pälkähästä. Raskausviikkoja tasan 7 ja alkanut todella epämiellytävä etova olo... Eka raskaudessa ei sellaista ollut...Ruoka ei maistu ja yhden leivän pureskelussa menee kvyesti puoli tuntia ja silti tuntuu, että maha on ihan täys ja oksettaa... ei kai syömättäkään voi olla...
Olo on välillä tosi masentunut. Yleensä nään aina valoa tunnelin päässä, olis tilanne mikä hyvänsä, mutta nyt olen ahdistunut ja itkuinen...pelottaa tällainen epätoivo, jos se ei menekään ohi vaan jakuu synnytyksen jälkeenkin.
Odotan lasta yksin.
Olo on välillä tosi masentunut. Yleensä nään aina valoa tunnelin päässä, olis tilanne mikä hyvänsä, mutta nyt olen ahdistunut ja itkuinen...pelottaa tällainen epätoivo, jos se ei menekään ohi vaan jakuu synnytyksen jälkeenkin.
Odotan lasta yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minulla oli pahoinvointia yli 2 kk ja pahimpina päivinä oksentelin jatkuvasti. Sitten "parhaimpina" päivinä lähinnä vain etoi koko ajan, mutta oksentelu oli satunnaista. Alkuraskaudessa sikiö kyllä saa tarvitsemansa energian äidin oksentelusta huolimatta, mutta äidin elimistön kuivuminen on vaarana. Jos oksentelet, niin koeta juoda paljon ja pienikin määrä ravintoa on tyhjää parempi.
Välissä kyllä tuntuu, että mistään ei tule mitään. Ukko ei tue, vaan arvostelee ja kyseenalaistaa kaiken, kuten pahoinvoinnin. Ukkoni muka tietää paremmin mitä on olla raskaana ja mikä on normaalia ja mikä ei, ja lääkäritkin ovat hänen mukaansa väärässä. Minua ja tekemisiäni hän arvostelee lähes koko ajan ja jos jotain hänelle sanon, niin heti ottaa nokkiinsa. Minä en saisi tehdä kotitöitä riskiraskauden takia, mutta eipä ukkonikaan niitä tee. Jos pyydän imuroimaan, niin heti alkaa haukkuminen. Hän vain makaa ja katsoo telkkua tai surffaa netissa.
Välissä tuntuu, kuin odottaisin yksin. Kalja kyllä ukolle maistuu ja joulunakin hän katosi illan viettoon... Sama varmaan tänään, kun kavereiden kanssa pitää kaljoitella... Ennen raskautta pyhästi luvattiin, että kuppilat ja kaljottelu jää. Toisin kävi.
Pieni elämänalku sisälläni on kuitenkin niin tärkeä, että hänen vuoksi jaksan yrittää ja uskon parempaan huomiseen. Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu. Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja muille odottaville äideille:)
taidan olla hieman kuiva. Koitan syödä pientä mikä maistuu ja juoda kylmää vettä...
voi valitettavasti kestää muutaman tovin, mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.
Itse varasin jo illalla sängyn viereen jotain pientä kevyttä purtavaa ja juotavaa ja mutustelin sitten niitä väkisin ennen ylösnousua.
Hedelmät oli suosikkini ja jossain vaiheessa oudolta kuulostava kuiva näkkileipä auttoi hieman.
Aikansa kutakin, kuulu sanonta, mutta pitää paikkansa. Ja kyllä sen pienen käärön vuoksi jaksaa kun jaksais vaan muistaa sen pahaolon keskellä miksi etoo.
Äitini konttasi aikoinaan kaksi kuukautta sängyn ja wc:n väliä kun ei jaksanut oksenteluiltaan enää kävellä.
Mutta kuten tässä on jo aiemmin tullut esille, on sinun yritettävä kuitenkin pitää nestetasapainostasi huolta.
Joten juo tarpeeksi. Jos oksennat, juo lisää.
Voimia sinulle ja mukavaa vauvanodotusta.
Kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu, usko pois.
Mullakin pahaolo (8 1), mutta kyllä sen kestää, kun yrittää syödä ihan mitä tahansa, minkä saa suusta alas. Jos ei syö mitään, niin olohan siitä vaan pahenee, varmaan oot huomannu. Mä syön mm. juustosnackseja. Hiton rasvasiahan ne on, mutta jotain pitää pohjiks syödä ja sen päälle sitten jotain muuta myöhemmin kun pahaolo ehkä helpottaa. Ruisleipää jos saa alas, niin se on hyvä, koska se pitää verensokerin ylhäällä pitkään. Mulla ekassa raskaudessa pahaolo kesti koko helvetin 9kk ja lähes jokapäiväiset oksentelu siihen päälle. Tää toka onkin sit jo paljon helpompi.
Mutta tosiaan syö ihan mitä vaan, kunhan syöt!