Kertokaa kokemuksia sairaaloista! On mahdollisuus mennä Vammalaan tai Taysiin. Asun molemmista melko kaukana joten tutustuminen vaikeaa ja Taysiin eivät järjestä tutustumista enäälainkaan. Vammala kiinnostaa sen pehmeämpien arvojen ja vaihtoeht.kivunlievitysten vuoksi. Muuten Tampere olisi se tutumpi suunta lähteä. Iso sairaala vähän pelottaa..
Kertokaa mitä kokemuksia, pliis!
Kertokaa mitä kokemuksia, pliis!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse synnytin vajaa kuusi viikkoa sitten Vammalassa. Asun myös kaupungissa jossa yleensä mennään Taysiin, mutta sai myös valita ( kun osasi itse kysyä...)
Kannattaa käydä ehdottomasti myös Vammalassa tarjottava valmennus, avarsi ainakin minulle asioita todella paljon, ja koko tutustumiskäynnistä jäi todella miellyttävä ja kiireetön mielikuva.
Kaikki äitiyspolikäynnit ja varsinainen synnytys menivät kuin unelma. Henkilökunta todella välitti, ja muisti osastollakin kuka on kuka ja jaksoivat kysellä kuulumisia sekä opastaa. Ei mitään kiirettä eikä ruuhkaa, ei käytävillä osastopaikan odottelua, synnytyksen turhaa vauhdittamista ruuhkan vuoksi tms. mitä Taysissä on. Vammalassa on tarjolla myös perhehuoneita, jollaisessa itsekin olimme. Ja jos joku pelkää sitä että kun on pieni sairaala ei lääkäreitä yms. ole kokopäiväisesti paikalla, niin voin kertoa että ainakin meille oli ( pe-la yönä ) aina lääkäri paikalla kun sitä synnytyksen aikana muutamaan kertaan tarvittiin.Synnytyssalit on myös juuri tänä syksynä remontoitu.
Eli suosittelen todella lämpimästi Vammalaa :-)
Tampereenradiosta kuuntelin kun haastettelivat jotain vammalan synnytyslääkäriä. tää oli sitä mieltä, että jos raskaus on normaali, eikä synnyttäjällä riskitekijöitä (tosi nuori, tosi vanha, verenpainetta, sokereita, perätila jne.), niin silloin suosittelevat vammalaa. Kehui näitä heidän vaihtoehtoisia kivunlievityksiä, mutta toimittaja huomasi kysäistä, mitä sitten, jos on yö ja synnyttäjä yhtäkkiä haluaisikin epiduraalin, tai jotain komplikaatioita tulee. Ei ole öisin anestesialääkäriä, joka epiduraalin laittaa (Tays:ssa aina paikalla), eikä hätäsektiota voida tehdä... Sit tää haastateltavana ollut lääkäri siinä sitten muistutteli kuinka paljon maailmalla tehdään kotisynnytyksiä ja vertasi vammalaa lähes samaan tilanteeseen, eli eihän kotoakaan päästä samantien leikkaussaliin.
Eli Tays:ssa on hirmu tungos, tää lekuri mainitsi jotain lukemia, että paikka on tehty 3000 synnytykselle vuodessa ja nytkin mennään jo yli 5000 synnytyksessä, eli lähes kaksinkertainen määrä äitejä synnyttämässä vuoden mittaan, mitä on alunperin suunniteltu tilojen kestävän...
Sopu sijaa antaa, ja jos haluaa, että tehohoitomahikset on koko ajan läsnä, samoin kaikki lääkkeelliset kivunlievitykset, niin kyllä itse ainakin olen valinnut tays:n. Ja hyvää hoitoa siellä ainakin viimeksi sain. Kun ottaa sen asenteen,e ttä hoitajillakin on kiirettä, eikä jaksa valittaa ja vaatia joka asiasta, niin hoitajat ovat ystävällisiä ja homma toimii kaikesta huolimatta.
