Yksinäisyyteni alkoi kun menin ylä- asteelle. Sen jälkeen elämäni tavallaan päättyi. 20- vuotta olen ollut ihmisten tuhkakuppi ja tauti, joka ei koskaan parane. Minua on piesty niin henkisesti ja fyysisesti, että en enää voi toimia missään. Olen lamaantunut kivusta. Minä niin olisin toivonut, että olisin syntynyt 1960 tai 1970- luvulla, koska elämä oli silloin paljon yksinkertaisempaa. Koulujärjestelmä oli helppo nakki, työtä sai vain nostamalla tassua pystyyn ja parisuhteen kliseisellä vitsillä. Nykyään pitää olla James Bond, hyvin koulutettu ja omata laajan sosiaalisen verkoston menestyäkseen elämässä. Olen niin vammautunut kivusta, että en usko enää että pystyn palata peliin mukaan. Koulu jäi kesken, lähinnä siksi että minulla ei ollut käytännössä kotia missä opiskella ja elää elämää. Mikään kone ei nouse tästä tilanteesta. 1970- luvulla syntyneenä mulla ois samat mahdollisuudet käydä IFK- matseissa ja shakkiklubilla, plussana rikkaampi sosiaalinen elämä ja ennen kaikkea tasainen mielenterveys. Suurinta osaa nykynuorista en olisi koskaan halunnut edes tavata. Ennen vanhaan elämä oli helpompaa ja yksinkertaisempaa ja perusasiat kuten perhe ja työpaikka oli suunnattoman helppo saavuttaa. Olen nähnyt shakkiklubilla paljon lahjattomampia ja anti-sosiaalisempia ihmisiä kuin minä, mutta silti ovat saaneet vaimon ja työpaikan. Suurten ikäluokkien on helppo haukkua meitä pullamössönuoriksi kun tarvitsemme psykiatriaa ja muita "hömpötyksiä" pärjätäksemme elämässä, kun heillä itsellään ei ollut riesanaan naisten ja miesten suuria vaatimuksia. Yhtenä esimerkkinä tämä "tutustumisjahti", jossa naiset rohkaisevat ystäviään pelaamaan tätä peliä poikaystäväehdokkaan kanssa. Helppo se on suuren ikäluokan haukkua meitä nuoria kun kaikki tuli vaivatta eteen, nyt meillä nykynuorilla on taakkanamme ulkonäköpaineet, sosiaalinen menestys ja muut länsimaailman turhuudet. Sosiaalisesti pitää olla taitava, muuten jää armotta ulos perhe ja parisuhde onnesta. Ujous on melkein synti. Shakkiklubilla olen nähnyt ihan suoranaisia nössöjä, jotka ovat saaneet vaimon, siksi koska ennen vanhaan naiset vielä kunnioittivat miehiä.
Minulla ei ole elämässäni mitään minkä vuoksi elää. Olen sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti ja henkisesti rappiolla. Minulla ei ole elämässäni pohjaa jonka varaan rakentaa asioita. Helppo se on
niiden arvostella meitä nuoria, joilla on parisuhde. Kun on oma vaimo tai mies joka rakastaa, saa hän valtavan voimavaran käyttöönsä. Sinkuilla on tehtävänä paljon työtä, jotta pääsemme edes lähelle sitä onnen tunnetta jonka oma kulta tuo. Suurilla ikäluokilla on helppo tehtävä arvostella meitä nykynuoria, kun on oma kulta, joka välittää. Tämä taakka alkaa olla jo liikaa.
Minulla ei ole elämässäni mitään minkä vuoksi elää. Olen sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti ja henkisesti rappiolla. Minulla ei ole elämässäni pohjaa jonka varaan rakentaa asioita. Helppo se on
niiden arvostella meitä nuoria, joilla on parisuhde. Kun on oma vaimo tai mies joka rakastaa, saa hän valtavan voimavaran käyttöönsä. Sinkuilla on tehtävänä paljon työtä, jotta pääsemme edes lähelle sitä onnen tunnetta jonka oma kulta tuo. Suurilla ikäluokilla on helppo tehtävä arvostella meitä nykynuoria, kun on oma kulta, joka välittää. Tämä taakka alkaa olla jo liikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maailman empaattisin ja ihanin diakoni sanoi tuon minulle.
