Vaikka häntä nyt lainaankin jäleen kerran... Vaan nämä kysymykset jotka tuosta kirjoituksesta vain nousevat tarkoitaa Jem sanoilaan mitä tahansa. Kirjoitus on osoitettu tasapuolisesti kaikille.
"Lutherille kilvoitus merkitsi sitä, että jaksaa uskoa sen, että synnit on anteeksi armosta ja Kristuksen ansion tähden."
Haluaisin tietää missä Luther sanoo näin. Vai sanooko lainkaan sillä...
"Siinäpä sitä on meille kaikille kilvoittelua kaiken aikaa. Ihminen on nimittäin taipuvainen käyttämään järkeään autuutensa saavuttamiseksi ts tekemään tai olemaan tekemättä jotain autuutensa eteen."
Toki tämä varaman on lähellä jokaista mutta jos en aivan väärin lainaa jonkun suuren ajatelijan ajatuksi joudun toteamaan kuten tämä ajtellija että
- Joko menen helvetiin väitelemään perkeleen kanssa siitä kumman syy on se että olen siellä tai menen sellaisena kuin olen Kristuksen jalkojen juureen ja tunnusta olevani se mikä olen kokonaisuudesaan. Ja myönnän etten mahda sille mikä olen yhtään mitään. Ja jäten tuomiovallan sille jolle se kuuluu.
"Järkeen ei mahdu ihan helppo nakki että "yksin armosta". Lutherin mielestä joka sen asian oikein käsittää, on jo lähellä jumaluusoppinutta. Ja et se asia on helppo käsittää, mutta et se on vaikea ns toteuttaa."
Niin mutta sitten tämä ajatus joka sitä seuraa. Sanooko Luther todella että se pitää toteutaa. Kuinka se toteutetaan. Ei ole mitenkään ainutkertainen ajatus...
"Jos tarkoitat kilvoittelua elämäntapa-asioissa, sehän on paljon helmpompi nakki; noudattaa vain niitä sääntöjä, joita ei ole olemassakaan."
Minä en usko että Luther tarkoitaa ymmärtämistä. Kyllä sen järki käsitää että yksin uskolla tullaan autuaaksi. Mutta kun usko sikäli ei ole järjen asia. Koska raamattu sanoo siitä että se on Jumalan teko.
Mitä ihminen voi tehdä Jumalan teon eteen? Ei mitään.
Minua ihmetytää se että Luhterin päällimäiseksi ajatukseksi nostetaan ajatus syntien uskomisesta anteeksi. Että se on kilvoitusta.
Onko se sitä todella? Eikö kilvoitus ole sitä että opimme tuntemaan Jumalaa ja Totuuden ja synti on taas sitä mikä eroitaa meitä Jumalasta.
Eikö kilvoitus ole sitä omakohtaista uskonpuhdistusta jossa niimenomaan katseen kode ei ole se mitä itse on tehnyt (tai jättänyt tekemättä) vaan se katseen kohde on se mitä Kristus on tehnyt.
EX-lessu sanoo tuossa ketjussa
"Tuollainen on ns. luonnollinen ihminen, joka ei ole vielä uudestisyntynyt. Hänen täytyy yrittää omin voimin pitää yllä uskoaan vakuuttelemalla itselleen, että on armahdettu. Tuo ei juuri eroa elämäntapasääntöjen noudattamisesta, koska kummassakin tapauksessa ihminen yrittää tehdä itse jotakin uskonsa eteen.
Usko saadaan lahjana, ja se vain on."
Juuri tämä minua hämmästytää pitää vakuutella itseleen että on armahdettu. Jos on armahdettu on armahdettu. Ja tuosta armahduksesta on annettu vakuudeksi Pyhä Henki joka meille todistaa Jumalan sanan kautta että meille on annettu se todistus siitä lahjasta.
ex-lessu jatkaa...
"Kilvoittelu on sitä, että pyrkii elämään Jumalan sanan ja omantuntonsa mukaan, ja siihen Pyhä Henki antaa halun. Eri ihmisillä kilvoittelu on jossain määrin erilaista, koska heidän elämänsä ja omattuntonsa ovat erilaiset."
