Siis tällä kertaa mulla menee hermot 2,5 -vuotiaan nukahtamisen kanssa (viimeksi Annette28 taisteli samantyyppisten ongelmien kanssa).
Meidän tyttö on nyt parin viikon ajan valvonut noin 2h sänkyynmenon jälkeen. Muutama yö sitten vaihdettiin pinnasänky lastensänkyyn, mutta mikään ei ole muuttunut. Eka iltana osoitettiin, että sängystä omin päin pois kömpiminen ei ole sallittua ja se ei olekaan ollut ongelma (vaikka sitä odotin).
Mutta tyttö siis vain istuu sängyssä eikä suostu pistämään/pitämään päätä tyynyssä. Lauletaan laulut, silitellään (jos pistää pään tyynyyn). Jos ei suostu pistämään päätä tyynyyn, lähden pois huoneesta. Tyttö tietenkin kiljuu täysillä äitiä. No, minä huutelen, että "onko pää tyynyssä?". Sieltä kuuluu itkunsekaista "eei ole!". Tyttö tietää erittäin hyvin, että kun pää on tyynyssä, äiti tulee silittelemään. Mutta voi mennä 45 minuuttiakin ennenkuin tyttö huutaa lannistuneen kuuloisena että "nyt minulla on pää tyynyssä, äiti!" Sitten menen silittämään, mutta kun en suostu jutusteluun, mitä tyttö tietenkin yrittää, hän suuttuu.
Ollaan puolella tunnilla myöhästetty nukkumaanmenoa ilman vaikutusta. Pari päivää sitten teki saman tempun päiväunille mennessä äitini luona. Äitini oli aivan ihmeissään (hänellä on tapana olla huoneessa niin kauan että tyttö nukahtaa). Äitini oli sitten jossain vaiheessa lähtenyt käymään vessassa ja minuutin päästä kun tuli takaisin, tyttö olikin kiivennyt pinnasängystä pois tavalliselle sängylle (sängyt vierekkäin) ja nukkui täysillä. Eli väsy kyllä oli, mutta joku ihme uhma, ettei muka halua nukkua.
Tuntuu hirveältä pakottaa olla sängyssä jos ei uni tule, mutta eihän sitä tämän ikäistä voi takaisin leikkimäänkään enää siinä vaiheessa päästää. Jotenkin ollaan umpikujassa sen "pää tyynyssä" -kamppailun kanssa. Jotain ihan uutta ja erilaista pitäisi tehdä, että tuo päähänpinttymä jotenkin unohtuisi.
Ideoita?
Meidän tyttö on nyt parin viikon ajan valvonut noin 2h sänkyynmenon jälkeen. Muutama yö sitten vaihdettiin pinnasänky lastensänkyyn, mutta mikään ei ole muuttunut. Eka iltana osoitettiin, että sängystä omin päin pois kömpiminen ei ole sallittua ja se ei olekaan ollut ongelma (vaikka sitä odotin).
Mutta tyttö siis vain istuu sängyssä eikä suostu pistämään/pitämään päätä tyynyssä. Lauletaan laulut, silitellään (jos pistää pään tyynyyn). Jos ei suostu pistämään päätä tyynyyn, lähden pois huoneesta. Tyttö tietenkin kiljuu täysillä äitiä. No, minä huutelen, että "onko pää tyynyssä?". Sieltä kuuluu itkunsekaista "eei ole!". Tyttö tietää erittäin hyvin, että kun pää on tyynyssä, äiti tulee silittelemään. Mutta voi mennä 45 minuuttiakin ennenkuin tyttö huutaa lannistuneen kuuloisena että "nyt minulla on pää tyynyssä, äiti!" Sitten menen silittämään, mutta kun en suostu jutusteluun, mitä tyttö tietenkin yrittää, hän suuttuu.
Ollaan puolella tunnilla myöhästetty nukkumaanmenoa ilman vaikutusta. Pari päivää sitten teki saman tempun päiväunille mennessä äitini luona. Äitini oli aivan ihmeissään (hänellä on tapana olla huoneessa niin kauan että tyttö nukahtaa). Äitini oli sitten jossain vaiheessa lähtenyt käymään vessassa ja minuutin päästä kun tuli takaisin, tyttö olikin kiivennyt pinnasängystä pois tavalliselle sängylle (sängyt vierekkäin) ja nukkui täysillä. Eli väsy kyllä oli, mutta joku ihme uhma, ettei muka halua nukkua.
Tuntuu hirveältä pakottaa olla sängyssä jos ei uni tule, mutta eihän sitä tämän ikäistä voi takaisin leikkimäänkään enää siinä vaiheessa päästää. Jotenkin ollaan umpikujassa sen "pää tyynyssä" -kamppailun kanssa. Jotain ihan uutta ja erilaista pitäisi tehdä, että tuo päähänpinttymä jotenkin unohtuisi.
