, mutta ahdistava se on. Vuosien mittaa sen kuitenkin tajuaa ja hyväksyy, siitä se kai hyvin pitkälle on kiinni. Toisille se tulee 2-kybäsenä toisille vasta 84sina.
Toinen juttu on sitten kuolemanpelko tai onnettomuuksien pelkääminen. Se on ihan normaalia. Kyllä sekin menee ohi, joskus joillain se vaan menee yli, jos siihen on taipumusta.
Oman pään käyttäminen on joskus ahdistavaa... siihenkin on ajattelevan ihmisen syytä varautua ja miettiä miten purkaa toisaalta ajatuksiaa pois sieltä hillopurkista.
Mulla on vähän samankaltasia ajatuksia.Herään välillä öisin ja pelkään ihan äärettömästi kuolemaa ja ajattelen että saan jonku kohtauksen jne.Välillä tullu niin kova paniikki siitä että en ole meinannut saada henkeä.Ajattelen myös aina etten elä enään ku muutaman vuoden.Minulla on todettu muutenkin masennusta.Voit mailata jos haluat!Olisi kiva vaihtaa ajatuksia!Olen myös 20v nainen ja seurustelen.
Ois kiva vaihtaa ajatuksia kohtalotoverin kanssa:) mullaki on välillä masennusta ollu, jolloin itkeskelen tosi helposti jne..
Voisitko laittaa sen sun mailiosotteen, ni voisin kirjotella sinne? :)
Kiitoksia sinulle viisaista sanoistasi:) Toivottavasti pääsisin myös ohitse tästä tai kuolemanpelko vähenisi ainakin normaaliksi..Olen kyllä ajatellu joskus myös itsaria (pahempina aikoina), mutta en kuitenkaan halua kuolla, sillä onneksi elämässäni on muutamia ihania asioita, joiden vuoksi kannattaa elää. kiitos vielä kerran:)
Mun sähköpostiosoite on:[email protected] tosi kiva vaihtaa ajatuksia!
Itsarin lienee niitä ainoita luonnottomia kuolemia, sikäli kun mielihalu kuolla oman käden kautta tai avustettuna on yleensä vain hetkellinen. Koska se olo kokemuksieni mukaan on hetkellinen, menee se ohi ennen pitkään. Ahdistava se olotila toki on, äärimmäisen.
rauhoittavasta lääkityksestä on minulle ollut hyötyä ja jopa niin kaukaa haetusta kuin testosteroninkorvaushoidosta (arvot ovat nollaa olleet, mies).
Mut tosiaan mä uskalsin yrittää vain epäonnistuakseni, en uskaltanut tappaa itseäni, joten unohdin koko homman. Edelleen toki silloin tällöin viiltelen ja poltan itseäni, jotta erittyvä endorfiini helpottaisi ahdistusta. Mutta viiltelykin on vähenemään päin.
Tsemppiä, skriivaile, sillä yksin kyllin ajattelevana on vaikea olla. =)
Toisinaan ihmisellä on aikoja, jolloin hän miettii kuolemaa, ja se on hyväksi ja luonnollista.
Minullakin on nykyisin tunne, että elämäni loppuisi. En tiedä mistä se johtuu.
Olen myös miettinyt hautajaisiani.
Kuoleman pohdiskelu kuuluu ihmisen elämään.
sun täytyy vaan yrittää jaksaa. Jokaisella on aikansa.
Älä suotta pelkää, hyvin sun vielä käy kun jaksat uskoa itsees!
Mä olin kanssa tollanen nuorempana, luulin että en eläis normaalin mittasta elämää. Mä voin sanoa vaan että toi tunne menee ohi!!! Ehkä sitä nuorena vaan on niin dramaattinen tai pelkää vanhenemista ja alitajuisesti olettaa kokevansa jonkun nuoren sankarikuoleman tai jotain.Mut hei, sä et tiedä mitä kaikkee sulla on vielä elettävänä, äläkä sitä mietikkään etukäteen. Tartu tähän hetkeen, koska mä luulen että meidän kaikkien elämän mitta on ennakkoon määrätty eikä sitä kannata jäädä miettimään. Menee hyvää aikaa hukkaan!!!!!