On keskusteltu pokkarikuvaajien siirtymisestä digijärkkäreihin. Laadukas pokkari maksaa 559€ ja heikkolaatuinen järkkäripaketti 399€ ????? jaa kummankohan ostaisi. Onko tullut käsitys, että järkkäri suunnataan kohteeseen, painetaan laukaisinta ja nyt tuli hyvä kuva, olihan se sentään järkkäri, eikä mitään tarvinnut tehdä, automatiikka hoiti kaiken. Onko kansalle tullut komplekseja. Joku Anttilasta, Citarista tai Prismasta keksilaatikoiden vierestä napattu digijärkkäripaketti tekevät heistä kertaheitolla mestarikuvaajan. On vähän sama, kuin minä vuosikausia kuvanneena, otan tiukan lainan, marssin kamerakauppaan ja ostan Leican(5000€)sekä objektiivin(7000€) ja nythän minä vasta oikein Supervalokuvaaja vasta olenkin. Voin vain kuvitella, kun kameramerkkien Kuninkaan akkukotelosta tipahtaa kyynel 10€ kengälleni.
Tämähän on digijärkkäri palsta
Otan osaa
11716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Käsitys on henkilökohtainen tunnetila.
Muoviroina kaulassa ilveilemässä jos jonkinlaisessa tilanteessa oikein digijärkkäri kaulassa, oikea valokuvaaja siis. Täysi fiasko, jos on väärä merkki ja se kamala pimeä suttuzoomi. Köyhät kyykkyyn. Laadukas zoomi kameramerkkiä katsomatta maksaa maltaita, mutta täällä köyhät aloittelijat valittavat, että valokuvausta ei voi harrastaa, kuin kiinteillä valovoimaisilla halvoilla objektiiveillä. Antaa poikien harrastaa ja pelata välillä Pläy Stationinia. Se kehittää mielenlaatua, muistakaa myös nakertaa sipsejä ja hörpätä riittävästi Pepsiä.
Laadukasta pokkaria ei saa 559 eurolla eikä millään muullakaan koska laadukasta pokkaria ei oikeastaan ole edes tehty. Perusjärkkäreitä myydään lähes omakustannehintaan ja rahat kääritään sitten objektiiveilla ja salamoilla. Ennemmin ostaisin halvimman järkkärin kuin minkään muun olemassa olevan pokkarin. Pokkarissa on tyydyttävä siihen muovizoomiin jonka siihen on tehtaalla kiinalaislapset liimanneet mutta järkkäriin voi ostaa laatuobjektiivin milloin tahansa.
Kamerat ei ole marketeissa keksipakettien vieressä etkä sinä voi pankista hakea rahaa Leicaan ellet ryöstä sitä pankkia. Sinunlaisilla ei ole varaa sellaiseen kameraan eikä yksikään pankki lainaa rahaa liimanhaistelijoille.
Jokainen meistä aloittaa harrastuksensa ns. pohjalta ja kokemuksen myötä tietämys lisääntyy. Itse olen vielä aloittelija ja ei minulla ole vielä kaikki salat selvillä. Ei edes se, että mikä on itselleni juuri se minun oma kamera, merkistä nyt puhumattakaan.
Olen kuitenkin huomannut pokkarilla kuvatessani, että onnistumisen iloa voi kokea silläkin kameralla.
Joskus jatkossa siirryn järkkäriin ,mutta sen aika on sitten, kun tiedän tarpeeni ja kartoitan hinta-laatusuhteen. Toivottavasti päädyn lopulta itselleni oikeaan ratkaisuun.
Näillä palstoilla on kovaa kritiikkiä eri merkkien välillä ja usein se menee aivan älyttömyyksiin. Kysynkin, mitä hyötyä sellaisesta mollaamisesta on? Jokainen ajatteleva ihminen varmasti osaa hyväksyä toisen valinnan ja kannustaa kuvaamisen parissa merkistä piittaamatta.
Annetaan siis kaikkien kuvata sillä kalustolla, joka kullakin on ja pyritään auttamaan toinen toistamme päästäksemme harrastuksessamme eteenpäin. Iloa valokuvaukseen kaikille merkistä välittämättä ja toivottavasti kaikki onnistuvat hyvin kuvaamisen parissa.