Ideoita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä tyttö 2v 3kk ja vielä pari kuukautta sitten illat olivat kertomasi kaltaisia. Jätin päiväunet pois ja nyt nukahtaa ilman mitään mutinoita alle 5 minuutissa=)
Joinain päivinä vielä nukutaan päikkärit jos tyttö näyttää päivällä erityisen väsyneeltä mutta silloinkin herättelen noin tunti nukahtamisen jälkeen. Selvästi meillä ongelma oli että nukkui liikaa päivällä.
jos jätät pois nuo valtataistelut ainakin siitä pää tyynyyn laittamisesta.
tyttö sänkyyn ja luet iltasadun ja sitten nukutaan.
muistathan pitää tavalliset iltarutiinit. siis iltapala, iltapesu ja satu ja sitten nukutaan. ja tietenkin aina samaan aikaan.
päiväunien lyhentäminen voi auttaaa.
2,5 vuotias on aivan liian pieni ymmärtämään että pää pitää laittaa tyynyyn että saisi turvallisuudentunnetta jota kaipaa. ota vaikka muksu kainaloon ja mene itsekkin nukkumaan.
nosta vaikka sitten omaan sänkyyn kun on nukahtanut. joillekkin lapsille ei tämä toimi koska ovat tosi vihaisia kun heräävätkin omasta sängystä. toiset lapset ei taas ollenkaan edes ajattele sitä.
kun lapset on pieniä niin on kuitenkin elettävä lapsen ehdoilla.
voit myös istua lapsen vieressä kunnes nukahtaa. mutta ei mitään puhumista enään sen jälkeen kun iltasatu on luettu.
siinä 1-2 h päiväunia. Muutaman kerran on jätetty välistä niin ilta on ollut aivan kauhea. Eli kyllä ne unet ovat tarpeelliset.
Olen usein tehnyt illalla niin, että nojaan tytön sänkyyn ja pistän muka itsekin nukkumaan siinä (meinaan ihan oikeasti nukahtaa siihen) ajatellen, että mielentila tarttuisi :) Mutta tyttö alkaa vain kiukkuamaan, että mene omaan sänkyyn tai että älä nuku äiti tai alkaa pulisemaan ja räpläämään minun hiuksia tai kasvoja tms.... istuu sängyssä edelleen kuin tatti.
Olen eri mieltä kanssasi tuosta, etteikö 2,5 vuotias ymmärrä tuota yhteyttä. Tyttö huutaa tuttia tai äitiä, mutta jos menen, tyttö vain istuu. Jos pää on tyynyssä, äiti tulee luo. Olen muutaman kerran yrittänyt kertakaikkiaan pistää tytön makuuasentoon, mutta ne kerrat olivat (ymmärrettävästi) täysi katastrofi.
Varmaan 2,5 vuotiaissa on eroja, mutta mielestäni meidän tyttö ymmärtää vallan mainiosti mistä on kyse. Uskoisin, että tämä on uhmaa, mitä päivisin jatkuvasti tapahtuu. Kaikki on ei, enkä ja minä itte. Tosin ikäisiinsä tarhakavereihin verrattuna tyttö on niin fyysisesti kuin verbaalisesti aika kehittynyt. Vaan eihän semmoiset välttämättä liity mitenkään henkiseen kehitykseen.
siltä, että tyttösi vedättää äitiään aikas lailla :). Tyttösi on kenties pahimmassa uhmavaiheessa, tahtoo koko ajan kaikkea mulle nyt heti. hakee rajoja ja katsoo kuinka pitkälle menet. entäpä jos hän tuntee olonsa turvattomaksi, jos hän vaikka tarvitsee hieman tiukempaa otetta nukkumistouhuissa, en todellakaan TIEDÄ, ajattelen vain ääneen vaihtoehtoja :).Itsellä 2v7kk poika, joten uhmasta tiedän jotain... Vaikea neuvoa, meillä mennään sänkyyn ja siellä poika pyörii ja nuhjaa mutta nukataa aina ilman mitään seremonioita. Oletko ajatellet, että lapsi ei oikeasti tarvitse sinua viereensä nukahtaakseen? Voisi ajtella, että juttelisit päivällä etukäteen tytön kanssa että aletaan nukkumaan uudella tavalla, ja että pelottaako illalla nykyään sängyssä joku (kun sitä päätä ei laiteta tyynyyn jne). Jos vain veisit tytön sänkyyn normaalien halien ja mitä nyt teillä onkaan rutiineita kera, sitten kerrot meneväsi vaikka viereiseen huoneeseen, mutta että et tule enää takaisin. annat vettä ja pissatat ennen sänkyyn menoa. sitten vaan annat tytön huutaa, ja viet takaisin jos tulee pois. meillä auttoi, kun poika jossain vaiheessa yritti sängystä pois, kun sanoin, ettei äiti ala tuohon leikkiin, mene takaisin sänkyyn, äiti ei kanna/nosta takaisin. siihen loppui vesselin leikki, kukapa sitä nyt yksinään tahtoisi, paljon mukavmepaa kun saa äidin mukaan roudaamaan selkä vääränä :). on tosi helppoa neuvoa näin teoriassa, mutta käytänössä sinä tunnet lapsesi parhaiten, ja voit yrittää noukkia jotain vinkkejä omaan käyttöösi! Tulehan sitten kertomaan, mikä konsti teille tepsi!