TAYSin vuodepaikkamäärät on 2000-luvun alussa sopeutettu n. 4000 synnytykseen vuodessa - nyt siis rapiat 5000/v. Tilat vuodeosastoilla uudet mutta ahdasta on. Kannattaa tulla synnyttämään loka-marraskuussa, älkää kaikki tulko heinä -elokuussa!
Tuosta turvallisuudesta. Vammalassa ei ole päivystävää lastenlääkäriä, hän käy vain 2 päivänä viikossa. Anestesialääkäri päivystää 7/24, mutta voi olla että tulee Tampereelta (n. 45-60 min). Synnytyslääkärikin päivystää 7/24, ja osa jää taloon tai lähimaastoon kun tietää että synnyttäjä on talossa (mutta voi tulla Tampereelta). Leikkuri tulee 15-30 minuutissa, mutta esim. sektiota ei pysty aloittamaan ennen kuin anestesialääkäri on paikalla. Pari vuotta sitten oli tapaus jossa lapsi kuoli kun hätäsektiota odotettiin tunti (anestesialääkäri tuli Tampereelta).
Valitettavasti n. puolet synnytyksen aikaisista hätätilanteista tulee raskauksissa joissa ei ole ollut mitään poikkeavaa. Eihän esim kaulan ympärillä pari krt oleva napanuora pireile kuin vasta synnytyksen loppuvaiheessa kun vauva laskeutuu synnytyskanavassa.
Olen itse joskus Vammalassa tehnyt imukuppia silla tavalla että PAKKO saada lapsi ulos, kun leikkausvalmiutta ei ole (ei leikkaustiimiä talossa). Oli kyllä karseaa ja synnytyslääkärin pulssi 3 x lapsen syke, mutta onneksi saatiin anestesialääkäri paikalle virvoittelemaan lasta...
Noista kotisynnytyksistä; Hollannissa etäisyys lähimpään synnytyssairaalaan on n 15 min. Vammalasta hyvällä kelillä siirretään ambulanssilla n. 50 minuuttia. Siinäpä on olemista kun viimeinen talon punasolupussi tippuu ja verta vuotaa...
turhaa pelotella aina.
Kuinkakohan monta lasta on kaikkiaan vammautunut Taysissa tai Naikkarilla sen takia, että henkilökunnalla on ollut liian kiire tai se ei ehdi luottamaan siihen, mitä äiti sanoo omista tuntemuksistaan? Itse tiedän ainakin kolme, ja kaksi näistä lapsista on hyvien perhetuttujen lapsia.
Synnytys ei ole mikään kaupassakäynti, sen nyt tajuaa ihan jokainen. Ja paska tsäkä kun käy, istukka irtoaa niin nopeasti, että mikään sairaala ei pelasta, edes äitiä. Tai no, huonekaverille Kättärillä kävi kyllä peikkomainen flaksi, kun sattui olemaan yliaikaiskontrollissa ja istukka irtosi kunnolla hissimatkalla. Hississä sattui olemaan tauolle menossa oleva leikkurin hoitaja ja lopulta kuudessa minuutissa oli ollut vatsa auki. Lääkäri totesi, että jos olisi menty yli 10 minuutin, ei olisi selvinnyt äiti eikä lapsi. Että semmottii. Tarviiko nyt tän takia sitten kaikkien päivystää 50 metrin päässä lähimmästä leikkaussalista?
Pienet yksiköt tekevät hyvää työtä ja olennaisimmat riskit on saatu synnytyksistä karsittua tehokkaasti. Minusta sen pitäisi riittää. Siinäkin on riskinsä, kun aletaan sokeasti luottamaan siihen, että kunhan on tarpeeksi piuhoja ja ns. kapasiteettia, kaikki sujuu kuin tanssi juhannusaattona.
