Metsänhoito on helppoa. Pitää vain valita kahdesta tavasta se itselle sopiva.
Tapa 1. Mulle heti kaikki.
Ei jälkeläisiä, ei tulevaisuudensuunnittelua, ei pitkäjänteisyyttä, mulle heti kaikki isien työ auto- ja kalja ja etelänmatkarahoiksi, niin ja naisiin.
Ei huolta huomisesta. Ei huolta istutetuista pensasmännyistä. Ei huolta kuolevista taimista ja uusintaistutuksista. Ei huolta taimikon hirvituhoista. Ei huolta puuston luontaisesta ja muun kasvillisuuden ekosysteemistä (=BISNEKSEN PERUSEDELLYTYS !!!) Istutetaan mäntyä kuusipohjaan kun MHY:n pitää saada männyntaimet kulumaan.
Siis toisin sanoen pistetään isien työt lihoiksi ja ei kun baanalle.
Homma hoituu helposti. Soitto metsänhoitoyhdistykseen ja kaveri on metsässä ennen kuin itse sinne kerkiät (siis jos metsä on valtatien varressa ja avohakkuusta kysymymys).
Tapa 2. Kestävä kehitys ja varma tuotto
Jos kerran omistat metsää olet metsästä myös aidosti kiinnostunut ja haluat olla metsässä. Tuulipuvun ja Lapinmatkojen sijasta ostat tarpeelliset metsurin varusteet ja pururatatunnit hoidat omaa metsääsi itse sovussa luonnon kanssa ja sukupolvien ketjun kanssa (=BISNEKSEN PERUSEDELLYTYS). Korjaat metsästä talteen puuta moniin tarkoituksiin (myyntiin, lämmitykseen, rakennuksille, raaka-aineen jalostukseen jne.).
Pienelläkin pinta-alalla saat moninkertaisen
tuoton isoihin pinta-aloihin verrattuna kun kaikki kulut ja harmit huomioidaan koko kasvukierron ajalle.
Oikeastaan ainoa kulu on saha ja polttoaine ja pätkä HK:n sinistä.
PS.
Arvasin, että ajattelet korjuukonetta. Hyvin monilla sellaiset ovat kotona käyttämättöminä. Ja jos ei ole niin kovin suurta puupinoa ei tarvitse myydä niiden ostamiseksi (käytetty traktori nosturikärry).
Tapa 1. Mulle heti kaikki.
Ei jälkeläisiä, ei tulevaisuudensuunnittelua, ei pitkäjänteisyyttä, mulle heti kaikki isien työ auto- ja kalja ja etelänmatkarahoiksi, niin ja naisiin.
Ei huolta huomisesta. Ei huolta istutetuista pensasmännyistä. Ei huolta kuolevista taimista ja uusintaistutuksista. Ei huolta taimikon hirvituhoista. Ei huolta puuston luontaisesta ja muun kasvillisuuden ekosysteemistä (=BISNEKSEN PERUSEDELLYTYS !!!) Istutetaan mäntyä kuusipohjaan kun MHY:n pitää saada männyntaimet kulumaan.
Siis toisin sanoen pistetään isien työt lihoiksi ja ei kun baanalle.
Homma hoituu helposti. Soitto metsänhoitoyhdistykseen ja kaveri on metsässä ennen kuin itse sinne kerkiät (siis jos metsä on valtatien varressa ja avohakkuusta kysymymys).
Tapa 2. Kestävä kehitys ja varma tuotto
Jos kerran omistat metsää olet metsästä myös aidosti kiinnostunut ja haluat olla metsässä. Tuulipuvun ja Lapinmatkojen sijasta ostat tarpeelliset metsurin varusteet ja pururatatunnit hoidat omaa metsääsi itse sovussa luonnon kanssa ja sukupolvien ketjun kanssa (=BISNEKSEN PERUSEDELLYTYS). Korjaat metsästä talteen puuta moniin tarkoituksiin (myyntiin, lämmitykseen, rakennuksille, raaka-aineen jalostukseen jne.).
Pienelläkin pinta-alalla saat moninkertaisen
tuoton isoihin pinta-aloihin verrattuna kun kaikki kulut ja harmit huomioidaan koko kasvukierron ajalle.
Oikeastaan ainoa kulu on saha ja polttoaine ja pätkä HK:n sinistä.
PS.
