Kerronpa ajankuluksi tarinan onnistuneesta kastraatiosta (kun tarinoita itse etsin, löysin paljon epäonnistuneita ja negatiivisia tarinoita...):
Lähes 3-vuotias uroskoirani leikattiin joulukuun puolivälissä. Syitä leikkaukseen olivat ärinä toisille uroskoirille ja nuorempi narttukoirani ja sen juoksujen mukan tuomat ongelmat (jotka toki olin ymmärtänyt jo aiemmin).
Leikkaus itse hoitui ns. päiväkirurgisena operaationa, ajan sain Vetekistä suht nopeastikin, taisin varata sen joulukuun alussa. Koiran sai viedä lääkäriin jo 7:30, mutta viimeistään 10:30, koska leikkaus alkoi kello 11:00. Työni antoi periksi sen verran, että sain viedä koiran sinne vasta juuri ennen leikkausta (ajattelin, että tuo piikityslääkäri ei ole koirani lempipaikka, enkä halunnut sen joutuvan olemaan pitkää aikaa yksin peloissaan siellä).
Hoitajien kanssa sovittiin, että koiran saa hakea kello 16-17 aikoihin ja he soittavat mikäli jotain ongelmia ilmenee.
Olin noutamassa koiraa sitten 16 jälkeen ja lääkäri kertoi leikkauksen menneen oikein hyvin (normaalisti) ja koira oli heräillyt jokin aika sitten ja makoili rauhassa kopissa ihmetellen eläinlääkärin vilinää (vielä hiljaakin oli ollut).
Koira tuotiin yllättävänkin hyvässä kunnossa odotushuoneeseen. Olin varautunut valittavaan ja hortoilevaan otukseen, mutta herra olikin pirteän oloinen. Ainoa mikä koiraa häiritsi oli kiristävä teippi valkojen välissä. Pihaan päästyämme se muutamaan kertaan istahti ja "näytti" mulle teippiä ja katseli mua siihen tyyliin, että "ota nyt hitto toi riepu pois, että pääsee kunnolla kävelemään" :)
Pissa tuli heti ulos mentyämme normaalisti, mitä nyt jalan nostaminen vaikutti hieman hankalalta ja kerran meinasi horjahtaa kumoon.
Kotona häntä heilui jo vauhdikkaasti, kun narttukoirani tuli pihaan vastaan. Kävimme heti pienellä lenkillä - pidempikin olisi kelvannut, mutta ajattelin, että on parempi mennä hetkeksi sisään. Koira oli kuitenkin todella pirteä ja haki heti alkuun pari lelua, joita kuljetteli ihan juoksuaskelin hetken aikaa, kunnes sitten otti pienet torkut.
Ensimmäinen ilta ja yö menivät hyvin. Kipulääkettä ei saanut antaa enää illalla, eikä sitä liiemmin kaivattukaan. Myöhään - ehkä 23 aikaan - koira läähätti vajaan puolen tunnin verran (ilmeisesti kipua), mutta nukkui yön ihan rauhassa sängyssä (kuten normaalistikin).
Seuraavana aamuna oli lupa antaa kipulääke, vaikkei koira kipeältä vaikuttanutkaan. Lyhyt lenkki käytiin normaalisti ja koira oli erittäin touhukas. Kipulääke kuitenkin vei voimat ja lähes koko päivä meni nukkuessa (toisaalta luulen, että normaalin työpäivänikin koirat nukkuvat...). Iltapäivällä jatkui paini normaalisti toisen koiran kanssa kotioloissa.. Piti vain hieman toppuutella, ettei toinen koira esimerkiksi vahingossa olisi astunut haavan päälle.
