musta tuntuu että mulla on aika paljon skitsofrenian oireita. ainoastaan harhaäänet ja näyt uupuvat, miltei kaikki muut on. eli olen vainoharhainen, kuvittelen kaikenlaista ja myös luulotautinen. masennusta mulla on ollu tätä ennen. käyn kyllä töissä kokoajan mutta musta tuntuu että kai mun pitäs hankkia apua. mulla ei ole oikein kavereita, ei sen kummempaa elämää.. tiedätte varmaan mitä tarkotan. mulla vois olla, mun elämässä (tai minussa) ei oikeastaan ole edes mitään todellista vikaa. ainut vika on mun pääkoppa ja ne ajatukset siellä. toisinaan tuntuu että olenkohan jo menetetty tapaus vai mitenkähän tässä käy... niin ja olen siis 24v mies.
olenkohan skitso?
apua taidan tarvita
7578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja hae apua,jotta homma selviää.Ei netissä oikein voi ottaa kantaa suuntaan eikä toiseen.Käy kysäisemässä psykiatrilta ja jutustelet hänen kanssaan tarkemmin oireista.Jos ja kun oireisto sinua häiritsee.Masennuskin aiheuttaa,varsinkin syvä sellainen kaikenlaisia epämääräisiä oireita.Ei sulla tartte oll skitso.http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000039932941
asiantuntijoiden kanssa, jos susta siltä tuntuu.
Voi olla kaamosmasista
voi olla normielämää
voi olla käsittelemättömiä asioita. Voit ehkä tarvita tukea (tätä jokainen tarvitsee, ymmärrystä, välittämistä, lämpöä)
Tiede selittää asioita, lääketiede etsii ratkaisuja pulmille. Asioita selittää myös kommunikointi, keskustelu, oman elämän kelaaminen, muiden kanssa keskustelu, vertailu, miettiminen jne. Ihmistuntemustakin usein tarvitaan.
Sen oikeenlaisen ihmisen löytäminen, joka ymmärtää juuri sua ja sitä, mistä sussa oikein on kysymys, ei ole helppoa. Mutta kannattaa yrittää. Monet etsii terapeutteja ja psykologeja vuosia.
Ei skitsofrenia ainakaan. Ilman kunnon psykoottista jaksoa (totaaliset harhat, toimintakyvyttömyys) ei skitsofreniaa voida diagnosoida. Tältä osin saat jo edellisen selonteon osaltan puhtaat paperit. Myös työssäkäynti on jotain, johonka lääkitsemätön skitsofreeni ei yleisesti ottaen pysty.
Mutta mutta. Jotainhan tuntuu olevan vialla. Nykydiagnostiikan mukaan puhuttaisiin mielellään ehkä masennuksesta. Tämän oireita näyttäisi selvästikin olevan, samoin myös monia muunlaisia oireita. Lähinnä tulisi mieleen esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö, lähinnä sen alamuoto eli rajatilatyyppi.
Huom. Huom. - En ole lääkäri, eikä kyseessä ole virallinen diagnoosi. Eikä kukaan lääkäri sellaista noin lyhyen selonteon pohjalta antaisi. Kuitenkin oireesi sopivat suurelta osin persoonallisuushäiriöiden laajaan luokkaan. Eli et ilmeisestikään ole raskaassa psykoosissa, mutta toisaalta ongelmlia on riittämiin.
Avun ensimmäinen lähde voisi olla vaikka terveyskeskus. Voit soittaa sinne ja kysyä aikaa lääkärille, jolloinka kysyvät oireistasi joista sitten pääset sujuvasti kertomaan. Sieltä ohjataan aluksi joko TK-lääkärille tai sitten suoraan johonkin mielenterveysyksikköön. Ei ne lekurit ja psykologit pure, vaikka siltä voikin aluksi tuntua.
Toinen seikka on sitten, mitä hoitoa nykyaikana on saatavilla. Resurssipula kun painaa päälle. Itse sain aikoinaan (bipolaari & rajatila) 3 v. terapiat kelan kustannuksella, mutta nykyjään taitaa olla tarvitsijoita enemmän kuin resursseja. Mutta anyway, askel hoidon hankkimiseen voi olla kova, mutta ei siinä mitään häviä. Ajan ja sopivan avun avulla voi moni asia muuttua huomattavasti parempaan suuntaan.
Skitsofrenia puhkeaa usein parinkympin tietämillä. Aluksi oireet ovat lievempiä, mutta sitten pahenevat - varsinkin ilman hoitoa. Kannattaa hakeutua jonnekin lääkärin juttusille.
Ehkä sinä vain "ajattelet" ja "tunnet". Kaikki ihmiset eivät ehkä syvenny kovin paljoa omaan olemiseensa ja elämiseensä, mutta jos sen tekisivät, pysähtyisivät ehkä miettimään, ovatko asiat sittenkään niin hyvin kuin voisivat olla.
Joskus sitä voi tarvita ulkopuolista apua ja tukea omaan elämään, tai muuten vain kuulijaa, että voisi selvittää itse itselleen asioita, jotka ovat jääneet epäselviksi. Eihän meistä valmiita tule kai koskaan. Jotakin voi olla silti tehtävissä.
Joskus voi silti olla parempi keskittyä enemmän elämän "terveisiin" ja toimiviin puoliin kuin uppoutua sairastamaan. Jos ei kuitenkaan osaa elää normaalia elämää ilman kalvavia ajatuksia, lienee paikallaan etsiä apua.
Luulotautiin voi myös vaikuttaa väärät ihmiset ympärillä,sellaset jotka ovat oikeasti kieroja.
Näitten kanssa pitää olla epäilevä,muuten kustaan koiville.Se on sitä oikeaa elämää,eikä mitään luulemista.
niin voihan olla että olen vain identiteettikriisissä (ollut jo pidempään), ajautunut yksinäiseksi hölmöyttäni ja siihen päälle se luulotautisuus/hypokondia vai mikä se oli. eli ihminen jos selaa lääkärikirjaa niin kuvittelet sieltä monia tauteja itelles. mä oon ikäni ollu sellanen että olen kuvitellut sairastavani millon mitäkin, joskus jopa aivan todella naurettavia asioita. jotenkin vaan ei järki sano sillon mitään. tällanen taikauskonen hölmö mä oon niiku ihmisenä. mutta kun alan miettimään sitä skitsofreniaa, niin toisena päivänä tuntu että mulla on se paranoidinen. tänään että se onkin se hebefriininen (eli toinen tyyppi). voi olla että olen kuvitellut ihan kaiken, masennus on tähän ajanu jne. mutta menen kyllä psykiatrille. kiitoksia vaan kaikille jotka viitsitte vastata.