Arvasin, että ajattelet korjuukonetta. Hyvin monilla sellaiset ovat kotona käyttämättöminä. Ja jos ei ole niin kovin suurta puupinoa ei tarvitse myydä niiden ostamiseksi (käytetty traktori nosturikärry).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se vain on niin että metsänomistaja on tänäpäivänä se vähäisin metsätulonsaaja,metsän siivelle on nimittäin "tieto muilla kuin maanomistajalla" verukkeella luotu valtava "elättijoukko" ja se ei mitenkään työllisty jos metsänomistajalla on vähänkin halua/kykyä omatoimisesti työskennellä palstallaan.
Tällä valtionaputoiminnalla on sitten lopullisesti saatu nämä haittaorganisaatiot välttämättömiksi.
Itsekin kuulun tapa 2:n käyttäjiin,lähikuljetuksen suorittaa lähinaapuri,erikoisuutena mainittakoon että ratin takana on minun aikanani jo 3:s sukupolvi.
Täytyy myöntää että pakon edessä omistajallekin tämän EU:n aikana tullut hieman oikeuksia mitä toimintatapoihin metsässä tulee,pakosta vain palaavat mieleen ne muinoset ehdottomat yhden totuuden ajat.
Omatoiminen metsänhoito on periaatteessa hyvä asia. Suunta on nyt kuitenkin aivan toinen. Metsänomistajien omatoiminen metsänhoitotyö on vähentynyt rajusti. Työ vaatii aikaa, fyysistä kuntoa, perehtymistä metsänhoidon perusteisiin, 500-1000 euron välineet.
Metsänomistjien keski-ikä on jossain 50-60 välillä, entistä useampi heistä asuu etäällä metsistään ja metsätalouden tulojen osuus heidän kokonaistuloista on laskenut. Nämä tekijät yhdessä tilojen pirstoutumisen kanssa ovat johtamassa entistä tehottomampaan metsien hyödyntämiseen.
Nykyisten metsäteollisuuden ongelmien syyt ovat paljolti maamme rajojen ulkopuolella. Paperin kysyntä jsatkaa laskuaan (Aasian ulkopuolella), Kilpaileva sahauskapasiteetti Euroopassa ja Venäjällälisääntyy jne.
Nykyisestä "pienten puskien metsänhoidosta" pitäisi päästä eroon. Yhteismetsät tai niitä vastavat metsäosuuskunnat antavat järkevän mahdollisuuden metsätalouden tehostamiseen.
Nykykäytännön mukainen toiminta esim ojitushankkeen toteuttamisessa (ojalinjojen hakkuu)on järkevyyden irvikuva
Anoppi kuali ja perittiin mehtää 50ha savosta.
Luin tuan kurjen kirjoituuksen ja olen vähän samaa mieltä. kirvesmiehet tekee taloja ja osaa sen mutta ei me mennä neuvomahan maanviljelijöötä tai sairaanhoitajia. taitaa se mettässäkin päteä jotta ne joilla se on ammatti myös osaa työnsä
Ennen kuin aukkohakkuut tulivat muotiin ja työt tehtiin hevospelillä, oli aukkohakkuu metsän hävitystä ja rangaistava teko. Metsiä hoidettiin harvennushakkuin ja aina huonoimmat puut poistettiin ensin ja metsän puusto pysyi terveenä. Myin puita noin 15 vuotta sitten harvennushakkuuna ja leimasin huonot puut kaadettavaksi, mutta eipä nuo kelvanneet vaan olivat jääneet pystyyn suurimmaksi osaksi. Metsäfirmalle kelpaa vaan paras puu ja siksi ne selittääkin, jotta harvennushakkuilla metsän laatu heikkenee. Tottakai se heikkenee, jos roskapuu jätetään metsään ja viedään parhaat päältä. Nyt metsässä on taas kyllä luonnonmukaisesti kasvanutta suoraa ja suht oksatonta mäntyä ja pienioksaista kuusta kasvanut tilalle, koska pienempää puustoa ei hakattu pois. Metsälö on pinta-alaltaan alle 10 hehtaaria, mutta taas saisi myydä puuta muutamalla kymppitonnilla. Jos metsä olisi aukkohakattu, niin ei siitä 50-60 vuoteen arvopuuta oteta, ainoastaan polttopuuta, jos on rehevä maalaji kysessä. Satojen hehtaarien metsät on vähän eri asia, niitä ei varmaankaan ainakaan omatoimisesti voi noin hoidella.
Voi kun se meniskin noin, siis yleensäkin yhteiskunnassamme, puhumattakaan metsäalalla.
Voi kun todellisuus aukenisi ennen kuin on myöhäistä, siis metsässähän virheratkaisut voivat vihotella satoja vuosia. No eihän me niin kauan eletä....