Iltapäivälenkin jälkeen oli pakko vaihtaa tuo teippi haavan päällä. Ilma oli kurainen ja sateinen, joten teippi oli kastunut ja irronnutkin jo osasta kohtaa. Suihkuttelin teippiä ja irrotin sitä ensin varovasti (mutta se oli koiran mielestä erittäin epämiellyttävää) ja sitten hieman rivakammin vedoin (kuten ihmisiltäkin irrotetaan laastareita - nopeilla vedoilla). Parilla vedolla ja yhdellä vinkaisulla teippi oli irti. Haava näytti vuotaneen jonkin verran ja oli edelleen kostean näköinen toisesta päästä. Suihkuttelin haavaa vielä reilusti haalean lämpimällä vedellä, kuivasin sen hyvin ja laitoin apteekista ostamaani haavataitosta päälle. Tuon toimenpiteen jälkeen koira läähättikin reilusti sellaisen puoli tuntia. Harmitti, että olin antanut jo päivän kipulääkemäärän, eikä lisää saanut antaa kun vasta aamulla...
Yö meni taas kuitenkin hyvin, kipu siis ilmeisesti hellitti.. Seuraavana päivänä otin haavataitoksen kokonaan pois ja huuhtelin haavaa ja kuivailin kunnolla joka lenkin jälkeen. Haava ei ollut juuri vuotanut enää, taitoksessa taisi olla tippa vaaleanruskeaa nestettä/verta(?).
Tikit poistettiin 12 vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Haava oli erittäin siisti ja umpeutunut loistavasti. Tikkien poisto ei sitten ollut muuta kun jännittävä hetki. Kestoltaan parin minuutin juttu oli koiralle henkisesti raskas, mutta ei sattunut lainkaan.
Jälkikäteen voin sanoa, että vaikeinta oli pitää koira aloillaan (ovat terriereitä ja kovia riekkumaan ulkona ja keskenään kotona). Varsinkin viikko leikkauksen jälkeen teki jo mieli päästää kaveri metsään juoksemaan sydämensä kyllyydestä, mutta haavaa täytyi kuitenkin varoa aina tikkien poistoon asti. Meillä ei käytetty lainkaan "ämpäriä" päässä. Kerran näin sen yrittävän nuolla haavaa, mutta antoi sen olla rauhassa pienen keskustelun jälkeen. Ja koska haava oli parantunut niin hyvin, oletan, ettei se yksinollessaan sitä kovasti ollut tutkinut..
Kipulääkettä annettiin 4 päivän ajan, vaikkei koira näyttänyt niin kovasti sitä tarvitsevan. Eläinlääkärin ohjeen mukaan kipulääkettä piti antaa 4-5 päivää.
Hormoonit eivät tietenkään katoa puukolla veistäen kropasta, mutta olemme jo kerran saaneet kontaktia toisen uroskoiran kanssa, jolloin näytti siltä, että koira pohti mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä.. Ikäänkuin vanhasta muistista piti niskakarvoja nostaa pystyyn, mutta ei kuitenkaan päästänyt ääntä. Pienellä houkuttelulla lähti pois tilanteesta.
Positiivisin mielin siis suhtaudun edelleen kastraatioon. Kun urosta ei ollut tarkoitus käyttää jalostukseen, pääsee se itsekin helpommalla, kun ei juoksuhajut ihan täysin enää sekoita päätä :-)
Olisi mukavaa, jos muutkin jakaisivat omia kokemuksiaan aiheesta :-)
Lähes 3-vuotias uroskoirani leikattiin joulukuun puolivälissä. Syitä leikkaukseen olivat ärinä toisille uroskoirille ja nuorempi narttukoirani ja sen juoksujen mukan tuomat ongelmat (jotka toki olin ymmärtänyt jo aiemmin).
Leikkaus itse hoitui ns. päiväkirurgisena operaationa, ajan sain Vetekistä suht nopeastikin, taisin varata sen joulukuun alussa. Koiran sai viedä lääkäriin jo 7:30, mutta viimeistään 10:30, koska leikkaus alkoi kello 11:00. Työni antoi periksi sen verran, että sain viedä koiran sinne vasta juuri ennen leikkausta (ajattelin, että tuo piikityslääkäri ei ole koirani lempipaikka, enkä halunnut sen joutuvan olemaan pitkää aikaa yksin peloissaan siellä).