Mukavaa alkavaa vuotta ja koetetaan kestää toistemme kamerat ja kalusto yleensäkin :)
Mulla on kahdella korkeakorkoisella tilillä 240000€ ja saman hintainen huvila Meri-Teijossa, sekä velaton rivarikämppä Espoossa. Rahani olen ihmeellistä kyllä tienannut rehellisellä työllä, enkä liiman haistelulla. Laadukkaan pokkarin esim. Canonin G 10 irtoaa n. 470€. Suosittelen, vaikka HARRASTAN valokuvausta täällä liimanhaistaja muovicanonistien inhoamalla Olympuksen E-3:sella ja laadukkailla valovoimaisilla Zuiko-objektiiveillä. Leicaa en ikinä osta, kuvasin vuoden Digilux-3:sella ja se riitti. Objektiivi suttu ja sen vakaaja täysi torso. Jos Panasonic äheltää tälläisen värkin ja Leica antaa laittaa siihen oman logonsa, niin eipä hyvältä näytä. Opittu on, minulle kelpaa vain Zuikojen kuvanlaatu (niistä pakettirimpuloista en tiedä mitään)
Minuun verrattuna ole leipäjonolainen ja just kävin vetämässä viikseen Jenna Jamesonia...
Jos ahistaa niin älä tule tänne!
Mitäs pahaa siinä on jos yhä useammalla on mahdollisuus hankkia kunnon kamera. Digijärkkärien hinnat ovat tippuneet ja ominaisuudet parantuneet samalla.
Silläkään ei ptäisi olla mitään väliä, onko sama tuote hankittu marketista vai erikoisliikkeestä.
Mestarikuvaajienkin taso nousee kun yhä useammalla on siihen mahdollisuus. Mestarikuvan saamiseksi ei tarvita Leicaa. Ostettu on myös paljon Leicoja ja muita kalliita kameroita joilla ei oteta laadukkaita valokuvia.
Ei kyllä tästä pitäisi varmaan jokin iltapäivälehden gallup järjestää:
- Hyväksytkö (muiden ihmisten omistamat) digijärkkärit vai etkö hyväksy?
- Hyväksytkö alle 600 mm objektiivit, kyllä vai ei?
Jos yli 50% vastaajista ei hyväksy niin totaalikielto vaan päälle, ei armoa. Totaalikielto digijärkkäreille ja totaalikielto alle 600 millisille objektiiveille. Ainoastaan viranomaisille voidaan sallia alle 600 milliset putket.
Kuten olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut ei suurin ongelma ole tekniikka vaan se mitä ja miten kuvaa - onko siis kuvissasi jotain "sellaista" mikä saa myös muut ihmiset huomaaman "sen" tai kiinnostumaan kuvastasi.
Itsekin "uusdigistinä" on todettava että ennen kuvaus oli mielestäni: runko, pari hyvää "tuttua filmiä", pari obiskaa > kuvaamaan. Filmi postiin ja diat kehyksiin > kankaalle.
Nyt se on runko, kenno, Cmos, obiskat, raw, jpeg, WB, resoluutio, pikseli, ImageStabilazer, AdobeRGB, Gamma 2.2, ICC..... (jatka itse listaa loputtomiin). Sitten vaan workflow ja "paina monta kertaa X", printtikuvat ja webbikuvat ja ftp ja portti ja password ja galleria... :D Ai niin unohdin muuten kalibroida monitorin!
Tiedän monia jotka eivät tätä halua ja vaikka itsekin olen aina ollut tietotekniikan kanssa tekemisissä niin on tämä todella teknistä "nippelipuuhaa" nykyään jos oikeasti haluaa hallita koko prosessin.
Kalustosta sen verran että aika vaatimattomillakin pärjää, itse olen ottanut tämän vuosituhannen parhaimmat kuvani vuonna 2005 pokkarilla - oikeaan aikaan oikeassa paikassa, tietysti miettii että jos olisi ollut "paremmat vehkeet" niin... :)
Hyvia kuvauksia vaan ensi vuodelle itse kullekin!
Nykyään voidaan digikuvauskin tehdä kuten filmikuvaus aikoinaan: runko, pari muistikorttia ja objektiivi; kuvattu kortti lähikaupan kautta kuvavalmistamoon ja lopputulos on ihan sama kuin filmikaudellakin. Halutessaan kuvat voi siirtää USB-kortille ja näyttää dataprojektorilla kankaalla.
Toisaalta myös filmikaudella homman saattoi tehdä vähän "hankalammin". Kodin yksi (kylpy)huone varattiin pimiöksi, hankittiin kemikaaleja, hankittiin vähän muuta välineistöä ja sitten alettiin kuvanvalmistus. Ainakin aikaa siihen sai kulumaan. Ja kun vielä vähän kaikkea piti kokeilla, niin jonkinlaista listaa siihenkin liittyvistä fakkisanoista voisi kerätä.