Kirjoittaminen

Uusi vuosi on oven takana. Tuntuu hienolta kääntää elämänkirjan sivu uuteen ja valkeaan.

Olemme jauhaneet tällä palstalla paljon miten keskustella meille kaikille rakkaasta harrastuksesta, yhteistä säveltä ei koskaan löytynyt. Olemme jokainen paripuolia, kirjoittamalla kai yritämme rakentaa puuttuvan osan minuuttamme.

Pitäisikö kirjoittamisesta puhua? Miten kysyä/antaa ohjeita, jos niitä on miljoonia? ja kaikki niistä ovat yhtä aikaa oikeita ja vääriä.

Olen ollut pitkään sitä mieltä että kirjoittamista voi opettaa. Mutta voiko sitä? Vai onko niin että ne jotka oppia lähtevät itseensä ammentamaan, ovat jo herkistyneet kirjoittamiselle niin, että saavat opista energiaa. Ne jotka lähtevät etsimään ohjeita kevein perustein, ajatuksenaan kirjoittaa kirja, tapaavat tyhjää kurssilla toisensa jälkeen.

Missään ei anneta yksiselitteisiä ohjeita siitä kuinka kirjoittaa maailman paras romaani. Silti on paljon ohjeita, joista on apua, kun kirjoittaa. Ehkä tärkeintä onkin ensin kirjoittaa ja vasta muokkausvaiheessa etsiä ohjeita, joita voi jo tehtyyn tekstiin soveltaa.

En tiedä.

Mitä enemmän olen lukenut kirjoittamisesta, sen vähemmän huomaan tuntevani alaa. Kun kirjoitin ensimmäisen tarinan, tuntui kuin koko kirjallisuusosio olisi helposti hallittava kokonaisuus, jonka sivusta minäkin siivuni ottaisin, noin vain.

Nyt viisitoista vuotta myöhemmin huomaan; mitä lähemmäs täydellistä tarinaa kurotan, sen hajanaisemmaksi käy kirjallisuuden todellisuus.

Ihan kuin tähtiä näyttää olevan taivaalla ymmärrettä määrä, voi kuvitella. "Piankos minä nuo tähtimerkit opin" Mutta kun alkaa katsoa kaukoputkella, näkee jokaisen tähtimerkin alueella satoja tähtiä, joita ei paljain silmin erottanut. Mitä enemmän kiinnostuu taivaan kannesta, sen tyhmemmäksi itsensä tuntee ja sitä typerämmältä tuntuu ikuinen halu oppia "kaikki".