Rakkauteni kuoli, tiedät kyllä mihin.
Rakastan sitä että rakastin sinua. Ja suurimmaksi osaksi siksi, etten osaa rakastaa ketään muuta. Mutta en rakasta romanttisella tavalla sinua enää ollenkaan, vaan lähinnä pakonomaisella tavalla.
Nimim. "Ikävä niitä kaikkia kauniita tunteita sinua kohtaan"
Rakastan sitä että rakastin sinua. Ja suurimmaksi osaksi siksi, etten osaa rakastaa ketään muuta. Mutta en rakasta romanttisella tavalla sinua enää ollenkaan, vaan lähinnä pakonomaisella tavalla.
Nimim. "Ikävä niitä kaikkia kauniita tunteita sinua kohtaan"
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka mulle.
Hmm. Mitenköhän itse rakastan. Jotain onttoa tässä olossa on.
Että on se tunne, mutta sen lisäksi se ontto olo? Pystyyköhän sitä täyttämään enää mitenkään? Koskaan?
muulla sitten.. Mun on tosi vaikea uskoa, että sellaista enää mulle tapahtuisi. Ja se ontto olo. Kun elämässä on niin ollut muutakin sisältöä, niin se ontto olo johtuu vaan siitä.
vaikea uskoa että koskaan tuntisit sillä tavalla ketään kohtaan?
Sama täällä. Samassa jamassa ollaan, kiva että on muitakin.
kyllä, että aika ja muutama vuosi auttaa yleensä ihmisillä, vaikkei uskoisi, sullakin. Mulla niin ei ole käynyt, mutta se turtuminen on kyllä tapahtunut josta ontto olokin joka kai jotenkin suojaa. Semmoinen että yksin ollaan tässä itse kehitetyssä pussissa mutta ei voi mitään.
oikeassa. Tietty turtuminen suojaa ja olisi hullua jos niin ei kävisi. Ei ihminen voi viettää tunnekuohun vallassa koko elämäänsä. Tunteet pysyvät kuitenkin aina... ja ikään kuin pakastettuna.
Uudelleen sulatettuna sitten lähes yhtä hyvää kuin tuore, luulisi ainakin :p
Mitäköhän se merkitsee jos tunne ei kuole? Sitä olen miettinyt mikä tarkoitus sillä on.
oon ajatellut, että rakastumistunne kuolee muutamassa vuodessa. En tiedä. ...jos käytän itseäni esimerkkinä niin vaikeaa sellaisen on kai samuakkaan, että on muodostanut niin ison sekoituksen rakastamisesta, halusta ja kaipauksesta. Nyt niitä ei suoraan näe, mutt pakastimessa ovat..
Hyvää yötä.