Hoitajien kanssa sovittiin, että koiran saa hakea kello 16-17 aikoihin ja he soittavat mikäli jotain ongelmia ilmenee.
Olin noutamassa koiraa sitten 16 jälkeen ja lääkäri kertoi leikkauksen menneen oikein hyvin (normaalisti) ja koira oli heräillyt jokin aika sitten ja makoili rauhassa kopissa ihmetellen eläinlääkärin vilinää (vielä hiljaakin oli ollut).
Koira tuotiin yllättävänkin hyvässä kunnossa odotushuoneeseen. Olin varautunut valittavaan ja hortoilevaan otukseen, mutta herra olikin pirteän oloinen. Ainoa mikä koiraa häiritsi oli kiristävä teippi valkojen välissä. Pihaan päästyämme se muutamaan kertaan istahti ja "näytti" mulle teippiä ja katseli mua siihen tyyliin, että "ota nyt hitto toi riepu pois, että pääsee kunnolla kävelemään" :)
Pissa tuli heti ulos mentyämme normaalisti, mitä nyt jalan nostaminen vaikutti hieman hankalalta ja kerran meinasi horjahtaa kumoon.
Kotona häntä heilui jo vauhdikkaasti, kun narttukoirani tuli pihaan vastaan. Kävimme heti pienellä lenkillä - pidempikin olisi kelvannut, mutta ajattelin, että on parempi mennä hetkeksi sisään. Koira oli kuitenkin todella pirteä ja haki heti alkuun pari lelua, joita kuljetteli ihan juoksuaskelin hetken aikaa, kunnes sitten otti pienet torkut.
Ensimmäinen ilta ja yö menivät hyvin. Kipulääkettä ei saanut antaa enää illalla, eikä sitä liiemmin kaivattukaan. Myöhään - ehkä 23 aikaan - koira läähätti vajaan puolen tunnin verran (ilmeisesti kipua), mutta nukkui yön ihan rauhassa sängyssä (kuten normaalistikin).
Seuraavana aamuna oli lupa antaa kipulääke, vaikkei koira kipeältä vaikuttanutkaan. Lyhyt lenkki käytiin normaalisti ja koira oli erittäin touhukas. Kipulääke kuitenkin vei voimat ja lähes koko päivä meni nukkuessa (toisaalta luulen, että normaalin työpäivänikin koirat nukkuvat...). Iltapäivällä jatkui paini normaalisti toisen koiran kanssa kotioloissa.. Piti vain hieman toppuutella, ettei toinen koira esimerkiksi vahingossa olisi astunut haavan päälle.
Iltapäivälenkin jälkeen oli pakko vaihtaa tuo teippi haavan päällä. Ilma oli kurainen ja sateinen, joten teippi oli kastunut ja irronnutkin jo osasta kohtaa. Suihkuttelin teippiä ja irrotin sitä ensin varovasti (mutta se oli koiran mielestä erittäin epämiellyttävää) ja sitten hieman rivakammin vedoin (kuten ihmisiltäkin irrotetaan laastareita - nopeilla vedoilla). Parilla vedolla ja yhdellä vinkaisulla teippi oli irti. Haava näytti vuotaneen jonkin verran ja oli edelleen kostean näköinen toisesta päästä. Suihkuttelin haavaa vielä reilusti haalean lämpimällä vedellä, kuivasin sen hyvin ja laitoin apteekista ostamaani haavataitosta päälle. Tuon toimenpiteen jälkeen koira läähättikin reilusti sellaisen puoli tuntia. Harmitti, että olin antanut jo päivän kipulääkemäärän, eikä lisää saanut antaa kun vasta aamulla...
Yö meni taas kuitenkin hyvin, kipu siis ilmeisesti hellitti.. Seuraavana päivänä otin haavataitoksen kokonaan pois ja huuhtelin haavaa ja kuivailin kunnolla joka lenkin jälkeen. Haava ei ollut juuri vuotanut enää, taitoksessa taisi olla tippa vaaleanruskeaa nestettä/verta(?).