On jopa tutkimuksia, joiden mukaan synnytyksen medikalisoituminen on osasyy niiden pitkittymiseen ja vauvan hapenpuutteeseen, äidin uuvahtamiseen kesken yms vaivoihin, joita sitten näillä imukupeilla hoidetaan. Itselläni on takana medikaalisesti aloitettu, oikein tehokkaasti eteenpäinhoidettu synnytys, jossa olin ponnistusvaiheessa niin kahvilla, että en meinannut tajuta enää ponnistaa lasta elävänä ulos ja merkkinä alkaneesta hapenpuutteesta tuli vihreät lapsivedet. Ns. luomuhihhuloinnissa kun tahti oli omani (ja sain mm. käyttää kätilöiden niin vierastamaa pystyasentoa), lapsi oli ulkona äärimmäisen helposti ja äärimmäisen hyvävointisena, koska fokukseni oli koko ajan hengittämisessä ja tehokkaassa synnyttämisessä. En usko, että olen ihan ainoa tällainen "oikukaskroppainen" synnyttäjä. Lapsen kannalta turvalliseen synnytykseen vaikuttaa erittäin paljon äidin mielen ja ruumiin toiminta, ja tämän doktoraatti haluaa niin mielellään aina unohtaa..
Pienissä synnytysyksiköissä on toki kotoista synnyttää; usein kätilöllä ja lääkärilläkin on aikaa viipyillä synnyttäjän luona, on nätiksi laitettua perhehuonetta, ammetta sun muuta. Kun kaikki menee hyvin - kuten tietysti yleensä meneekin - sekä synnyttäjä että hoitohenkilökunta on tyytyväisiä.
Resurssit toimia nopeasti ovat kuitenkin rajalliset, ja sen tietää etenkin synnytyksestä vastuussa oleva gynekologi. Jos ja kun (aina joskus) jotain tulee, hän on se joka vastaa potilasvahinkoilmoitukseen ja tekee selvitystä TEO:lle toimistaan. Ja vaikka kuinka sanoisi itselleen, ettei tässä tilanteessa voinut muutakaan, aiheuttaa huonokuntoinen synnytyksessä vammautunut tai kuollut lapsi henkisen trauman myös lääkärille+hoitohenkilökunnalle.
Miten siis tehdä? Synnytystä hoitava lääkäri alkaa ennakoimaan varmuuden vuoksi, vaikka ennustajaeukkona ei pitäisikään olla vaan pitäisi hoitaa tilanteen mukaan. Sovitaan synnytystavaksi varmuuden vuoksi sektio kun viikonloppukin on tulossa. Pyydetään leikkaussali ja anestesialääkäri roikkumaan paikalle - kuitenkin kaikilla on seuraava päivä normaalisti töitä jos on arki-illasta tai - yöstä kysymys. Tehdään varmuuden vuoksi sektio kun mikroverinäytteeseen ei ole mahdollista ja sykekäyrä on poikkeava. Lähetetään synnytyksessä vuotanut äiti varmuuden vuoksi lähimpään isoon sairaalaan koska veriä tai labraseurantamahdollisuuksia ei ole. Käynnistellään varmuuden vuoksi ettei menisi yliaikaiseksi ja tulisi ongelmia (alle 750 synnytyksen/v sairaaloissa 21 % vs. koko maa 16,5 %).
Hyvä varmaan näin? Suomessa synnytysyksiköiden sektioprosentit vaihtelevat suuresti. Naistenklinikan korkeaan prosenttiin (25%) vaikuttavat vaikeat riskiraskaudet. Mutta eräissä pienissä synnytysyksiköissä (ei kylläkään Vammalassa) prosentit ovat myös varsin korkeita (esim. v. 2006-2007 Raahen terveyskeskuksen sektioprosentti 23,6% vs. koko maan keskiarvo 17 %, ensisynnyttäjien sektioprosentti 36,7 %!), vaikka synnyttämään tulevatkin vain ns. normaalit äidit.
Miksi? Koska hoitoratkaisuja tehdään varmuuden vuoksi, kun hätäleikkaus-, elvytys tai tehoseurantamahdollisuudet ovat käytännössä olemattomat.
on pienten yksiöiden ja suurten yksiöiden välillä, eli Tampere vs. Vammala, ja Naikkari/Kättäri/Jorvi vs. Tammisaari, ovat kyllä selkeästi profiloituneet niin, että pienissä yksiköissä tehdään erittäin vähän sektiota ja muutakaan toimenpidettä, koska etukäteisseulonta, sekä terveydenhuollon, että synnyttäjän oman tahdon mukaan on niin hyvää.