Syntiä on se mikä eroitaa Jumalasta. Synti ei ole tekoja ja tekemättä jättämistä vaan se on halutomuutta. Syntiä on mielen tila. Halutomuutta rakastaa Jumalaa koko sydämmestä.
Jumalan armo opetaa meitä rakastamaan Jumalaa. Se on kilvoitusta. Että saa kasvaa armossa ja Jumalan (sanan) tuntemisessa.
Onko se mitään kasvamista jos me uskomme ja uskottelemme että se ja se synti on anteeksi. Opimmeko me syntejä seulomalla ja arvotamalla Jumalasta mitää. Varsinkaan kun Jumala itse sanoo että kaikki synti on saman arvoista.
Jokainen synti vie yhtä kauaksi Jumalasta. Me olemme joka täydellisestä armosta osallisia tai me olemme täydellisestä armosta osattomia.
Room7
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Gal 2
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Jos me olemme saaneet armosta oppia tuntemaan Jumalan armon. Hajoitaa maahan kaiken minkä olemme omilla teoillamme rakentaneet ja olemem ottaneet vastaan täydellisen sovituksen.
Niin kuinka voisi elää toisin kuin paavali kirjoitaa - Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
Tässä vielä linkki tuohon toiseen ketjuun.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040478159
"Lutherille kilvoitus merkitsi sitä, että jaksaa uskoa sen, että synnit on anteeksi armosta ja Kristuksen ansion tähden."
Haluaisin tietää missä Luther sanoo näin. Vai sanooko lainkaan sillä...
"Siinäpä sitä on meille kaikille kilvoittelua kaiken aikaa. Ihminen on nimittäin taipuvainen käyttämään järkeään autuutensa saavuttamiseksi ts tekemään tai olemaan tekemättä jotain autuutensa eteen."
Toki tämä varaman on lähellä jokaista mutta jos en aivan väärin lainaa jonkun suuren ajatelijan ajatuksi joudun toteamaan kuten tämä ajtellija että
- Joko menen helvetiin väitelemään perkeleen kanssa siitä kumman syy on se että olen siellä tai menen sellaisena kuin olen Kristuksen jalkojen juureen ja tunnusta olevani se mikä olen kokonaisuudesaan. Ja myönnän etten mahda sille mikä olen yhtään mitään. Ja jäten tuomiovallan sille jolle se kuuluu.
"Järkeen ei mahdu ihan helppo nakki että "yksin armosta". Lutherin mielestä joka sen asian oikein käsittää, on jo lähellä jumaluusoppinutta. Ja et se asia on helppo käsittää, mutta et se on vaikea ns toteuttaa."
Niin mutta sitten tämä ajatus joka sitä seuraa. Sanooko Luther todella että se pitää toteutaa. Kuinka se toteutetaan. Ei ole mitenkään ainutkertainen ajatus...
"Jos tarkoitat kilvoittelua elämäntapa-asioissa, sehän on paljon helmpompi nakki; noudattaa vain niitä sääntöjä, joita ei ole olemassakaan."
Minä en usko että Luther tarkoitaa ymmärtämistä. Kyllä sen järki käsitää että yksin uskolla tullaan autuaaksi. Mutta kun usko sikäli ei ole järjen asia. Koska raamattu sanoo siitä että se on Jumalan teko.
Mitä ihminen voi tehdä Jumalan teon eteen? Ei mitään.
Minua ihmetytää se että Luhterin päällimäiseksi ajatukseksi nostetaan ajatus syntien uskomisesta anteeksi. Että se on kilvoitusta.
Onko se sitä todella? Eikö kilvoitus ole sitä että opimme tuntemaan Jumalaa ja Totuuden ja synti on taas sitä mikä eroitaa meitä Jumalasta.
Eikö kilvoitus ole sitä omakohtaista uskonpuhdistusta jossa niimenomaan katseen kode ei ole se mitä itse on tehnyt (tai jättänyt tekemättä) vaan se katseen kohde on se mitä Kristus on tehnyt.
EX-lessu sanoo tuossa ketjussa
"Tuollainen on ns. luonnollinen ihminen, joka ei ole vielä uudestisyntynyt. Hänen täytyy yrittää omin voimin pitää yllä uskoaan vakuuttelemalla itselleen, että on armahdettu. Tuo ei juuri eroa elämäntapasääntöjen noudattamisesta, koska kummassakin tapauksessa ihminen yrittää tehdä itse jotakin uskonsa eteen.