Ja onhanse niinkin, että ne ketkä eivät anna nykymenon pilata metsiään niin he menettävät metsänsä tulevaisuudessa sosialisoinnin takia, siis jos yhteiskunnassamme on vielä toimintoja, jotka perustuvat puuraaka-aineeseen.
Puunkäyttö muuten tulee lisääntymään, siis energian muodossa. Öljythän loppuu ja sitä ennen ilmastomuutoksen takia on pakko lopettaa fossiilisten käyttö.
Onneksi meitä harrastajia on vielä. Mukavaa ja mielekästä tekemistä omien metsien hakkuu ja hoitotyöt. Hyötyliikuntana esim. raivaus on hyvää, hartia-ja niskakivut vähentynyt. 90 kiloisena ukonpätkänä olen huono lähtemään lenkille, mutta metsässä menen kummasti, pullamössö nuoret ei pärjää. Näiden ahneiden kerralla kaikki tilojen rajat näkyvät selvästi maastossa. Saattaahan se vähän harmittaa jos naapurilla on metsässään jatkuvasti hakattavaa, ja omat metsät aukkoina tai pusikkoina.
Monelle metsänomistajalle metsä ei enää ole kovinkaan tärkeä tulonlähde. Itse olen viime vuosina etsinyt sopivaa metsätilaa juuri mainitsemaasi käyttötarkoitukseen. Viimeiset 25 vuotta ole liikkunut säännöllisesti ( joulupyhinä 40km), mutta kevyt hiihto tai sauvakävely ei korvaa metsätyötä.Metsätyö omassa metsässä on monipuolista ja taloudellista hyötyä tuottavaa. Lisäksi tehdyn työn näkyvyys tulevina vuosina palkitsee tekijää.
Mitä aktiivisemmin metsiä hoidetaan (hoitajista tai hakkuumenetelmistä riippumatta), sen turvatumpi on teollisuuden puunsaanti. Pääasia on, että metsiä hoidetaan ja hyödynnetään.
Metsänomistajien ikärakenteen muuttuminen, tilojen pirstoutuminen ja maataloudesta toimeentulonsa saavien metsänomistajien vähentyminen ovat johtaneet metsätulojen merkityksen vähenemiseen metsänomistajien keskuudessa.
Tämä on vaikuttanut teollisuuden puunsaantiin.
Esim 70-luvulla iso osa metsistä oli maataloudesta toimeentulon saavien henkilöiden hallussa, metsätulo oli osa tilan vuotuista tuloa ja rahoituslähde tilan investointeihin. Vielä nytkin viljelijät ovat säännöllisempiä myyjiä. Usein myös heidän omakohtainen kokemus puunkorjuusta tekee yhteistyön helpoksi.
Talouden suhdanteet vaikuttavat myyntiin entistä enemmän. Mutta miten pyörittää tuotantokoneistoa joka vaatii raaka-ainetta myös laskusuhdanteessa, myös silloin kun lopputuotteen hinnat maailmanmarkkinoilla laskevat rajusti? Kun laskusuhdanne ja pysyva ylituotanto laskee hintoja, mutta raaka-aineen myyjät vetoavat 2007 vuoden "älyttömään" hintapiikkiin.
No nämä ovat niitä metsäteollisuuden isoja ongelmia, niistä on turha syyttää ketään.
Ratkaisut löytyvat ajan kuluessa. Tuotanto sopeutuu kysynnän, raaka-aineen ym. muiden kustannusten mukaan. Ajan kanssa perinteisille metsäteolisuuden tuotteille keksitään myös korvaavia tuotteita. Metsänomistajan kannalta ongelmana on sahateollisuuden suuri merkitys, noin 7% kantorahatulosta kertyy tukista
jutut avohakkuuttomasta metsänhoidosta. Olen sitä mieltä että sellaista ei olekkaan, jatkuva kasvatus on käytännöstä avohakkuun siirtämistä tulevaisuuteen. Yksi puusukupolvi kestää ehkä 2-3 "jatkuvan kasvatuksen" hakkuuta, sitten se on siinä kunnossa ettei muu auta kuin aukoksi laitto. Itse olen tämän nähnyt käytännössä kun olen ostanut tiloja, joissa on edelliset sukupolvet toteuttaneet näitä ryöstöhakkuita. Jäljellä on kitulias kuusikko jolle ei voi muuta kuin nilkasta poikki ja pinoon.
Hyvä, että joku sentään tietää miten jatkuvan kasvun metsälle käy. Noinhan se menee. Päätehakattavat puut on sitten yleensä 200-300 vuotta vanhoja ja taimettumista niiden alle ei ole tapahtunut. Eli vaatii maanmuokkauksen ja istutuksen.