Hetken voi kestää että lapsi tottuu uuteen päiväunettomaan rytmiin mutta uskon että apu löytyy takuulla siitä! Iltaisin ei väsytä joten ei huvita nukkuakaan. Kokeilkaa edes=)
Se mitä meillä tehdään. Meillä kakarat ovat tottakai väsyneitä ja kiukkuisia, mutta 3- ja 4-vuotiaan tarmolla vastustavat unta viimeisee asti. En viitsi väsyttää itseäni aiheella, siis:
Hampipesut, suukot ja yläkertaan omiin sänkyihin. Iltalorut, valot pois, hyvänyöntoivotukset. Jätän itsekseen.
Yleensä eivät heti nuku vaan juttelevat keskenään, leikkivät ehkä vähän (sallittua, kunhan valoja ei sytytetä eikä meteliä pidetä) ja käyvät nukkumaan kun siltä tuntuu.
Meillä tehtiin näin kun olin lapsi, ja itse koin sen hyväksi. Että ei ollut PAKKO maata sängyssä jos ei nukuttanut, mutta muita ei saa häiritä. Touhuta saa itsekseen kunhan on hiljempaa, ja uni tulee kun on tullakseen. Pakkotilanne tuo vain uhmaa, vapaus tehdä miten tykkää (noh, illuusio siitä, kun kuitenkin se mitä tehdään on loppujen lopuksi nukkuminen ja se on selvää) on joillekin lapsille parempi.
***
Näin myös toimin tuon oman kohta 2,5-vuotiaan kanssa. Meillä on iltapalat, iltapesut, iltalaulut sängyssä tai iltalukemiset ja sen jälkeen tyttö jää sänkyyn nukkumaan. Joskus nukahtaa heti, joskus jää pötköttelemään ja pyörimään, joskus saattaa hakea jonkun lelun tai kirjan, leikkiä tai selailla kirjaa ja nukahtaa sitten. En näe mitään pahaa siinä, kun tyttö kuitenkin on sängyssä ja hissukseen :) Nukahtaa sitten kun nukuttaa, mutta yömyöhään ei muutoin riekuta esim. olohuoneessa, koska on kuitenkin jo selvästi väsynyt nukkumaanmenoaikaan mutta joskus ei meinaa malttaa käydä nukkumaan heti.
just tuommonen kuulostaa tosi kivalta jos se toimii.
Meillä tyttö ei sieltä sängystä pois (vielä) ole ruvennut hyppimään ja saahan siellä sängyssä ährätä, mutta toisaalta haluaisin rajoittaa sitä tavaraa mitä hän sänkyyn roudaa. Kun tuntuu, että jos antaa joskus ottaa jonkun ylimääräisen jutun sinne, niin se uniarsenaali vaan kasvaa. Ei suostu vähentämään niitä unitavaroita. Onneksi nyt kun siirryttiin lastensänkyyn ei ole enää niin ahdasta. On jäänyt pois se itku, että "Minä en mahdu tänne"...
Meillä on nyt iltaisin nukahdettu hyvin ja päiväunetkin ovat OK. Tänään laitoin typykän normaalisti päiväunille ja vauveli nukkui itkarin kanssa ulkona. Kun kämpässä oli hiljaista, aloin laulaa Singstaria ja oletin, ettei neiti herää siihen (tai mihinkään muuhunkaan) kesken kaiken, kuten tavallista.
Yhtä äkkiä kesken hoilotuksen kuulin kolahduksen vessasta. Menin katsomaan ja löysin neidin kontallaan pesualtaasta. Hän oli löytänyt huulipunan ja maalannut suun ympäryksen, luomensa ja poskensa kirkkaanpunaisiksi ja sukkahousuissakin oli väriä. Neiti vaan totesi, että minä meikkasin ja nyt olen vähän likainen. Pyysi itse vielä pesemään jäljet ja lopuksi "kaulan kans".
Sain vaivoin pidätettyä kiukustumisen ja siivosin jäljet nätisti ja palautin karkulaisen petiin. Täytyy vissiin valita vähän parempi ajankohta Singstarille.
Sun tapauksessa en yksinkertaisesti menisi typsyn huoneeseen vaan antaisin mekastaa huoneessaan luottaen, ettei lapsi sinne kuole. Kyllä meilläkin on joskus päiviä, jolloin päiväunta haetaan pitkään.