Usko saadaan lahjana, ja se vain on."
Juuri tämä minua hämmästytää pitää vakuutella itseleen että on armahdettu. Jos on armahdettu on armahdettu. Ja tuosta armahduksesta on annettu vakuudeksi Pyhä Henki joka meille todistaa Jumalan sanan kautta että meille on annettu se todistus siitä lahjasta.
ex-lessu jatkaa...
"Kilvoittelu on sitä, että pyrkii elämään Jumalan sanan ja omantuntonsa mukaan, ja siihen Pyhä Henki antaa halun. Eri ihmisillä kilvoittelu on jossain määrin erilaista, koska heidän elämänsä ja omattuntonsa ovat erilaiset."
Syntiä on se mikä eroitaa Jumalasta. Synti ei ole tekoja ja tekemättä jättämistä vaan se on halutomuutta. Syntiä on mielen tila. Halutomuutta rakastaa Jumalaa koko sydämmestä.
Jumalan armo opetaa meitä rakastamaan Jumalaa. Se on kilvoitusta. Että saa kasvaa armossa ja Jumalan (sanan) tuntemisessa.
Onko se mitään kasvamista jos me uskomme ja uskottelemme että se ja se synti on anteeksi. Opimmeko me syntejä seulomalla ja arvotamalla Jumalasta mitää. Varsinkaan kun Jumala itse sanoo että kaikki synti on saman arvoista.
Jokainen synti vie yhtä kauaksi Jumalasta. Me olemme joka täydellisestä armosta osallisia tai me olemme täydellisestä armosta osattomia.
Room7
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Gal 2
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Jos me olemme saaneet armosta oppia tuntemaan Jumalan armon. Hajoitaa maahan kaiken minkä olemme omilla teoillamme rakentaneet ja olemem ottaneet vastaan täydellisen sovituksen.
Niin kuinka voisi elää toisin kuin paavali kirjoitaa - Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
Tässä vielä linkki tuohon toiseen ketjuun.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040478159
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksin armosta
Yskin uskolla
Yksin Kristuksen tähden
Millään muulla tavalla ei ihminen voi päästä taivaaseen.
opetusta kuulee hyvin harvoin vl liikeessä. Joten vaikka olet tätä mieltä miksi se ei kohtaa todellisuudessakin.
...käsitellyt laajemmin tätä problematiikkaa.
Ne vaikuttimet miksi ihminen ei voisi millään ottaa USKOLLA ja Jumalan armosta vastaan Jumalan valmistamaa vanhurskautta, ovat hyvin syvällä ihmisen persoonassa. Sana geenivirhe kuvaa mielestäni hyvin syntiinlankeemuksen jälkeistä tilaa.
Niin yllättävää kun se ehkä onkin, niin kaikista syvimpänä ihmisessä vaikuttaa ylpeys turmelusta ja siitä johtuvasa monivivahteista kipua.
Kaikki varmaan muistamme mitä saatana sanoi ensimmäiselle Eevalle, "sanoiko Jumala niin?"
"Kielsi kuoleman uhalla ottamasta hedelmää tuosta yhdestä puusta"
Saatana jatkoi: "Ehei, ette te suinkaan kuole vaikka siitä puusta otattekin." "Jumala tarkoitti sitä, että te tulette tuntemaan hyvän ja pahan yhtä hyvin kuin Jumalakin... plää... plää..."
Tiedämme tänään sen, että ihmisten käsitykset hyvästä ja pahasta eivät ole ollenkaan yhteneviä.
Niinpä koko maailma on täydellisessä sekamelskassa. Eivätkä kristitytkään selviä tästä koetuksesta ollenkaan puhtain paperein.
Niinpä hengellisessä maailmassa tapahtuu tänäänkin kamalia. Minkä Jeesus on verellään pessyt puhtaaksi, sen toinen ihminen tuomitsee silmäänsä räpäyttämättä helvettiin! Vastoin Jumalan sanaa. Ja erityisesti Jumalan sanan nimeomaista käskyä jättää tuomio Jeesukselle.
