Jos liittyy johonkin seurakuntaan muttuu ihminen yleensä ainakin jollain tasolla muiden ihmisten omaisuudeksi.
Ihmisen täytyy kulkea ja seurustella sekä viettää aikaansa samoin ajattelevien kanssa eikä toisin päin. Ihmisiä saatetaan alkaa ahdistelemaan tuollaisen käyttäytymisen vuoksi "miksi et halua olla meidän seurassa jne. kuitenkaan haluamatta kuulla siihen suoraa vastausta".
Ihmiselle ei hyväksytä enää hänen yksityisyyttään vaan kaikki asiat kuuluvat sen jälkeen kaikille seurakunnassa, kuka tahansa voi milloin tahansa tulla kuulustelemaan uskon tilaa ja kyseenalaistamaan sitä. Ja sen uskotellaan olevan jonkimoista lähimmäisen rakkautta, jota se ei todellisuudessa ole vaan ihmisen himoa uteliaisuuteen ja toisen ihmisen alistamiseen.
Miksi siis ihmisen täytyy/pitäisi seurakuntaan kuulumisen lisäksi väkisin seurustella/viettää aikansa sellaisten ihmisten kanssa jotka raatelevat muita ihmisiä(koska he ovat myös näitä tavallisia ihmisiä jotka eivät osaa hillitä itseään ja olla pahoittamatta toisten mieltä monilla erilaisilla asioilla)?
Joku voi väittää ettei näin ole, mutta näin käytännössä on. Olen itsekin saanut kuulla monetkin kerrat miten jonkun ihmisen uskontilaa porukalla mietitään tai joku menee kysymään miksi et halua olla meidän vl:n kanssa ja oletko siis uskovainen.
Miksi siis seurakuntaan kuuluessa pitää kuulua myös ihmisten "jengeihin"?
Ihmisen täytyy kulkea ja seurustella sekä viettää aikaansa samoin ajattelevien kanssa eikä toisin päin. Ihmisiä saatetaan alkaa ahdistelemaan tuollaisen käyttäytymisen vuoksi "miksi et halua olla meidän seurassa jne. kuitenkaan haluamatta kuulla siihen suoraa vastausta".
Ihmiselle ei hyväksytä enää hänen yksityisyyttään vaan kaikki asiat kuuluvat sen jälkeen kaikille seurakunnassa, kuka tahansa voi milloin tahansa tulla kuulustelemaan uskon tilaa ja kyseenalaistamaan sitä. Ja sen uskotellaan olevan jonkimoista lähimmäisen rakkautta, jota se ei todellisuudessa ole vaan ihmisen himoa uteliaisuuteen ja toisen ihmisen alistamiseen.
Miksi siis ihmisen täytyy/pitäisi seurakuntaan kuulumisen lisäksi väkisin seurustella/viettää aikansa sellaisten ihmisten kanssa jotka raatelevat muita ihmisiä(koska he ovat myös näitä tavallisia ihmisiä jotka eivät osaa hillitä itseään ja olla pahoittamatta toisten mieltä monilla erilaisilla asioilla)?
Joku voi väittää ettei näin ole, mutta näin käytännössä on. Olen itsekin saanut kuulla monetkin kerrat miten jonkun ihmisen uskontilaa porukalla mietitään tai joku menee kysymään miksi et halua olla meidän vl:n kanssa ja oletko siis uskovainen.
Miksi siis seurakuntaan kuuluessa pitää kuulua myös ihmisten "jengeihin"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pitää muistaa että vl-liike ei ole mikään seurakunta, vaan uskonnollinen yhteisö.
Kristuksen HENGELLINEN seurakunta on maailmalaajuinen, siihen kuuluvat kaikki jotka ovat autuutansa toivon panneet Jeesukseen Kristukseen. Miljoonia jäseniä kaikkialta maapallolla on yksi perhe, Kristuksen ruumis.
Ehditpäs edelle. Olin juuri tekemässä samaa tarkennusta kun huomasin viestisi.
Juuri noin:
"Kristuksen HENGELLINEN seurakunta on maailmalaajuinen, siihen kuuluvat kaikki jotka ovat autuutansa toivon panneet Jeesukseen Kristukseen. Miljoonia jäseniä kaikkialta maapallolla on yksi perhe, Kristuksen ruumis."
niin miksi ihmisen tulee myös seurustella näiden uskovien kanssa jos siellä ei saa rauhaa näiden uskovien, jotka ovat näitä tavallisia ihmisiä myös, raatelemisesta?
Vai väittääkö joku että jossain seurakunnssa ei olisi tällaisia ihmisiä?
Pahentumisen syynä voi olla ärsytyyntyminen siihen, ettei joku halua tyydyttää "juoruämmänä" tunnetun uteliaisuutta. Mikset kerro juuri minulle, joka kyllä huolehdin asian juoruamisesta eteenpäin olipa kysymys mistä tahansa. Sairalloinen tiedon jano ja sen pakonomainen tyydyttäminen ja katkeruus siitä, ettei joku halua olla missään tekemisissä ko. henkilön kanssa. Kaikkihan on rakkautta.
"Ja sen uskotellaan olevan jonkimoista lähimmäisen rakkautta, jota se ei todellisuudessa ole vaan ihmisen himoa uteliaisuuteen ja toisen ihmisen alistamiseen."
Älä turhaan huolehdi, rauhassa saat enimmäkseen olla, jos et itse aktiivisesti rakenna yhteyksiä.
Sen verran mukavuudenhaluisia nykyuskovat yleensä ovat!
Vaan Jumalanhan se seurakunta on, ei ihmisten.
Jumalan läheisyyttä kaikkein eniten kaipaan yteisissä Jumalanpalveluksissa. Jos sitten saa
inhimillistäkin hyvää, se on jo bonusta!
Miksi siis ihmisen täytyy/pitäisi seurakuntaan kuulumisen lisäksi väkisin seurustella/viettää aikansa sellaisten ihmisten kanssa jotka raatelevat muita ihmisiä(koska he ovat myös näitä tavallisia ihmisiä jotka eivät osaa hillitä itseään ja olla pahoittamatta toisten mieltä monilla erilaisilla asioilla)?
Vaan hyvin vajavaista se tämä meidän uskovienkin elämä on. Joku päivä menee paremmin, joku huonommin. Itseään mitä herttaisimpana pitävä mummo saattaakin jossakin tilanteessa olla raateleva susi, joku toinen päivä iki-ihana.
Muistan, kuinka Jumala kerran näytti, että meille tietä pitkin tuli susi kahdella jalalla.
No, tulihan sieltä eräs itseään viisaana ja
arviointikykyisenä pitävä mummo, tuli ja naputti kaikki mahdolliset asiat, mitkä olisi hänen mielestään pitänyt olla toisin väsyneen pikkulasten äidin elämässä. Oli hyvä, että oli nähnyt sen väläyksen sudesta, ei ollut mitään tarvetta kokea itseään sen syyllisemmäksi kuin
vain pelkästään väsyneeksi.
Ja kun meni muutama vuosi, mummo pyysi jo anteeksi ja vielä vuosia lisää, olimme jo ystäviä.
Mutta mistäs minä itse tiedän, milloin huomaamattani raatelen toista ihmistä hänelle aralla alueella? Siksi on parasta armahtaaa toisiakin ja odottaa, että Jumala tekee työtään
niin susissa kuin susien uhreissa.
Onnellisia olemme, jos seurakunnassa ei pääse puoluehenki tai ylemmyys/alemmuus valtaan, ei myöskään tyytyväinen välinpitämättömyys, vaan
rakastava Jumala on seurakunnan pää.