Elämäni tuntuu olevan umpikujassa, vaihdoin työpaikkaa ja toivoin sen selkiyttävän ajatukseni. Mutta nyt olo on yhtä epätietoinen. Ovatko tekemäni valinnat oikeita ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Entä suuri rakkauteni, odotanko turhaan vai pitäisikö toimia kuten järki sanoo ja lähteä eri teitä kulkemaan. Tunnen häntä kohtaan suurta sielunkumppanuutta, mutta riittääkö se? Onko valitsemani työ minulle oikea vai palaanko entiseen?
Tuulentallaaja hyvä
auttaisitko onnetonta?
174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sopeutuminen uuteen ympäristöön vaatii, että ollaan lähempänä kevättä, pääsiäisen korvalla. Älä hätäile, vaan ole reilu mukava itsesi uudessa paikassa. Keskity tehtäviisi asia kerrallaan ja pyydä apua, jos tilanteet vaativat.
Sielunkumppanuus on arvokas asia, ei niitä niin paljon elämän varrella vastaan tule. Voitte kulkea omia teitänne, mutta säilyttää suhteessa olleen hyvän ja tietysti muistot jäävät.
Valitettavasti järki on parisuhdeasioissa useammin oikeassa kuin tunne, joten kuuntele järjen ääntä. Tunteet ovat vain tunteita, oman kaipauksemme heijastus.
Työtä katsele keväälle asti ja pidät portit auki ja vaali aiemman työyhteisön ystävyyssuhteita, niin olet sinnekin kuulolla paremmin.