Eiköhän sektio- ja käynnistelytarve ala tulla käsille silloin, kun välimatkat kasvavat, riippumatta niinkään yksikön koosta. Esimerkiksi Lapissa pienten yksiköiden katoaminen on nostanut suunnittelemattomien koti- tai tienvarsisynnytysten määrät siellä pilviin, ja sen vuoksi käynnistetään tai leikataan vauvat ulos jo ennen synnytyksen luonnollista käynnistymistä, jotta äiti ehditään saada sairaalaan. Jos myös näitä pieniä yksiköitä olisi, lyhyempien välimatkojen päässä, tätä ilmiötä ei tulisi.
Monet synnyttäjät tuntuvat kummasti arvostavan "pehmeitä arvoja" joita pääsääntöisesti uskotaan tarjottavan pienemmissä synnytysyksiköissä.
Kylmä fakta on että mitä isommassa yksikössä synnytät, sen nopeammat ja laajemmat lääkäripalvelut on saatavilla. Pienissä synnytysyksiköissä sektiovalmius on aina vähän sinnepäin ja lastenlääkäripäivystys huonoa tai olematonta, puhumattakaan lasten (tai äidin) tehohoitomahdollisuudesta. Omasta mielestäni lastenlääkäripäivystys on monessa pienessä paikassa suorastaan rikollisella tasolla: mukamas lastenlääkärillisessä sairaaloissa ei monesti käytännössä ole mitenkään mahdollista saada lastenlääkäriä taloon tarvittaessa. Tällöin huonokuntoista lasta sitten hoitelevat muut päivystäjät miten taitavat.
Jos käy huono tuuri, on täysin yhdentekevää miten pehmeillä arvoilla synnytystä hyysätään... mukava tunnelma synnytyksessä syntynee hyvänä yhteistyönä kätilön kanssa, mikä sitten onkin ihan tuurikauppaa saako semmosen kätilön jonka kanssa tunnelma on hyvä. Jos vaihtoehtoina olisi Vammala vs. Tays, oma valinta olisi selvä.
Tosiaan tuo anestesialääkäripäivystys on kokoajan, ja kyllä se nyt yleensä tiedetään vähän aikasemmin koska tarvis. Sairaalaan kannattaa ilmoittaa menostaan etukäteen, että voivat valmistautua sillä välin kun itse olet sinne matkalla. Tietysti jos raskaudessa tai edellisessä raskaudessa olis ollut jotain ihmeellistä, voisin valita toisin. Kiva paikka! Itse tykkäsin.
Anestesialääkäri voi olla koko ajan, mutta oleellista on, kuinka nopeasti lapsi saadaan leikattu ulos hätätilanteessa. Eli kuinka pitkän matkan takaa kukin leikkaustyhmän jäsen päivystää. Ja yleensä sitä tarvetta ei todellakaan tiedä etukäteen.
synnyttänyt kolme kertaa TAYSsissä ja ollut tyytyväinen joka kerta. Eka synnytys ei mennyt ihan putkeen, päädyttiin imukuppiin ja sen semmoista, kaksi seuraava olivat ihan napakymppejä spinaalipuudutuksineen. Ekalla kerralla sain vähän aran kätilön, toisilla kerroilla oli mahtavat kätilöt. Joka kerta olen tuntenut olevani oikeassa oaikassa osaavissa käsissä loppujen lopuksi. Ja osastollakaan ei ole ollut ruuhkaa, eli en ole joutunut käytävällä nukkumaan:) Ensimmäisen synnytykseni perusteella Tampere oli ainoa miettimäni paikka ja sain aina hyvää palvelua.
TAYS:ssa saatavilla paras mahdollinen apu, jos jostain syystä kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Itselläni hyvät kokemukset ko. sairaalasta. (Hätäsektioon kohdallamme jouduttiin, nyt terve lapsi kotona!)