Tikit poistettiin 12 vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Haava oli erittäin siisti ja umpeutunut loistavasti. Tikkien poisto ei sitten ollut muuta kun jännittävä hetki. Kestoltaan parin minuutin juttu oli koiralle henkisesti raskas, mutta ei sattunut lainkaan.
Jälkikäteen voin sanoa, että vaikeinta oli pitää koira aloillaan (ovat terriereitä ja kovia riekkumaan ulkona ja keskenään kotona). Varsinkin viikko leikkauksen jälkeen teki jo mieli päästää kaveri metsään juoksemaan sydämensä kyllyydestä, mutta haavaa täytyi kuitenkin varoa aina tikkien poistoon asti. Meillä ei käytetty lainkaan "ämpäriä" päässä. Kerran näin sen yrittävän nuolla haavaa, mutta antoi sen olla rauhassa pienen keskustelun jälkeen. Ja koska haava oli parantunut niin hyvin, oletan, ettei se yksinollessaan sitä kovasti ollut tutkinut..
Kipulääkettä annettiin 4 päivän ajan, vaikkei koira näyttänyt niin kovasti sitä tarvitsevan. Eläinlääkärin ohjeen mukaan kipulääkettä piti antaa 4-5 päivää.
Hormoonit eivät tietenkään katoa puukolla veistäen kropasta, mutta olemme jo kerran saaneet kontaktia toisen uroskoiran kanssa, jolloin näytti siltä, että koira pohti mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä.. Ikäänkuin vanhasta muistista piti niskakarvoja nostaa pystyyn, mutta ei kuitenkaan päästänyt ääntä. Pienellä houkuttelulla lähti pois tilanteesta.
Positiivisin mielin siis suhtaudun edelleen kastraatioon. Kun urosta ei ollut tarkoitus käyttää jalostukseen, pääsee se itsekin helpommalla, kun ei juoksuhajut ihan täysin enää sekoita päätä :-)
Olisi mukavaa, jos muutkin jakaisivat omia kokemuksiaan aiheesta :-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
tehtiin marraskuun lopulla. Samoin minun koirani oli ihan pirteä kun hain pois. Mitään sidettä ei näkynyt ja koirakin oli pystyssä, joten kysyin eläinlääkäriltä, eikö ole leikattukaan. No, olihan leikattu. Tällä eläinlääkäriasemalla käytäntö on se, että haavaan laitettiin itsestään sulavat tikit. Mitään sidettä ei saanut koko aikana laittaa haavan päälle. Haava parantui oikein hyvin. Vaikeinta tässäkin tapauksessa oli pitää koira aloillaan. Jo ensimmäisenä iltana koira hyppäsi sohvalta alas. Niin, koira on lyhytjalkainen ja noin 10 kiloinen. Kaikista vaikeinta oli se pöntön pitäminen, mutta minun koirani olisi nuollut haavaa heti. Pönttö päässäkin yritti, mutta ei onneksi onnistunut. Mutta, mutta, koska koirani oli juuri täyttänyt 5 vuotta ennen leikkausta, ell sanoi, että välttämättä mikään ei muutu. Leikkaus tehtiinkin eturauhasvaivojen takia. Leikkauksesta on siis reilu kuukausi, koira vetää edelleen narttujen pissojen perässä, räyhää uroskoirille, vetää minkä ikinä kerkeää muutenkin. On tainnut vielä tulla lisää se, että räyhää ihmisillekin toisinaan. No, ei koiralle ainakaan enää haittaa tule kai siitä eturauhasesta!
Joudun viemään leikkaukseen uroskoirani. Pelkään koiran mahdollisia kipuja sekä sitä että koiran luonne muuttuu. Koirani on kohta 5. Leikkaus tehdään pääasiassa piilokiveksen takia, mutta sillä on myös eturauhas-ongelmia. Haluan vielä selvennystä, kuinka pian leikkauksen jälkeen koira oli entisensä? Kaikki kivut hävinneet etc.