Ja terveellinen armo opettaa täällä siveästi ja hurskaasti elämään ...Jumalan sanan mukaisesti.
Kristus eli Jumalan sanan mukaisesti, kukaan muu ei siihen pysty. Jeesuksessa me tulemme USKON kautta vanhurskaiksi, siis Jumalalle kelpaaviksi.
Jeesus jätti meille esikuvan toiminnalliseen rakkauteen, siihen me pyrimme Jumalan armon kautta, niin paljon kuin Jumala voimia antaa.
Mutta ikinä ei pidä vääristellä jaTtai sekoittaa tekojemme kanssa sitä tosiasiaa, että ainoastaan uskolla Kristukseen ihminen tulee vanhurskaaksi.
Jumalalle ei kelpaa ihmisen vanhurskaus, vaan ainoastaan Jeesuksen täydellinen vanhurskaus.
en löytänyt etsimääni, mutta tässä jotain:
Aiemmin minä olen huomauttanut siitä, kuinka monella on evankeliumi, mutta ei evankeliumin totuutta. Niin Paavalikin tässä sanoo, että Pietari, Barnabas ja muut juutalaiset eivät vaella suoraan evankeliumin totuuden mukaisesti, toisin sanoen, heillä tosin on ollut evankeliumi, mutta eivät ole sen mukaisesti oikein vaeltaneet. Vaikka he näet sangen voimakkaasti julistivatkin evankeliumia, he kuitenkin ulkokultaisemisellaan, mikä ei voinut pysyä evankeliumin totuuden rinnalla, pönkittivät lakia; ja lain pönkittäminenhän tietää evankeliumin kumoamista ja hävittämistä.
SE SIIS, JOKA TAIDOLLA OSAA EROTTAA EVANKELIUMIN LAISTA, KIITTÄKÖÖN SIITÄ JUMALAA JA TIETÄKÖÖN OLEVANSA JUMALUUSOPPINUT.
Minä en tosiaankaan ahdistuksessa sitä vielä osaa niinkuin minun pitäisi. Mutta näin ne on erotettavat toisistaan: EVANKELIUMI SIJOITTAOS TAIVAASEEN, LAKI MAAN PÄÄLLE; evankeliumin vanhurskautta nimittäös taivaalliseksi ja jumalalliseksi, lain vanhurskautta maalliseksi ja inhimilliseksi; ja erottaos evankeliumin vanhurskaus lain vanhurskaudesta yhtä tarkasti kuin Jumala erotti taivaan maasta, valon pimeästä, päivän yöstä; tuo edellinen olkoon valo ja päivä, tämä jälkimmäinen pimeys ja yö!
Oi jospa osaisimme ne erottaa toisistaan vieläkin kauemmaksi! Kun siis on kysymyksessä usko, taivaallinen vanhurskaus ja omatunto, erotettakoon näistä kerrassaan pois laki ja jätettäköön se maan päälle; jos taas teot ovat kysymyksessä, sytytettäköön silloin - yöhämyssä - tekojen lamppu eli lain vanhurskaus! Näin loistakoon tuo aurinko ja evankeliumin ja armon määrätön valo päivällä, mutta lain lamppu yöllä.
***
Pietari oli teeskentelyllään hämmentänyt tämän lain ja evankeliumin erotuksen, ja tällä menettelyllään uskotellut uskoville, että heidän piti tulla vanhurskautetuiksi sekä evankeliumilla että lailla. Paavali ei tätä mitenkään voinut kärsiä; hän nuhtelee Pietaria, ei siinä mielessä, että saattaisi häntä millekkään häväistykselle alttiiksi, vaan jälleen selvästi erottaakseen toisistaan nuo molemmat, nimittäin sen, että laki vanhurskauttaa maan päällä, ja sen, että evankeliumi vanhurskauttaa taivaassa.
- Mutta paavi ei ainoastaan ole sekoittanut lakia ja evankeliumia toisiinsa, vaan hän on evankeliumista tehnyt paljaita lakeja, jopa yksinomaan seremonialakeja. Hän on sekoittanut yhteen maalliset ja kirkolliset asiat, ja se vasta on saatanallinen ja helvetillinen sekoitus!