Muista, että olen sinusta 10 vuotta vanhempi ja mietin edelleen noita samoja asioita. Kyselen, etsin, eksyn ja ihmettelen. Toivon että sinä jaksamisesi puiteissa alat miettiä taas jotain opiskelua. Olenhan itse elävä esimerkki siitä, että paljon on jäänyt kouluja kesken ja jotain onnistumisiakin kuitenkin mukaan mahtuu. Tällä hetkellä peloistani huolimatta koen eläväni parasta aikaa sitten lapsuuden. Paras nuoruuteni meni liian voimakkaasti oireillen ja peläten.
Kaltaisemme herkät ja syvälliset vaan koemme asiat niin voimakkaasti. Tämä maailma on mielestäni aivan järjetön paikka, joten on tervettä jollain tapaa oireilla myös psyykkisesti.
Voihan olla, että oma parisuhde ja perhe auttaisi jaksamaan paremmin näissä yhteiskunnan rattaissa. Moni näkyy huomanneen sen, että yksin ei ole hyvä olla. On viisasta kai sitten vaihtaa aina uuteen, jopa suoraan entisen tilalle.
Oma perheeni on vielä vaatimaton. Nyt nykytrendien mukaan puhun yhden aikuisen perheestä. Viimeyönä unessakin sain todeta olevani moniin ikäisiini verrattuna yksinäinen, perheetön mies: Eikö sinulla todellakaan ole ketään?!!
Jos kaikki olisivat näin yksinäisiä, ainakin syntyvyys romahtaisi. Yhteiskunta lakkaisi toimimasta. Eivät yksinäiset (lääketokkuraiset) lääkärit jaksaisi hoitaa potilaita, eikä opettajat opettaa lapsia.
On voinut käydä niinkin, että kolmikymppisenä saa huomata olevansa eräällä tavalla negatiivisessa mielessä "yhä 15-vuotias", fyysistä (ja psyykkistä) vanhenemista vain on tapahtunut, mutta ihmisuhteita ei ole, eikä mitään kokemusta asioista. Oman ikäluokan suhteen parisuhdemahdollisuudet on minulla jo ohi, ei tule enää mitään. Pitää vilkuilla jo parikymppisiä (tai vähän päälle), jotta olisi edes jotain toiveita löytää joku.....
Ja tietenkään ei lakkaa raivostuttamasta se, että on tuhlannut jo yhden vuosikymmenen elämästään turhaan itseään 8 vuotta vanhemman naisen ajattelemiseen....naisen, joka ei ole lainkaan edes suostunut keskustelemaan asioista....oma pakkomielteisyys asiassa ei ole vain antanut periksi.
Joskus haluaisi mahdollisuuden "kääntää kelloa taaksepäin"....
"Oman ikäluokan suhteen parisuhdemahdollisuudet on minulla jo ohi, ei tule enää mitään. Pitää vilkuilla jo parikymppisiä (tai vähän päälle), jotta olisi edes jotain toiveita löytää joku....."
On niitä samassa ikäluokassakin sinusta kiinnostuneita, ei vaan aina kohtaa... Joten älä nyt kaikkia samanikäisiä tuomitse vielä kiinnostumattomiksi. ;)
Onhan niitä joka ikäluokassa... Se on tosin aika jännä juttu että monet haluavat muutenkin nuoremman puolison, mutta toisaalta tähän ei ole ainoana syynä se että pitäisi saada nuorempi puoliso vaan vanhemmilla naisilla kun nuo vaatimukset saattavat olla moninverroin isommat ja sen lisäksi nuoremmat taas saattavat hyväksyä vähän enemmänkin puutteita. Toki sekin että monet nuoremmat naiset eivät ole varattuja.
Krusaderilla on pointtia viestissään.
On pitänyt minua halpana koko ikänsä? Nuoruuden kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta olivat negatiivisia. En kunnioita yleisesti ketään tyyliin "miehiä" tai "naisia" sillä ihmiset ovat niin erilaisia. Miestä/naista joka minua loukkaa en pysty kunnioittamaan.
Kunnioitan miestä joka osaa arvostaa muita ja aina silloin tulen hyvälle mielelle kun näen esim. isän joka aidosti välittää lapsestaan.
Itse olen ihan tyytyväinen nykyaikaan, mutta ehkä minussakin on jotain pielessä kun toimivia ihmissuhteita en kykene muodostamaan.