Tämä lain ja evankeliumin erotusta käsittelevä opinkohta on äärettömän tärkeä ymmärtää, koska KOKO KRISTILLINEN OPPI SUURINPIIRTEIN SIIHEN SISÄLTYY. Jokainen (hurskauden harrastaja) oppikoon siis tarkasti erottamaan lain evankeliumista ei ainoastaan muodollisesti, vaan totuudessa ja kokemuksen koulussa, toisin sanoen, erottakoon ne taitavasti toisistaan sydämessä ja omassatunnossa.
Mikäli on kysymys muodollisista seikoista sinänsä, noiden erottaminen käy vaivattomasti; mutta kun tulee eteen kokeminen, silloin saat tehdä sen huomion, että EVANKELIUMI ON HARVINAINEN, MUTTA SITÄVASTOIN LAKI YHTÄMITTAINEN VIERAS OMASSATUNNOSSA; omatunto näet on tottunut lakiin ja synnintuntoon, JA TUOTA AVITTAA VIELÄ JÄRKI (joka luonnostaan tuntee lakia).
ihmettelen seuraavaa.
Miksi te monet liberaali-vl:t vaahtoatte vain ihmisten keksimiä lakeja vastaan, niinkuin asia olisi sillä selvä, kun ne todetaan arvottomiksi?
Eihän asia ole sillä selvä. Ihmisen täytyy myös uudestisyntyä, tai muuten hän jää elämään "luonnollisena ihmisenä" kuvittelemansa armon varassa. Tästä ovat esimerkkinä ne rikolliset, jotka ovat "tulleet uskoon", mutta eivät jätä rikollista elämäänsä. Tai ne vl:t, jotka pyytävät anteeksi jopa lakia rikkovia tekosyntejään, mutta eivät luovu tuosta toiminnastaan. Siis pelkkä evankeliumiin uskominen ei ihmistä auta.
Vl-uskossa on se vakava ja syvä harha, että se opettaa ihmisen voivan säilyä lapsenuskossaan aikuisenakin. Ei ihminen voi, paitsi jos hän on älyllisesti kehitysvammainen. Jokainen normaali ihminen syö kasvaessaan tiedonpuusta eli menettää lapsen viattomuutensa. Lapsi on uskovainen juuri viattomuutensa, tietämättömyytensä takia. Kasvaessaan ihminen joutuu tiehaaraan: valitako lavea vai kaita tie.
Vl-usko opettaa ihmisiä kulkemaan laveaa eli ihmisopin tietä. Silmänlumeeksi on kehitetty elämäntapasäännöt, joiden mukaan eläminen on muka sitä kaidan tien kulkua.
Te libbikset haluatte hylätä nuo säännöt ihmislakina, mutta jäätte silti sille lavealle ihmisopin tielle!
Tästä tuli nyt torso ja keskeneräinen viesti, kun en ehdi kirjoittaa kunnolla. Mutta nämä ovat niin tärkeitä asioita, että näistä pitäisi puhua.
"Vl-usko opettaa ihmisiä kulkemaan laveaa eli ihmisopin tietä. Silmänlumeeksi on kehitetty elämäntapasäännöt, joiden mukaan eläminen on muka sitä kaidan tien kulkua.
Te libbikset haluatte hylätä nuo säännöt ihmislakina, mutta jäätte silti sille lavealle ihmisopin tielle"
"ihmettelen seuraavaa.
Miksi te monet liberaali-vl:t vaahtoatte vain ihmisten keksimiä lakeja vastaan, niinkuin asia olisi sillä selvä, kun ne todetaan arvottomiksi? "
Juuri tätä minäkin olen ihmetellyt pitkään ikään kuin itse tehty jumalanpalvelus tällä poistuisi. Se ei poistu. Ja tätä taas kuvastaa se ajatus siitä ...
Että - evankeliumi on saanu säilyä vl seurakunnassa vaikkeittenkin aikojen yli....
Jos niin on on Jumalan sanankin säilyttävä muutumattomana.
Onko se oppien sekametelisoppa jota vl nyt tarjotaan muuttumatonta Jumalan sanaa?
Vaikka vl.kin voi olla ihmisiä jotka sydämmen yksinkertaisuudella pitävät kiinni Jumalan sanasta niin...